Tulevaisuuden terve Suomi vuonna 2080

"Entä mitä on tapahtunut niille suurille määrille muovijätettä, jota kutsuttiin ihmisen ensimmäiseksi itse tehdyksi mantereeksi?" Kuva: Jari Kolehmainen.

Ympäristöekologian kurssilaisemme ovat kirjoittaneet tekstejä siitä, millainen on tulevaisuuden luontoystävällinen Suomi. Tässä julkaisemme yhden näistä kirjoituksista.

"On vuosi 2080 ja olen jo 83-vuotias. Katselen ympärilleni hymyillen, sillä näen sen suuren muutoksen ympäristössämme, jonka vuoksi aloimme taistella jo 2000-luvun alussa. Niin minkä vuoksi? Ilmastonmuutoksen. Ihmisten toiminta näytti riistäytyvän käsistä ja tuhoavan meidän elinplaneettamme, mutta sisulla ja tahdolla planeettamme on taas vihreä. Nykyään ihmisten ruokavalio pohjautuu enemmän kasvisruokavalioon, kulkuvälineiden päästöt ovat vähentyneet, ihmisten ensimmäinen 'itse luotu manner' eli suuret määrät muovijätettä on saatu hävitettyä. Mutta miten? Minäpä kerron teille ensin yhden tarinan nuoruudestani, siitä miten tämä kaikki sai edes alkunsa.

Oma lapsuudenperheeni ei välittänyt ympäristöstämme vähääkään. Ilmastonmuutos ei huolettanut heitä, eihän se olisi ajankohtaista heidän elinaikanaan. En itse ollut kiinnittänyt vanhempieni toimintaan huomiota, ennen kuin lukiossa ollessani sain kuulla ilmastonmuutoksen syyt ja sen konkreettiset haitat. Opettajan luetellessa syitä huomasin kaiken tämän tapahtuvan perheessäni ja halusin tehdä siihen muutoksen, mutta vanhempani eivät kuitenkaan ottaneet minua tosissaan. Silti päätin puuttua asiaan ja keräsin kotipaikkakunnaltani kokoon ryhmän, jossa jäsenet olivat samaa mieltä kuin minä. Ilmastonmuutos tulisi pysäyttää. 

Perustimme silloiseen sosiaaliseen mediaan, Facebookiin, kaikille avoimen ryhmän, joka oli ilmastonmuutosta vastaan. Päivä päivältä jäseniä tuli lisää ja lisää, pian myös ulkomailta. Jäsenemme hakivat paikkaa eduskunnan puolueesta, jotta saisimme mielipiteemme vielä vahvemmin esille. Saimme muutaman paikan puolueesta, mutta huomasimme, ettei se ajakaan haluamaamme asiaa niin kuin me olisimme halunneet. Ryhmämme sai kuitenkin tukiryhmältämme tarvittavan tuen, joten lopulta pystyimme perustamaan kokonaan uuden puolueen, joka oli vihreämmän elämän ja maapallon hyvinvoinnin puolesta. Pienin askelin saavuimme kohti parempaa tulevaisuutta, joka on nyt jo nykyhetkeä.

Ennen tulevaisuuden Suomi näytti synkältä ja heikolta. Nyt kuitenkin eläessäni täällä 'tulevaisuuden Suomessa' kenelläkään ei ole syytä huoleen. Voin iloisin mielin nähdä selkeän muutoksen ihmisten toiminnassa, joka on johtanut siihen, että ilmaston lämpeneminen on hallinnassa. Saan nukkua yöni rauhassa, sillä tiedän, että jopa lastenlasteni lastenlapset tulevat näkemään tämän meille omaksi tehdyn maan ja kokemaan sen parhaat puolet. Parikymmentä vuotta sitten tulleet muutokset vaativat oman aikansa sulautuakseen ihmisten arkeen, mutta kukaan ei nykypäivänä edes ajattele niiden olevan muutoksia, pikemminkin vain normaalia arkipäivää, jota kaikkien olisi tullut elää aikaisemmin.

Millaista tämä arkielämä nykyään siis on? Ruokavalio on muuttunut suuresti: ihmisten tietoisuuteen tuli tieto, miten paljon lihantuotanto vaikuttaa ilmastonmuutokseen, joten vaikka ihmiset rakastivat lihaa, olivat he valmiita vähentämään kulutustaan planeettamme tähden. Naudan ja kanojen tuotantoa vähennettiin, mutta kalastusta on lisätty, sillä sen huomattiin olevan ekologinen keino saada eräänlaista liharavintoa. Moni ruoka perustuu siis kasvisruokavalioon, mutta jos kerran viikossa perheet haluavat pitää illallisen, joka sisältää erilaisia lihoja, on se heille sallittua. 

Kuten mainitsin, kulkuvälineiden päästötkin ovat vähentyneet. Tähän erittäin suurena tekijänä on ollut maailmalaajuinen laki, joka vaatii vain yhden auton naapurustoa kohti. Kuulostaa hullulta ja kenties mahdottomalta? Ei suinkaan. Kimppakyydit ja auton vuorottelulistat ovat toimineet paremmin kuin hyvin. Entä mitä on tapahtunut päästöille, jotka ovat tulleet laivoista ja lentokoneista, joilla on kuljetettu markkinatuotteita? Niitä ei enää tarvita muulloin kuin pakon edessä. Kaikista maista on tullut omavaraisempia elintarvikkeiden ja raaka-aineiden suhteen, jolloin ulkomailta ostamiselle ei ole tarvetta. Toki aineet, joita ei yksinkertaisesti Suomessa voida tuottaa, tuodaan meille ulkomailta, mutta nekin mahdollisimman ekologisesti: suuret määrät yhdellä kuljetuskerralla. Näillä keinoilla olemme vähentäneet päästöjämme puoleen! Uskomatonta? Kyllä. Mahdotonta? Ei.

Jokaisella perheellä on oma komposti ja roskien lajittelematta jättäminen ei tulisi enää kuuloonkaan. Katsotpa minne tahansa, näet talojen katoilla aurinkopaneeleja, joista tulee virtaa asuntoihin. Tuotamme sähköä siis koteihimme ainoastaan ekologisin keinon. Myös esimerkiksi tehtaiden toimintaan käytetään pelkästään aurinko-, vesi- ja tuulienergiaa. Vaikka naudanlihan tuotantoa on rajoitettu, on sallittua, että maitoa haluavilla perheillä on oma lehmänsä kotonaan. On kannattavampaa pitää oma lehmä ja lypsää maidot kotona kuin ostaa sitä kaupasta, mihin on käytetty paljon luontomme raaka-aineita.

Entä mitä on tapahtunut niille suurille määrille muovijätettä, jota kutsuttiin ihmisen ensimmäiseksi itse tehdyksi mantereeksi? Yhdessä, päivä päivältä, vältimme parhaamme mukaan muovijätettä, ihmiset tekivät retkiä meressä kelluvan muovilautan luokse ja keräsivät roskia mukaansa. Ne kasattiin hiljalleen muovivuoreksi, joka lopulta poltettiin energiaksi. Vajaassa sadassa vuodessa ihmiskunta sai korjattua melkein kaikki virheet, jotka ihmiskunta oli itse tehnyt vain muutamassa kymmenessä vuodessa.

Kaiken tämän seurauksena saamme elää terveessä Suomessa ja ylipäätään terveessä maailmassa. Pelot jäätiköiden sulamisesta, mannerten peittymisestä veden alle, eläinten kuolemisesta sukupuuttoon ja maapallon kasvamisesta elinkelvottomaksi ovat historiaa. Nyt, vuonna 2080, meillä on puhdas maapallo niin meille kuin tuleville sukupolvillekin. Eikä tämä vaatinut kuin muutaman ihmisen uskalluksen sanoa ei ilmastonmuutokselle."

Elina Hämäläinen

Älä osta mitään -päivä ja krääsätön joulu 2014

Vastamainoksen tehnyt ympäristöekologian kurssimme opiskelija Miko Katajainen.

Voisiko ajanvietettä olla ilman kulutushysteriaa?

Perjantaina 28.11.2014 vietetään kansainvälistä "Älä osta mitään" -teemapäivää, jonka ideana on saada meidät kuluttajat edes päivän ajaksi miettimään kulutustottumuksiaan. Olisiko mahdollista olla yksi päivä ostamatta mitään aineellista tuotetta?

Teemapäivä on saanut myös omat nettisivut: http://www.alaosta.fi/. Sivustolta löytyy mielenkiintoista lisämateriaalia, mm. tarkempaa tietoa päivän taustalla olevasta ajatusmaailmasta sekä ideoita aineettomista lahjoista ja ajanvietteestä ilman kulutushysteriaa. Facebook-naamakirjaankin päivä on löytänyt tiensä.

Krääsätön joulu ja musta perjantai

Tänä vuonna Älä osta mitään -päivän erityisteemana on viime vuoden tapaan krääsätön joulu. Kuluttajat haastetaan viettämään kulutusvalveutunutta, kohtuullista joulukuuta, ei ainoastaan yhtä krääsätöntä päivää.

Älä osta mitään -päivän ajankohta (vuosittain marraskuun viimeinen perjantai) onkin osuvasti valittu. Se on Yhdysvalloissa kiitospäivän (Thanksgiving Day, marraskuun neljäs torstai) jälkeinen perjantai, josta käytetään myös nimeä Black Friday eli musta perjantai, kauppojen kiireisimmän joulusesongin alku. Yhdysvalloissa tämä on kaupoille vuoden suurin yksittäinen myyntipäivä ja usein suurten alennusmyyntikampanjoiden päivä, jolloin ihmisille kaupataan "kaikkea mahdollista krääsää". Itse nimi Black Friday viittaa päivään, jolloin kauppojen vuoden kirjanpidossa päästään tappiota osoittavasta punaisesta väristä voittoa osoittavaan mustaan väriin. Kauppojen väitetään tekevän tappiota suurimman osan vuotta ja nappaavan voittonsa hyvän joulumyynnin ansiosta.

Vastamainoksen tehnyt ympäristöekologian kurssimme opiskelija Anton Laine.

Turhakkeita hajustetusta roskapussista maitopurkin muovikorkkiin ja muoviseen banaaninkuljetusrasiaan

Suomen Luonnonsuojeluliitto on jo vuodesta 2000 alkaen valinnut yleisöäänestyksellä turhakkeita, joita ilman pärjää mainiosti. Vuoden 2014 turhake julkaistaan 12. joulukuuta ilmestyvässä Suomen Luonto -lehdessä. Melkoinen turhake on esimerkiksi maitotölkkien muovikorkki.

Aiempina vuosina turhakkeiksi on valittu lehtipuhallin, vaipankätkijä, ulkomainen pullovesi (itsekin olen pulloveden turhuudesta blogannut), hampurilaisaterian kylkiäiset, juotava jugurtti, citymaasturi, kahdet puhelinluettelot, mönkijä, pantiton pullo, ilotulitteet, turkikset, pöntöstä huuhdeltava vessapaperihylsy, saippua-automaatti ja hajustettu roskapussi.

Turhakelistaa on jokaisen helppo jatkaa itsekin: banaaninkuljetusrasia, hopeoitu samppanjavispilä, hammaslankateline, keitetyn kananmunan kuorenrikkoja, valmis lettutaikina muovipullossa jne. Mieluummin elän ja käyn vaikka teatterissa kuin hukun kaikkeen tavaraan ja samalla huonoon omaantuntoon luonnonvarojen kuluttamisesta.

Grillinpuhdistuskoneen harjojen puhdistuskone?

Juuri pari päivää sitten katselin osin kauhulla ja osin huvittuneena suuren elektroniikkaketjun mainosta, jossa kaupattiin mm. hotdog-konetta, automaattisesti pyörivää kauhaa, grillinpuhdistusrobottia, popcorn-konetta, hattarakonetta, jäähilejuomamukia sekä kaikkea muuta omituista. Grilli siis pitäisi puhdistaa grillinpuhdistuskoneella, jonka harjat sitten pitää puhdistaa vaikkapa astianpesukoneessa. Varmaan kohta keksitään erillinen grillinpuhdistuskoneen harjojen puhdistuskone.

Ilmeisesti samaa kuvastoa on selaillut Kouvolan Sanomien toimittaja Katariina Hakaniemi, joka eilen kirjoitti Kouvolan Sanomiin erinomaisen kolumnin otsikolla "Turhuuden joulumarkkinat". Kaikille näille koneille tarvitsemme sitten lisää lämmintä tilaa (isommat keittiöt), lisää sähköä, lisää kaikkea...

Vanhat tupakkamainokset ja monet nykymainoksetkin ovat surullisen hauskoja!

Hauska aiheeseen liittyvä sivusto on http://www.mainoskupla.fi/, josta löytyy ns. vastamainoksia. Ne jäljittelevät oikeita mainoksia, mutta niiden sanoma on täysin erilainen. Lisää hykerryttäviä vastamainoksia löytyy Voima-lehden sivulta http://fifi.voima.fi/blogit/Vastamainokset/5. Näiden vastamainosten parissa voi viettää monta todella riemastuttavaa hetkeä! Suosittelen!

Naurammekohan muutaman vuosikymmenen kuluttua yhtä paljon nykyisille kulutushysteriaa ihannoiville mainoksille ja rasvaisia sekä sokerisia ruokia ylistäville mainoksille kuin vanhoille tupakkamainoksille. Nämä vanhat tupakkamainokset, joissa lääkärit suosittelevat tupakointia terveyden edistämiseksi lihottavien karkkien syönnin sijaan, ovat surullisen hauskoja!

Luonnonvarojen käyttö ryöstäytynyt käsistä viimeisimmän sukupolven aikana: pariskunnan yhteisistä tekohampaista siirrytty kulutushysteriaan

Ihmiskunta kulutti tänä vuonna alle kahdeksassa kuukaudessa kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Vielä vuonna 1961 maapallon ihmiset käyttivät vuodessa vain 3/4 maapallolla vuoden aikana syntyvistä resursseista. Nykyisellä luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin yli 1,5 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat. Ennen tämän vuosisadan puoliväliä tarvitaan jo kolme maapalloa.

Vielä 1960-1970 -luvuilla oli helppoa olla huomaamattaankin ekologinen, kun maito oli taskulämmintä, televisio-ohjelmia tuli 1-2 kanavalta vain kuusi tuntia päivässä ja pariskunnalla oli yhteiset tekohampaat. Tosin silloin käytettiin surutta ympäristömyrkky DDT:tä ja vesistöt olivat monin paikoin nykyistä likaisempia.

Ekologisen elämän ei tarvitse olla paluuta vanhaan ja kaikesta kivasta luopumista. Olisi varmaankin mahdollista löytää jonkinlainen kompromissi puutteessa elämisen (eikä 1970-luvullakaan mitään pula-aikaa eletty!) ja kulutushysterian väliltä.

Miksi kaikilla on niin kamala kiire? Olisiko syytä hieman hidastaa ja käyttää aikaa rahan sekä materian hankkimisen sijaan lähimmäisiimme? Älä osta mitään -päivän ja Krääsättömän joulun kampanjakoordinaattori Suvi-Anne Kinnunen toteaakin näin: "Näyttää siltä, että tavaran arvostus on vähentynyt. Ajan arvo taas tuntuu kasvaneen. Minä ainakin olisin positiivisesti yllättynyt, jos joku haluaisi lahjoittaa minulle kodinhoitoapua tai vaikka jostain osaamastaan taidosta hyödyllisen oppitunnin!"

Me jokainen voisimme ehkä edes hieman miettiä päivittäisiä kulutusvalintojamme. Jos luonnonvarojen käyttöä ja luonnon saatuttamista olisi mahdollista vähän rajoittaa, voisimme elää nyt ihmiskunnan historian parasta aikaa. Tähän Älä osta mitään -päivä herättelee hyvin.

Ajatuksia Älä osta mitään -päiväksi

Olen kerännyt tähän joitakin sitaatteja, joiden toivon herättävän ajatuksia. Kannattaa tutustua myös lähteenä käytettyihin laajempiin kirjoituksiin.

"Liite on pullollaan lähinnä Pelle Pelottoman keksinnöiltä kuulostavia turhakkeita. On popcorn- ja hot dog -konetta, pizzauunia, herätysvaloa, hierovaa tyynyä ja jäähilejuomamukia. Kaikkea sellaista maapalloa kiihtyvällä vauhdilla tuhoavaa roinaa, joka muutaman vuoden kuluttua siirtyy jäteasemalle prässättäväksi. -- Mutta jos tervekätisenä ihmisenä joskus toivon joulupukilta grillinputsausrobottia, minulla on todennäköisesti aivan liikaa kaikkea — paitsi suhteellisuudentajua." Lähde: Katariina Hakaniemi, Kouvolan Sanomien kolumni

"Ostoksillekin menimme kävellen, emmekä hypänneet 300-hevosvoimaiseen autoon aina kun piti mennä parin korttelin päähän lähikauppaan.Me pidimme lihaskuntoa yllä työnteolla, emmekä kuntosalin sähköisillä juoksumatoilla. Mutta kassa oli ihan oikeassa, emme me mitään vihreitä ajatuksia miettineet." Lähde: Markku Leiwo, Ilkan kolumni

"Nyt keskiluokka määrittelee itseään kokonaisen elektroniikka- ja laitevuoren avulla. -- Katsotaanpa ensin olohuoneeseen. Sieltä löytyy luonnollisesti vähintään 42-tuumainen litteä televisio, mieluiten Sony tai Samsung. Sen alla on pelikonsoli, johon on liitetty sekä karaokemikit että liiketunnistin. Kaiuttimet ovat kotimaiset Genelecit tai Amphionit, äänenlaatuun vähemmän vakavasti suhtautuneilla ne ovat Boset. -- Keittiöt ovat aiempaa suurempia yksinkertaisesti siksi, että kaikki laitteet tarvitsevat omat tasonsa. Mehupuristin, SodaStream, Juran pavut jauhava espressokone ja jotain Kitchen Aidin erikoiskoneita. Vieressä induktioliesi ja Smegin jääkaappi, jossa on jääpalakone. -- Ajotiellä on navigaattorilla, kaistavahdilla, peruutuskameralla, langattomalla bluetooth-yhteydellä, sadesensoreilla ja vireystilavahdilla varustettu saksalainen auto. Ruohon leikkaa kesällä ruohonleikkuurobotti ja talvella lumi poistetaan mönkijällä." Lähde: Pekka Pekkala, Helsingin Sanomien kolumni

"Luokkahuoneen ilman edullisin lämpömäärä on 16-18 C. -- Tässä lämpötilassa kykenee tavallisiin vaatteisiin puettu, koulutyössä oleva terve oppilas vaikeudetta ylläpitämään ruumiinsa lämpötilan normaalisena +37 C. -- Mutta toiselta puolen, kuten edellä jo huomautettiin, luokkahuoneen ilma ei saisi nousta paljon normaalimäärää korkeammallekaan (ei yli 20 C). -- Kouluhallituksen kiertokirjeessä heinäkuun 23 p:ltä 1913 määrätään, että kouluhuoneita ei saa lämmittää yli 18 lämpöasteen Celciusta." Lähde: Kouluhygienia-kirja vuodelta 1945

"Pesukone ja jääkaappi ja nauhuri ovat tietysti asioita, jotka ovat vain pienen kansanosan ulottuvilla, niiden hyvinvoivien." Lähde: Apu-lehti 19/1971 (14.5.1971)

"Avun Katseluviikko 16.5.-22.5.1971 -osuudesta selviää, että televisio-ohjelmia lähetettiin kahdella kanavalla, pääosin mustavalkoisena ja vain reilut kuusi tuntia vuorokaudessa. Uutiset ja Urheiluruutu tulivat varmuuden vuoksi samanaikaisesti kummaltakin kanavalta, ettei kukaan katsellut niiden aikaan mitään muuta. MTV sai muutaman tunnin päivässä lähetysaikaa Ylen kanavilta. Lauantai-iltana kakkoskanavalla nähtiin vain kaksi ohjelmaa, nimittäin kotimainen elokuva ja uutiset." Lähde: Jarin blogi

"Alison muovimaassa: Noin 6,5 kilometrin päässä Malediivien pääkaupunki Malésta sijaitsevalle Thilafushi-jätesaarelle viedään noin 330 000 kg jätettä päivittäin. Suuri osa tästä tulee turismista, joka on alueen pääelinkeino. Malediiveilla vierailee vuosittain yli 750 000 turistia, mikä on kaksinkertaisesti valtion oman väkiluvun verran. Jokainen turisti tuottaa noin 3,5 kg jätettä päivässä." Lähde: Jarin blogi

"Ihmisten elintaso perustuu monilla alueilla toisten alueiden luonnonvarojen riistämiseen. Jos koko maapallon ihmisillä olisi qatarilaisten kulutustottumukset, tarvittaisiin peräti 4,8 maapalloa näiden luonnonvarojen tuottamiseen! Tanskalaisten elintasolla maapalloja tarvittaisiin 4,3, yhdysvaltalaisten elintasolla 3,9, suomalaisten elintasolla 3,1 ja thaimaalaistenkin elintasolla 1,3. Sen sijaan tansanialaisten elintasolla riittäisi 0,7 maapalloa ja nepalilaisten elintasolla 0,5 maapalloa." Lähde: Jarin blogi

"Jos oletetaan epärealistisesti, että kaikki (Suomen) maito ja piimä juodaan korkillisista yhden litran tölkeistä, korkkien aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt hiilidioksidiekvivalentteina ovat 3 861 304 355 grammaa. Vuonna 2013 Suomessa myytyjen henkilöautojen hiilidioksidipäästöt olivat keskimäärin vajaat 139 grammaa kilometrillä. Siten maitotuotteiden korkkien hiilidioksidipäästöt vastaavat noin 27 779 168 kilometrin autoilua.Kun suomalainen autoilija autoilee keskimäärin 16 000 kilometriä vuodessa, maitotuotteiden korkit vastaavat siis noin 1736 suomalaisen henkilöauton koko vuoden kasvihuonekaasupäästöjä." Lähde: Jarin blogi

Ajatuksia herättävää Älä osta mitään -päivää!

600 ihmisen jätevedet vuotaneet järveen!

Lahdessa Joutjärven jätevesivuoto oli odotettua pienempi. Vuodon oletettiin kestävän kolme viikkoa, mutta kestikin vain 2 päivän ajan. Järvestä otetaan vielä bakteeri ja ravinne näyteteitä, jotka kertovat sen nykyisen tilanteen. Joutjärven pienen koon ja pienen valuma alueen takia vesistö on oletettavasti puhdas 4 vuoden kuluessa, kun järven vesi on kokonaan vaihtunut.

"Vesiensuojelupäällikkö Ismo Malin kertoo, että jätevesiputken rikkoutumisen johdosta on Lahden Joutjärveen päässyt arviolta 200–300 kuutiota jätevettä. Vahinko on pelättyä pienempi, sillä aluksi epäiltiin, että vuoto olisi jatkunut jopa kolme viikkoa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että vuoto olisi kestänyt vain pari päivää."

Katariina Luoma
Yle Lahti

http://yle.fi/uutiset/jarveen_vuoti_600_ihmisen_jatevedet_-_vaikutukset_voivat_nakya_viela_pitkaan/6966486

Jätevesiä valunut Lahden Joutjärveen

Referaatti YLEn nettisivujen uutisesta "Jätevettä valui Lahden Joutjärveen melkein kuukauden" julkaistu 2.12.2013, kirjoittanut Vihtori Koskinen. Yleiselle uimarannalle on valunut jätevettä lähellä olevasta rikkoutuneesta viemariputkesta Lahden Joutjärvellä. Vuotokohta tukittiin heti sen löytymisen jälkeen ja jätevesi ohjattiin erillisiin talteenottosäiliöihin.

Viemärilinjalla kulkee useiden kotien jätevedet, mutta se ei ole mikään päälinja. Lahden terveysvalvonnan johtajan Pekka Patrikan mukaan tuloksia vedestä saadaan jo muutamassa päivässä, mutta koko järven tilan tutkiminen vie useita viikkoja.

Patrikan mukaan Joutjärven pohjoisrannalla on tehty maansiirtotöitä kaivinkoneella samoihin aikoihin putken rikkoutumispaikalla. Kaivinkoneenkuljettaja kiistää rikkoneensa putkea, mutta syy voi olla kivi, joka kaivinkoneen painon avulla on rikkonut putken.

Lue uutinen täältä:http://yle.fi/uutiset/jatevetta_valui_lahden_joutjarveen_melkein_kuukauden/6964449

Putken hajoaminen saattoi olla huonoa tuuria.

Toiviainen livenä Lyskalla!

Suurelle yleisölle erityisesti dokumentin Venus- teoria (Talent House, 2004) käsikirjoittaja-ohjaajana sekä kirjan Ilmastonmuutos. Nyt. (Otava, 2007; Seven, 2008) kirjoittajana tutuksi tullut tiedetoimittaja ja ilmastoasiantuntija Pasi Toiviainen vieraili Kouvolan Lyseon lukiossa 23.4.2013. Liki puolentoista tunnin mittainen luento oli jaettu Toiviaisen ilmastonmuutoksen perusteita käsittelevälle esitykselle sekä yleisökysymyksille ja avoimelle keskustelulle.

Luento lähtee liikkeelle Toiviaisen omasta henkilöhistoriasta: alansa vakiintuneita käytäntöjä vastaan kapinoivan arkkitehdin opinnot ja työskentely ekologiseen suunnitteluun erikoistuneessa toimistossa, ura televisiossa Ympäristöuutisten toimittajana ja myöhemmin myös Ylen tiedetoimituksessa. Sitä ennen jo 1980-luvun lopulta jatkunut huoli maailman ja sitä suureksi osaksi säätelevän ilmastojärjestelmän tilasta, omin sanoin kuvailtu ”ekoahdistus”. Kirjailija, toimittaja, dokumentaristi – mitä hän haluaa sanoa auditoriolliselle pääosin nuoria lukiolaisia?

Toiviainen kertoo aloittaneensa koulunkäyntinsä 1970-luvulla kansainvälisessä koulussa Tansaniassa ja oppineensa lukemaan ja kirjoittamaan englanniksi, mikä on myöhemmin edesauttanut mm. vaativien tieteellisten tekstien lukemisen niiden alkuperäiskielellä, mikä on puolestaan helpottanut tiedon hyödyntämistä sekä asiantuntijatyössä että ilmastokeskustelussa. Luennon ensimmäisen osan päätteeksi Toiviainen kuitenkin toteaa: ’’Se minusta, mennään asiaan’’.

Tässä vaiheessa yleisölle esitetään suora kysymys; kuinka moni huomasi ilmastotutkijoilta vuotaneista sähköposteista alkaneen ns. climategate – jutun uutisoinnin vuonna 2009, ja kuinka moni toisaalta taas huomasi skandaalin oikaisun vähän myöhemmin? Kysymysten välillä nousevat kädet eivät korreloi toistensa kanssa. Toiviainen haluaakin nostaa esiin ja muistuttaa median puolueellisuuden, kun skandaali rakennetaan uutisesta, jota ei enää myöhemmin oikaista. Osa saattaa menettää kiinnostuksensa, mutta globaalille ilmastoliikkeelle aiheutunutta haittaa saattaa olla myöhemmin hankala korjata, kun suurelle yleisölle syötetään ilmastovastaisia tietoja.

Toiviainen oikaisee myös niitä, joiden taipumuksena on käyttää lyhyen ajan säänmuutoksia todisteena ilmastonlämpenemistä vastaan. Parin viime talven, ja erityisesti tämän vuoden, ennätyslumisuus nähdäänkin kansan parissa usein merkkinä entisajan talvisäiden paluusta, vaikka muistelijoiden ikä on maailmanlaajuisen ilmastohistorian näkökulmasta mikroskooppisen pieni aika, jotta johtopäätöksiä nykyhetkeen voisi vetää. Toiviainen muistuttaakin nykyisen kylmän talvisään johtuvan pohjoisnavalle kylmää ilmaa eristäneen pohjoisen napapyörteen hajoamisesta ja kylmän ilman siirtymisestä Pohjois-Amerikan ja Euroopan yläpuolelle – globaalissa mittakaavassa maapallo siis lämpenee yhä.

Itse ilmastonmuutosta sääteleviä mekanismeja käsittelevä osio alkaa takaisinkytkentämenetelmien, erilaisten hiilinielujen, perinpohjaisella esittelemisellä. Perinteisesti lukiokursseilla mainittujen merien, metsän ja maaperän lisäksi Toiviainen nostaa esiin mm. pilvien heijastus- ja eristysvaikutukset, samoin kuin lumen ja jään heijastavuuden. Oman lisänsä soppaan tuo pohjoisen pysyvän merijään sekä Grönlannin mannerjään pinnan sulaminen tutkijoiden ennusteita nopeammin, sillä kun valkoinen lumi- ja jääpeite korvautuu tummalla meri- ja maa-alueella, auringon lämpösäteilystä heijastuu yhä pienempiä osia takaisin avaruuteen, mikä kasvihuonekaasujen määrän kasvaessa lämmittää maapalloa entistä enemmän.

Merialueiden monimutkaista merkityssuhdetta ilmastonmuutokseen ei voidakaan tarpeeksi alleviivata. Esimerkiksi planktonien sitoman hiilidioksidin määrää tai ilmaston lämpenemisen aiheuttamaa vaikutusta merivirtoihin ja hiilidioksidin sitoutumisesta aiheutuvaa happamoitumista ei pystytä vielä täysin arvioimaan. Toiviainen kuitenkin täsmentää, että jo 40 vuoden päästä esimerkiksi trooppisten koralliriuttojen, herkkien ja ainutlaatuisten ekosysteemien, pohjassa näyttää täysin kuolleelta. Myös kasvihuonekaasuina toimivien metaanihydraattien vapautumisnopeutta sedimentistä ei voida kunnolla ennustaa, vaikka tutkijat ovat jo tässä vaiheessa havainneet alati kiihtyvää aktiivisuutta merenpohjassa.

Toiviainen tuokin esiin nimenomaan kaikenlaisten tieteellisten mallinnuksien epävarmuuden, sillä esimerkiksi lämpenemistä on eri käyrissä verrattu eri vuosien lämpötiloihin, eikä esimerkiksi takaisinkytkentämekanismeja ole otettu huomioon kaikissa tieteellisissä mallinnuksissa. Jotakin arviota skenaariot tulevaan kuitenkin antavat, vaikkei yli neljän asteen vaikutuksia olekaan vielä arvioitu. Toiviainen kuitenkin palaa Grönlannin tilanteeseen käyttäessään saarta esimerkkinä maapalloa uhkaavasta lämpenemisestä. Keskilämpötilan noustessa neljällä asteella Grönlanti sulaa varmasti kokonaan, mikä taas vaikuttaa nouseviin merenpintoihin, mitä puolestaan merien lämpölaajeneminen voimistaa. Pahimmillaan seitsemän metriä nouseva rantaviiva vaikuttaisi monien suurkaupunkien, mukaan lukien Helsinki, ja metropolialueiden maantieteeseen.

Vaikka maapallon keskilämpötilan kohoaminen on suurin ihmiskuntaa koskeva uhkakuva, varsinaiseksi ongelmaksi Toiviainen haluaa kuitenkin nimetä sen primaarisyyn eli hiilidioksidipitoisuuksien kasvun ilmakehässä. Talouslamalla oli omalta osaltaan pienen ajan kasvua heikentävä vaikutus, mutta markkinoiden eheytyessä on skenaarioissakin palattu takaisin entiseen malliin. Toiviainen esitteleekin 90 prosentin vähennystavoitteen nykyisestä mahdollisuudeksi päästä kestävälle tasoitteelle. Realistista ilmastosopimusta on tavoiteltu esimerkiksi Kööpenhaminan ilmastokokouksessa vuonna 2009, jolloin pääosin Suomessa uutisoimaton toivorikas ilmapiiri ei kuitenkaan pystynyt muuttamaan kehnoa lopputulosta ja politiikan puuroutumista.

Toiviaisen varsinainen luento-osuus päättyy tiivistelmään ja kokoelmaan ratkaisuehdotuksista – jollei ilmastonmuutoksen kokonaisvaltaiseen pysäyttämiseen, niin ainakin sen kaikkein vaarallisimpien vaikutuksien torjumiseen. Erääksi avaintekijäksi Toiviainen mainitseekin energiajärjestelmän perustavanlaatuisen muutoksen uusiutuviin energiamuotoihin: aurinko-, vesi- ja tuulienergiaan, joiden lisäksi esimerkiksi uudet merivoimalat tarjoavat vaihtoehdon jo perinteisiksi muodostuneille aurinkopaneeleille ja tuulivoimaloille. Lisäksi joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen, kehittäminen ja autojen sähköistäminen auttavat hiilidioksidipäästöjen karsimisessa, vaikka sähkön tuottamisen muoto onkin jo pitkään ollut ilmastoaktivistien kiistelyn alla.

Puun polttamisen vastustajana Toiviainen haluaakin keskittää toivonsa mahdollisen massiivipuurakentamisen uuteen tulemiseen, mikä toimisi myös keinotekoisena hiilinieluna rakennuksen varastoidessa puun sitoman hiilen koko sen olemassaoloajan. Myöskään ruoan ja ruokavalintojen osuutta ilmastokriisin ratkaisuun ei tulisi vähätellä, sillä ne tuottavat noin neljäsosan ihmisten hiilidioksidipäästöistä, jolloin tulisi keskittyä luomu-, lähi- ja kasvisruoan vaalimiseen ruokavaliossamme. Lopuksi Toiviainen kuitenkin tiivistää, ettei maapallo pelastu pelkillä teknologiamuutoksilla, vaan niiden tueksi tarvitaan koko kansan kattavia asennemuutoksia ja tavoitteiden realisoimista.

Viime joulukuussa Ilmastotoimintapäivillä kuultuun luentoon verrattuna Toiviainen osaa kokeneen esiintyjän tavoin muuttaa vakiintuneen esityksensä tyyliä ja fokusta kohdeyleisönsä mukaan. Yhteistä molemmille luentokokemuksille on pääesiintyjän vapaamuotoinen esiintyminen ja toive yleisön suuresta osallistumisesta, oman uransa tiivistäminen sekä ilmastonmuutoksen tunnetuimpien todisteiden, seurauksien ja ratkaisumallien tiivis esitteleminen. Toiviainen osaakin tuoda maapallon ilmastojärjestelmää säätelevien tekijöiden monimutkaiset syy-seuraussuhteet esille lukiolaistason kuulijoita vastaavalla tavalla pitäen kuitenkin yleisönsä mielenkiinnon ja huomion ihmisläheisessä esiintymistyylissään.

Ilmaston lämpenemisen ennusteet ovat karua luettavaa

Kaikki ovat kuulleet puhuttavan ilmastonmuutoksen yhteydessä ilmaston lämpenemisestä. Monet ajattelevat että kyse on pienistä luvuista, eivätkä lämpenemisen vaikutukset tule näkymään heidän elämänsä aikana. Kuinka suurista vaikutuksista oikeasti puhutaankaan?

Maailma.net julkaisi 22.11 artikkelin, joka käsittelee Maailmanpankin ennusteita ilmaston lämpenemisestä. Artikkeli pelästyttää yllättävän karuilla faktoilla. Turn the Heat Down- raportin mukaan tämän hetkiset ilmaston lämpenemistä estävät toimet ovat täysin riittämättömiä. Tämän vuoden loppuun mennessä puhutaan jopa neljän asteen lämpenemisestä.

Neljän asteen lämpeneminen on maailmanpankin mukaan koko ajan todennäköisempää ja sillä tulee olemaan erittäin vakavia seurauksia. Tälläkin hetkellä maailmassa on kovaa vesipulaa ja tulvia. Jos ilmasto lämpenee ennusteiden mukaisesti se tulee lisäämään rannikkoalueiden tulvia, lisäämään vesipulaa, aiheuttamaan todella kuumia helleaaltoja ja vaarantamaan ruokatuotantoa. Koko maailman väestö tulee kärsimään seurauksista, mutta eniten ne vaikuttavat köyhään väestöön, jolla on jo nyt vaikeuksia hankkia ruokaa ja saada puhdasta vettä.

Maailmanpankin johtaja Jim Yong Kim toteaa ilmastonmuutoksen olevan suurin yksittäinen haaste sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttamisessa. Hän on aivan oikeassa, sillä meillä ei hetkeen pitäisi tulla pulaa vedestä eikä ruuasta, mutta jos pula kovenee siellä päin maailmaa, missä ei nytkään ole tarpeeksi ruokaa ja vettä, ongelmat sen kuin kasaantuvat. Maailmanpankki on suurentanut viime vuosina avustuksiaan kehitysmaille, jotka pyrkivät sopeutumaan ilmastonmuutokseen.

Lähde: http://maailma.net/artikkelit/maailmanpankki_hatkayttaa_karulla_ilmastoennusteella

Uusi tutkimus : Ilmastonmuutos aiheuttaa siirtolaisuutta

Maailma.net on julkaissut artikkelin jonka mukaan Ilmastonmuutos aiheuttaa paikallista siirtolaisuutta! 

Myrskyjen, tulvien ja kuivuuden takia kotinsa jättäneet muuttavat yleensä lähialueille, kerrotaan Worldwatch-instituutin tekemässä raportissa. Tutkimustuloksia ei nähdä mullistavina, mutta ne auttavat ymmärtämään yhteyksiä ihmisten muuttoliikkeen ja ilmastonmuutoksen välillä.

Matalat rannikkoalueet  sekä kuivat alueet kuuluvat riskiryhmään, johon ilmastonmuutos aiheuttaa voimakkaimmin. Kuivien alueiden kohdalla ongelmallisia etenkin ne alueet, joilla ei ole toimivaa vedenjakelu systeemiä. Ympäristötekijät ovat harvoin syy muuttamiseen, eli muuttoliikkeen prosentuaalisena osuutena ilmastonmuutoksen aiheuttamien luonnonkatastrofien syystä muuttaminen ei kohoa korkealle listalle.

Pieneenkin muuttoliikkeeseen kuitenkin on syytä kiinnittää huomiota, sillä ilmastonmuutosten aiheuttamat ongelmat ovat marginaalisesti nousussa. Jatkossa yhä useampi ja useampi joutuu siirtolaiseksi menetettyään kotinsa luonnonkatastrofeille, jotka yleistyvät ilmaston epävakaistuessa ja lämmetessä.

Ilmiö ei ole uusi vaikka se onkin noussut otsikoihin vastikään. Nähtäväksi jää, kuinka iso ongelma aiheesta tulevaisuudessa tulee. Saasteiden lisääntyessä jatkuvasti ilmastonmuutokseen olisi syytä kiinnittää huomiota. Tämä on taas kerran yksi varoittava esimerkki siitä, kuinka teoilla on vaikutus moniin asioihin, joihin esimerkiksi autolla ajon ei tulisi mieleenkään vaikuttavan

.

Siis taas kerran loppumaton kiertokulku lähtee viattomasta autoilusta tms. saasteesta ja johtaa siihen, että ihminen jää kodittomaksi, kuolee tai voi pahoin. Vaikutukset eivät ole suoranaisia, joten niihin ei kiinnitetä huomiota. Muutokset tapahtuvat hitaasti jälkikäteen, mutta niitä tulisikin pohtia etukäteen. Mistä edes tiedämme, mihin kaikkeen muuhun tekemisemme vaikuttaa tietämättämme? Milloin tutkimustulokset taas todistavat uusia yhteyksiä ilmastonmuutoksen ja ympäristön välillä? 

"Valkealan tulva" ei ehkä aiheuta siirtolaisuutta, mutta ehkä ilmastonmuutoksella on jotain tekemistä tämän kanssa.

http://maailma.net/artikkelit/selvitys_ilmastonmuutos_aiheuttaa_paikallista_siirtolaisuutta

Teollisuuden saastuttama maaperä voidaan puhdistaa!

Saastuneiden maiden puhdistukseen on keksitty uusi tekniikka. Yle.fi uutisoi tästä uudesta Kemin Holstinharjulla käytettävästä edistyneestä keinosta puhdistaa maata. Menetelmä täyttää myös EU:n jätteenpolttodirektiivin vaatimukset.

Tällä käytännöllä poistetaan maaperästä mm. mineraaliöljy, kloorifenoli, dioksiini, torjunta-aineet ja PCB-yhdisteet.
Saastunutta, puhdistusta kaipaavaa maata löytyy mm. huoltoasemien ja teollisuuslaitosten ympäristöstä.

Uutta menetelmää käyttävän yhtiön tekninen johtaja paljastaa, että tarkoituksena olisi laajentaa toimintaa ulkomaille.Johtaja Uotinen kehuu firmansa olevan ainoa laatuaan, joka pystyy puhdistaa maaperästä pahimmatkin ”pöpöt”.

Nykypäivänä maan saastutus on laitonta, mutta vanhoja saasteita on runsaasti ja ne tulisi poistaa maaperästä.

Ihmisten itse aiheuttamat saasteet maaperässä vahingoittavat luontoa ja vastuullista olisikin tehdä kaikkensa pelastaakseen itse pilaamansa maa. Uotisen firman kaltaisia yrityksiä tulisi olla useampiakin ja valtion tulisi olla velvollinen kustantamaan saastuneen maaperän puhdistus. Miksi firma tuli uutisiin vasta nyt?! Eikö aiemmin ole tullut mieleen, että pilatulle luonnolle voisi tehdä jotain, jos se on kerta mahdollistakin.

Jos luonnon hyväksi on mahdollista tehdä jotain näin merkittävää, olisi se ehdottomasti toteutettava!

http://yle.fi/uutiset/uusi_tekniikka_puhdistaa_maan/6350436

Juha "Norppa" Taskinen Kouvolan Lyseon lukiossa

Norppakuvaaja Juha Taskinen vieraili maanantaina Kouvolan Lyseon lukiossa. Hän esiintyi auditoriossamme kahteen kertaan. Ensimmäisessä esityksessä auditorio oli viimeistä paikkaa myöten täynnä, ja toisessakin esityksessä kuuntelijoita oli ilahduttavan paljon.

Illalla Taskinen esiintyi vielä maakuntakirjaston Mediamajassa, jossa ympäristöekologian kurssin opiskelijamme Essi ja Eveliina haastattelivat Taskista. Tämä on mielestäni hyvä esimerkki lukion ja kirjaston yhteistyöstä. Viime talvena Kouvolan kirjasto järjesti kouluumme vierailijaksi Risto Isomäen, ja nyt me maksoimme Taskisen vierailun Mediamajassa. Suuret kiitokset kirjastolle ja Lauri Jäntin säätiölle. Odotamme innolla yhteistyön jatkuvan kirjaston kanssa myöhemminkin!

Taskisen kuvaama dvd-elokuva "Torsti-kuutin sukellusseikkailut Saimaalla" nostatti useita ihastuneita huokauksia. Erityisen upeaa oli nähdä norpan unisukellus, jonka Taskinen on onnistunut kuvaamaan ensimmäisenä maailmassa. Norppa nukahtaa pinnalla ja vaipuu vähitellen unessa pohjaan, herää, nousee pintaan, nukahtaa uudelleen ja vajoaa jälleen.

Mielenkiintoinen yksityiskohta oli myös norppakoira, joka on koulutettu talviaikaan etsimään saimaannorppien hengitysaukkoja tutkijoiden työn helpottamiseksi.

Juha Taskinen haastateltavana Mediamajassa. Kuva: Jari Kolehmainen.

Saimaannorpan tulevaisuus ei ole turvattu

Taskisen upea valokuvaesitys kuitenkin kertoi myös paljon vakavaa asiaa. Saimaannorppaa uhkaavat sekä verkkokalastus että ilmastonmuutos.

Saimaannorppaa vainottiin pitkään. Sitä on pidetty kalastajien kilpailijana kalansaaliista. Norppa kuitenkin syö hyvin paljon myös ns. roskakaloja, joten Taskisen mukaan se on hyvä kalastusvesien hoitaja.

Saimaannorpasta maksettiin tapporahaa vuoden 1947 loppuun asti. Saimaannorppa rauhoitettiin vuonna 1955.

Pienimmillään saimaannorppakanta on ollut arvioiden mukaan alle sata yksilöä. Nyt saimaannorppia on 310. Taskisen mukaan laskelmat osoittavat, että Saimaalla voisi elää kestävästi noin 4 000 norppaa, ja silti kaloja riittäisi kalastettavaksi ihmisellekin.

Keväällä 2012 syntyi 64 kuuttia eli norpan poikasta. Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että suurin osa kuuteista kuolee ennen yhden vuoden ikää. Ennen kaikkea nuoria norppia hukkuu verkkoihin.

Ilmastonmuutos uhkaa saimaannorppaa

Myös liian lauhat talvet häiritsevät saimaannorppia, joiden pesintä tapahtuu jään päälle esimerkiksi karin tai rantakallion viereen kinostuneessa lumessa. Leutoina, vähälumisina talvina norpat eivät onnistu kaivamaan pesäluolia, vaan kuutit voivat syntyä jopa paljaalle jäälle. Näiden jääkuuttien selviämismahdollisuudet ovat pesissä syntyneitä kuutteja huonommat. Jääkuutit voivat paleltua kuoliaaksi tai jokin petoeläin, esimerkiksi kettu tai susi, voi napata pienen kuutin, vaikkakaan tästä ei ole varmoja havaintoja.

Itä-Suomen yliopiston kolmivuotisessa hankkeessa saimaannorpille kolattiin lumikolilla apukinoksia, joissa ne voisivat pesiä. Haukivedelle tehtiin 40 ja samoin Pihlajavedelle 40 apukinosta saarten pohjoispuolelle paikkoihin, joissa ne eivät sula ja romahda helposti.

Viime talvena 2011-2012 norppa oli käynyt yli 70 prosentissa kolatuista apukinoksista. Norppa oli pesinyt yli 60 prosentissa apukinoksia. Varmuudella tiedetään syntyneen kaksi apukinospoikasta.

Osa kolattujen kinosten paikoista oli sellaisia, joissa norppa on aiemminkin pesinyt (ns. A-kinokset). Osa paikoista oli taas sellaisia, joissa norpan ei tiedetä aiemmin pesineen (ns. B-kinokset). Norppa näytti hyväksyvän myös nämä B-kinokset. Taskinen ei kuitenkaan suosittele mökkeilijöitä kolaamaan norpalle kinoksia mökkirantoihin, koska väärään aikaan tapahtuva mökillä oleilu voi aiheuttaa niin suurta häiriötä, että se tuhoaa koko pesinnän.

Itä-Suomen yliopisto selvittää myös geeniperimän osuutta saimaannorppien huonoon menestymiseen. Etelä-Saimaalla perimä näyttää olevan laajempi kuin Pohjois-Saimaalla. Vaikka norppa liikkuukin melko pitkiä matkoja, se on silti kotipaikkauskollinen, eivätkä eri populaatiot sekoitu keskenään. Näyttää kuitenkin siltä, ettei saimaannorpan perimä ole liian yksipuolinen selviämisen kannalta.

Ympäristöekologian kurssimme opiskelijat haastattelivat Taskista. Kuva: Sami Hammouda, Mediamaja.

Verkkokalastuskielto!

Tällä hetkellä saimaannorpan pahin uhka onkin verkkokalastus. Kevään ja alkukesän verkkokalastuskielto ei ole paljonkaan auttanut. Norppakuolemat ovat vain siirtyneet myöhempään kesään. Kun verkot lasketaan veteen heinäkuussa, kuutit eivät vielä tässäkään vaiheessa ole niin kehittyneitä, valppaita ja voimakkaita, että ne selviäisivät verkoista.

Suomen Luonnonsuojeluliitto onkin ehdottanut verkkokalastuskiellon jatkamista elokuun loppuun asti: "Vuosina 2000–2009 varmoja kuuttien kalanpyydyskuolemia tilastoitiin keskimäärin 3,7 vuodessa. Kuolemat tapahtuivat pääosin touko-kesäkuussa. Rajoitusten tiukentamisen jälkeen vuosina 2010–2012 kalanpyydyksiin varmasti kuolleita kuutteja on löytynyt keskimäärin 4,0 vuodessa. Näistä suurin osa on löytynyt heinäkuussa. Vuosi 2012 on ollut murheellinen: lokakuun alussa löytyi jälleen yksi kalaverkkoon kuollut kuutti. Se oli jäänyt verkkoon jo heinä-elokuussa, mutta löytyi rantaan ajautuneena vasta lokakuussa. Tämä nosti kalanpyydyksiin kuolleiden kuuttien määrän jo kuuteen. Lisäksi yhdestä kuolleena löydetystä kuutista on löytynyt viitteitä kalanpyydyskuolemasta. Luku on hälyttävän korkea, kun huomioidaan, että läheskään kaikki tapaukset eivät tule tietoon."

Juuri eilen tuli kuitenkin tieto, ettei verkkokalastuskieltoa ainakaan toistaiseksi venytetä pitemmäksi. Näin Taskinen arvelikin, koska nykyiset osakaskuntien kanssa tehdyt rajoitussopimukset ovat voimassa vuoden 2015 loppuun asti.

Taskinen ehdottaa koko Saimaalle ainakin 15 vuoden ympärivuotista verkkokalastuskieltoa. Taskisen mukaan missään muualla maailmassa verkkokalastus ei muutenkaan ole näin vapaata kuin Suomessa, poikkeuksena vain inuitit. Saimaan ammattikalastajat eivät muutenkaan juuri käytä verkkoja vaan trooleja ja nuottia. Kotitarvekalastajat taas saavat soppakalansa aivan hyvin myös katiskoilla. Katiskat ovat norpalle turvallisia, kunhan niiden nielu on niin tukevarakenteinen, ettei norppa pysty sitä levittämään. Norpat voivat jopa käyttää katiskan yläosaa makuualustanaan!

Kuutti hukkui Pihlajavedellä, ja kuvaaja Juha Taskinen siirsi sen kuvausta varten kirkkaampaan veteen Punkaharjun kupeelle. Kuva: Juha Taskinen.

Haluaisitko tuhota lopullisesti kaikki Sibeliuksen teokset?

Juha Taskinen vertasi saimaannorpan mahdollista sukupuuttoa siihen, että kaikki Sibeliuksen sävellykset hävitettäisiin pysyvästi siten, ettei kukaan enää koskaan voisi niitä soittaa tai kuulla. Sekä Sibelius että saimaannorppa ovat korvaamattomia kansallisaarteitamme!

Kiinan viljelymaa vaarassa

Kiinan teollistuminen ja kehittyminen ovat jo jonkin aikaa johtaneet valtion suuriin ympäristöpäästöihin, ja nyt Yle uutisoikin ympäristöuutisissaan Kiinan liian suurista raskasmetallipäästöistä. Ongelmana on etenkin viljelymaan saastuminen.

Ylen ympäristöuutisissa kerrottiin eilen (7.11.) Kiinan raskasmetallivuodoista, jotka ovat yleistyneet hälyttävällä tavalla. Maan viranomaiset ovat huolissaan tilanteesta, sillä etenkin sulattamoiden savupiipuista ja vesistöistä saatavat näytteet kertovat viljelymaan huonosta tilasta: jopa kymmenen prosenttia viljelymaasta on Kiinan ympäristönsuojeluministeriön mukaan saastunutta. Tämä tarkoittaa, että valtion asettamat raskasmetallipitoisuusrajat - etenkin sinkki ja lyijy - ylittyvät reilusti.

Raskasmetallivuotoja kerrotaan tapahtuneen viime tammi-helmikuun aikana kymmenisen kappaletta. Vuodot kulkeutuvat viljelymaalle pilaten sen laadun ja aiheuttaen ympäristöongelmia. Samalla ne vaikuttavat ihmiselimistöön altistamalla hermosto-ongelmille, munuaisvaurioille sekä lisääntymiselimistön vahingoittumiselle. Tämän takia Kiina haluaisikin tehdä asialle jotain, mutta monet viljelijät pitävät Ylen mukaan taloutta tärkeämpänä kuin luonnonsuojelua.

Sitä voisi tietenkin miettiä, mitä taloudelle tapahtuu sitten, kun viljelymaat pitemmällä aikavälillä saastuvat toden teolla, eikä satoa enää tule? Onko viljely silloinkin ykkössijalla, vai alkaako ympäristön suojeleminen kiinnostaa? Itse olen sitä mieltä, että ongelmiin kannattaa ryhtyä etsimään mahdollisia ratkaisuja silloin, kun se on vielä mahdollista. Onneksi Kiinan hallitus on jo ymmärtänyt ympäristöongelmien vakavuuden.

Lähteet:

Yle: http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2011/11/raskasmetallit_saastuttavat_kymmenesosaa_kiinan_pelloista_3007244.html

Kuva: Säde

Globen uupuneet

Molièren hengessä. Kuva Globen uupuneiden Facebook-sivulta. Julkaisulupa saatu.

Ympäristöekologian ryhmämme kävi torstaina 18. marraskuuta katsomassa Lappeenrannan kaupunginteatterin Veeran kammarissa Kansallisteatterin kiertueella olevan näytelmän Globen uupuneet, joka kertoo ilmastoahdistuksesta

Globen uupuneet on todella Historiallinen näytelmä isolla H:lla monessa mielessä. Se käy nopeassa tahdissa läpi luonnontieteiden, teknologian ja väestönkasvun historiaa, mutta se myös tekee historiaa. Globen uupuneet on Kansallisteatterin ensimmäinen kiertävä näytelmä koskaan. Se lienee myös ensimmäinen suomalainen teatteriesitys, jossa vähähiilisyys (mahdollisimman pienet päästöt) on tarkkaan otettu huomioon

Alkuperäinen idea näytelmään tuli pari vuotta sitten Kansallisteatterin näyttelijä Jussi Lehtoselta, joka esitteli ajatuksensa hiilidioksidineutraalista ja kiertävästä näytelmästä Kansallisteatterin silloiselle pääjohtajalle Maria-Liisa Nevalalle. Hän otti ajatuksen heti ilolla vastaan. Nyt uuden pääjohtajan Mika Myllyahon kaudella näytelmiä tullaan viemään kiertueelle jatkossakin

Esityksen käsikirjoittamiseen sekä musiikin säveltämiseen saatiin rahoitus Niilo Helanderin säätiöltä. Esityksen työstivät valmiiksi ohjaaja Saana Lavaste, käsikirjoittaja Emilia Pöyhönen ja säveltäjä Sanna Salmenkallio. Myös lavastaja-puvustaja Markus Tsokkinen sekä näyttelijät Jussi Lehtonen, Nora Raikamo ja Hanna Raiskinmäki ovat olleet aikaisessa vaiheessa mukana näytelmän käsikirjoittamisessa. Yhteistyökumppaneina toimivat alusta alkaen myös ”urbaani ympäristöjärjestö” Dodo ry sekä Katastrofin aineksia -elokuvan ohjannut John Webster, joka on esityksessä mukana äänenä

Esitystä valmisteltaessa työryhmä oli yhteydessä lukuisiin asiantuntijoihin ja kysyi myös monien julkkisten mielipiteitä ilmastonmuutoksesta. Marja-Sisko Aalto, Paavo Arhinmäki, Satu Hassi, Teemu Mäki, Päivi Räsänen, Paola Suhonen ja Miina Äkkijyrkkä toivat esiin oman näkemyksensä. Inspiraation lähteinä ja erilaisten näkökulmien muodostamisen apuna toimivat myös Leo Stranius, Risto Isomäki sekä Atte Korhola ja hänen puolisonsa Eija-Riitta Korhola, joiden teksteihin työryhmä perehtyi

Titanic. Kuva Globen uupuneiden Facebook-sivulta. Julkaisulupa saatu.

Syksyllä 2010 Globen uupuneet -näytelmää esitettiin Helsingissä Kansallisteatterissa, kunnes marraskuun alussa se lähti Suomen-kiertueelle. Teatteriseurue liikkuu junalla ja polkupyörillä! Esityksestä ei ole myöskään paperille painettua käsiohjelmaa tai mainosjulisteita.

Erityisesti valaistuksessa ja lavatekniikassa on huomioitu ympäristöasiat. Kaikki sähkö tuotetaan uusiutuvista energianlähteistä (kaksi tuulisähköllä ladattavaa akkua) ja pienen osan näyttelijät tuottavat itse lavalla dynamoon virtaa polkien. Yhteensä yksi esitys kuluttaa energiaa noin 0,3 kWh. Se vastaa viiden 60-wattisen hehkulampun yhdessä tunnissa kuluttamaa määrää.

Esityksen sähkönkulutus on tarkasti eriteltynä ja laskettuna näytelmän netistä löytyvässä käsiohjelmassa. Globen uupuneet kuluttaa energiaa 0,25 kW/h, kun keskimäärin Kansallisteatterin suurella näyttämöllä esitettävät näytelmät kuluttavat sähköä noin 250 kW/h eli noin tuhatkertaisen määrän!

Kansallisteatteri kuluttaa vuodessa sähköä noin 1 490 000 kWh. Kuukausikulutus vastaa kahdeksan sähkölämmitteisen pientalon tai 30 kerrostaloasunnon koko vuoden kulutusta! Globen uupuneiden ideamoottori Jussi Lehtonen tuleekin varmaan viemään vielä monta muutosta läpi Kansallisteatterin energiankulutuksen ja materiaalienkäytön vähentämiseksi. Itse näytelmäkin kertoo rivien välistä luettuna Jevonsin paradoksista: ”Energiankäytön tehokkuus lisää energiankulutusta.” Energiatehokkuuden myötä säästynyt energia käytetään muihin tarkoituksiin, eikä kulutus vähene.

Näytelmän juoni alkaa siitä, että pieni teatteriseurue valmistelee uutta esitystä. Kunnianhimoisena haaveena on toteuttaa ympäristöasioista kertova ja ympäristöystävällinen esitys Molièren Ihmisvihaaja-näytelmästä ja saada Jonh Webster tekemään siitä dokumenttielokuva. Webster joutuu kuitenkin omien kiireidensä vuoksi peruuttamaan tämän hankkeen. Silloin osa näyttelijöistä haluaisikin toteuttaa näyttämöllä suureellisen version Titanic-elokuvasta, sillä ”eihän ole mitään mieltä tehdä ekologista näytelmää, ellei siitä tehdä dokumenttia”. Lopulta Titanic ja Ihmisvihaaja sekoittuvat todella herkulliseksi sekahedelmäkeitoksi. Aivan näytelmän lopussa päästään ”sukelluskellossa” esitettävän varjoteatterin keinoin jopa tulevaisuuteen.

Ilmastonmuutos jää näytelmässä lopulta taka-alalle, kun sanoma on pikemminkin kritiikkiä kaiken viihteellistymistä, kulutusyhteiskuntaa ja väestönkasvua vastaan. Mutta tästähän ilmastonmuutoksessa oikeastaan onkin kyse! Ilmastonmuutos ei aiheudu vain energiantuotannosta, vaan syynä ovat perimmiltään liiallinen kuluttaminen ja väestönkasvu. Thaimaan-matkoista ja turistikrääsän ostamisesta on tullut arkipäivää. Näytelmän Nipan sanoin: ”Vaikka muuttuisin tammeksi, en pysty elämäni aikana sitomaan sitä kaikkea hiilidioksidia, jonka vanhempani ovat tuottaneet.”

Globen uupuneet tavallaan jatkaa Neil Postmanin ”Huvitamme itsemme hengiltä” -kritiikkiä. Lopulta myös näytelmän musikaalinen tosi-tv-tähti Tracy huomaa, että pienillä myönnytyksillä voi saada paljon aikaan. Kompromissi löytyy jostakin tavarapaljoudessa piehtaroivan tv-hömpän ja Kainuun korpimökkiin muuttamisen väliltä.

Ohjaaja Saana Lavaste tiivistää näytelmän sanoman näin: ”On tavallaan tyrmistyttävää, että meille asetetaan rajoja. Meidänhän pitäisi saada tehdä juuri mitä haluamme, meidän täytyy saada olla vapaita. Olemmeko kuitenkin myös salaa helpottuneita siitä, että lopulta on olemassa joku raja? Rajattomuus on merkityksettömyyttä. Rajattomuus ja vapaus eivät ole synonyymejä. Mitä vapaus lopulta on? Onko todella vapautta kuluttaa mielin määrin? Merkitykselliset tarinat alkavat syntyä vasta, kun kohtaamme omat rajamme.”

Tulevaisuuden sukelluskello. Kuva Globen uupuneiden Facebook-sivulta. Julkaisulupa saatu.

Globen uupuneet -esitys kiertää Suomea ainakin kevään 2011 loppuun asti ja jatkaa kierrostaan mahdollisesti syksyllä 2011. Esitys vierailee esimerkiksi kouluissa ja nuorisotaloissa, mutta suurelle yleisölle avoimia teatteriesityksiä on ainakin seuraavilla paikkakunnilla

11.1.2011 Kaustinen, kansanmusiikkikeskus
26.1.2011 Kajaani, kaupunginteatteri
7.2.2011 Rauma, kaupunginteatteri
15.2.2011 Kotka, kaupunginteatteri
24.2. ja 25.2.2011 Oulu, kaupunginteatteri
8.4., 13.4. ja 14.4. Turku, kaupunginteatteri

Muita esityspaikkoja ja -aikoja voi katsoa esimerkiksi kiertuejärjestelyjä hoitavan Teatteri 2.0:n kotisivuilta.

Mikäli kiertueen päättymisen jälkeen käsikirjoitus on saatavissa, tämä olisi erinomainen näytelmä myös koulujen näytelmäkerhojen ja näytelmäryhmien esitettäväksi.

Lisätietoja:

Kansallisteatteri
Globen uupuneiden Facebook-sivut
Globen uupuneiden käsiohjelma (paljon asiaa esityksen tekemisestä ja taustoista, myös tietoa ilmastonmuutoksesta ja konkreettisia vinkkejä ilmastonmuutoksen torjumiseen)
YLE Kulttuurin toimittaja Jaana Semerin arvostelu Globen uupuneet -esityksestä

Kiitokset:

Tea Tönnov ympäristöjärjestö Dodosta antoi minulle hyviä lisätietoja tästä teatteriesityksestä. Suurimmat kiitokset kuuluvat kuitenkin tietysti Globen uupuneet -tiimille, joka mielestäni on tehnyt aivan huikeaa työtä. Kiitän ja kumarran.

Muuta tieteen, urheilun ja taiteen yhteistyöstä:

Viime vuosina on ilmestynyt useita ympäristöä käsitteleviä kaunokirjallisia teoksia sekä esimerkiksi hitaampaa slow-elämää puolustavia kirjoja. Yhdysvalloissa myös urheilijat ovat alkaneet toimia ilmastonmuutoksesta tiedottamisen puolesta. Monet muusikotkin ovat ottaneet voimakkaasti kantaa ilmastonmuutokseen ja muihin ympäristöasioihin:

Disturbed: Another Way to Die
Michael Jackson: Earth Song
Chris Rea: The Road to Hell
Earthman: Climate Crisis Jam
Tracy Lyons: Save me

Uusimpia tietoja ilmastonmuutoksesta:

Ilmastotieto
Ilmasto.org

Vanhankaupunginlahden ahvenista on löydetty eniten tinamyrkkyä Suomessa

Antti Pilke kirjoitti Helsingin Sanomissa 14.11.2008

Vanhankaupungin edustalta on löydetty suuria pitoisuuksia orgaanisia tinayhdisteitä. Elintarvikevirasto Evira on tehnyt tutkimuksen, jonka mukaan lahti on Suomen meri, - ja järvialueista tinayhdisteiden pahiten turmelema. Tina on päässyt vesistöön laivojen ja veneiden pohjamaalista, jota käytetään levien ja pieneliöiden kasvua vastaan. Tämän pohjamaalinkäyttö kiellettiin EU-maihin rekisteröidyissä laivoissa vuoden alussa. Tosin se ei välttämättä heti pienennä tinan määrää vedessä.

Ahvenet sisältävät keskimäärin 181 mikrogrammaa per kilo tinayhdisteitä. Vanhoissa ja suurissa ahvenissa tinapitoisuus oli jopa 500 mikrogrammaa kilossa kalaa. Kalojen elinympäristö vaikuttaa myös tinan määrään sillä kauempana satamasta tinayhdisteitä on vähemmän. Satama, vanha jätelaitos lahden reunalla, vedenpuhdistamo ja kaatopaikka lisäävät tinan määrää rannassa.

Tinayhdisteitä sisältävän kalan syönti vaikuttaa luultavasti elimistön vastustuskykyyn heikentävästi, mutta siitä ei ole varmaa tietoa. Kaloille tina aiheuttaa hormonitoiminnan häiriöitä.

Eviran Hallikaisen mukaan oli hämmästyttävää, että tinapitoisuuksia löytyi myös puhtaina pidetyistä vesistöistä, kuten Östersundomin yläpuolelta Sipoosta.

Toivottavasti tinapitoisuudet lähtevät laskuun kiellon seurauksena, jotta tuonkin alueen ahvenia voidaan jatkossa huoleti syödä. Onneksi kuitenkin tinayhdisteet eivät ole levinneet rannasta kovin voimakkaasti ulapalle, jolloin niiden esiintyvyys ei ole niin laajaa ja ahvenilla on mahdollisuus uida "puhtaammille vesille."

Kaakkois-Suomen pintavesien kunnostus kestää

Kouvolan Sanomat kirjoitti 31. lokakuuta Kaakkois-Suomen vesistöjen kunnosta.

Eu:n laajuisena tavoitteena vesihoidolla on kaikkien pintavesien hyvä ekologinen tila vuoteen 2015 mennessä. Myös pohjavesien kemiallinen ja määrällinen tila halutaan pitää kunnossa. Jotta nämä tavoitteet voitaisiin turvata on Suomen vesienhoitoalueille laadittu ehdotukset vesienhoitosuunnitelmista.

Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen hydrologi Taina Ihaksi kertoo, että Salpausselän pohjoispuolella vesistöjen kunto on varsin hyvä, mutta eteläpuoli kaipaa toimenpiteitä. Erityisesti maatalous aiheuttaa eteläpuolisten vesistöjen kuormitusta. Toimenpiteitä on tehtävä myös metsäteollisuuden, yhdyskuntajätevesien, haja-asutuksen, turvetuotannon ja metsätalouden aiheuttamien ongelmien vähentämiseksi. Joissain vesistöissä huonontavat tekijät vaihtelevat niin paljon, ettei toimivaa patenttiratkaisua löydy. Ihaksi jatkaa vielä, että keinot täytyy valita tapauksen mukaan ja joidenkin vesistöjen parantaminen tarvitsee myös kunnostustoimenpiteitä.

Vaikka kaikki mahdolliset toimenpiteet suoritettaisiin, aika vuoteen 2015 mennessä ei riitä kunnostamaan kaikkia vesialuieta, etenkin jos tarvitaan laajoja sisäkuormitusta vähentäviä ja rakenteellisia toimenpiteitä. Niinpä jatkoaikaa on esitetty muutamille vesistöille, joista meitä lähimpänä mainittakoon Kymijoki, pohjassa olevien haitallisten sedimenttien takia. Lehtiartikkelissa kerrotaan vielä, että kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa julkaistuun vesienhoitosuunnitelmaan.

Mielestäni on hyvä, että tällaisia toimenpiteitä on lähdetty ajamaan. Jos vesistöjen kuntoon ei kiinnitetä mitään huomiota on lähes varmaa, ettei niiden tila ainakaan parane - todennäköisesti huononee samaa tahtia kuin tähänkin asti. Vesistöjä tarvitaan ja etenkin puhtaita sellaisia, jotta ekosysteemit ja ravintoketjut toimivat oikealla tavalla. Yhden vesistön saastuminen vaikuttaa yleensä laajemmalle alalle aikojen kuluessa. Esim. purot vievät saasteita vesistöstä toiseen ja näin ollen yhä uudet vesistöt saastuvat. Kun kaikkien vesistöjen tila saadaan kuntoon ja varmistetaan, ettei uhkaavia tekijöitä ole lähipiirissä, on kaikkien vesistöjen tila paremmin turvattu. Jokainen voi ajatella tätä käytännöntasolla vaikka siten, että tuskin kukaan tahtoo kesämökillä kuumana päivänä pulahtaa järveen, jonka pohjaan koskeminen on vaarallista, pohjassa majailevien myrkyllisten aineiden vuoksi.

Kiinan kasvihuonepäästöt ennätystasolla

Kiina on ensimmäisen kerran ilmoittanut itse nousseen Yhdysvaltojen tasolle hiilidioksidi päästöissä. Kiinan Kansallisen kehitys- ja uudistuskomission varajohtaja Xie Zhenhua ilmoitti, että Kiinan päästöt ovat samaa luokkaa kuin Yhdysvalloissa, mikä on suurin kasvihuonekaasuja tuottava valtio.

Komission julkaiseman raportin mukaan Kiina ei lähitulevaisuudessa pysty vähentämään hiilidioksidipäästöjään, koska Kiinan energiantuotanto on riippuvainen hiilen poltosta. Sekä Kiinan tuotannon rakennetta ei kyetä muuttamaan tarpeeksi nopeasti.

Ilmaston lämpeneminen on lisännyt Kiinassa sään ääri-ilmiöitä, se on nostanut lämpötiloja, sekä kasvattanut sademääriä. Kiinassa koettiin 21 peräkkäistä lämmintä talvea vuosien 1986 - 2007 välillä.

Tutkijat ovat jo ennen tätä arvioineet Kiinan maailman suurimmaksi kasvihuonekaasujen tuottajaksi, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun Kiina itse ilmoittaa asiasta. Kiina ei ole 14 vuoteen kommentoinut asiaa tai julkaissut päästötilastoja.

Kiinan olisi pakko muuttaa tuotannossa käytettäviä raaka-aineita mahdollisimman nopeasti. Jos Kiina jatkaa tätä rataa, niin ilmastonlämpeneminen nopeutuu ennestään hetki hetkeltä. Ja se taas vaikuttaa maailman laajuisesti ympäri maailmaa, esim. jäätiköihin ja kaikkiin luonnonvaroihin mitkä ovat häviämässä maapallolta.

Lähde: Yle, ympäristö

Öljyonnettomuus Kalifornian rannikolla

Kalifornian San Fransiscon lahtea uhkaa alueen pahin öljyturma kymmeneen vuoteen, kun Etelä-Koreaan matkalla ollut Cosco Busan-alus törmäsi keskiviikkona sumuisen sään takia siltarakenteisiin, aiheuttaen näin vakavan öljyvuodon.

Perjantaina kuusitoista rantaa oli suljettuna ja alueelta on löytynyt öljyn tahrimia lintuja. Öljylautan pelätään myös uhkaavan muita alueella asuvia eläimiä, kuten merileijonia ja hylkeitä.

Sanomalehti San Jose Mercury News kritisoi rannikkovartioston ja paikallisten viranomaisten toimia, näiden ensin ilmoitettua vuodon suuruudeksi 300 litraa, joka kuitenkin myöhemmin muuttui 220 000 litraksi.

Meribiologi Tina Swanson arvioi CNN:n uutisissa seuraavasti: 'Öljyvuodon seuraukset saattavat näkyä alueella kuukausia ja jopa vuosia' uutisoi HS.fi.

Laaja öljypäästö Suomenlahdella

Suomenlahdella on havaittu poikkeuksellisen laaja öljypäästö sunnuntai aamuna 14.10.

Helsingin Sanomat raportoi asiasta kotimaan uutisissa seuraavasti: "Länsi-Suomen merivartioston johtokeskuksessa Turussa havaittiin sunnuntaina aamulla satelliittikuvista epätavallisen laaja öljypäästö Suomenlahdella. Öljy huomattiin aamulla kello kahdeksan jälkeen. Rajavartiolaitoksen valvontakone lähti tarkistamaan öljypäästöä kymmenen aikaan."

Artikkelin mukaan öljyä on levinnyt noin 75 neliökilometrin alueelle ja sen arvellaan olevan kevyttä polttoöljyä. Lautan oheuden takia merivartiosto ei kuitenkaan koe öljyntorjuntatoimenpiteitä tarpeellisiksi.

Öljyn päästänyttä laivaa ei ole tavoitettu eikä tulla todennäköisesti tavoittamaankaan, sillä laivaliikenne Suomenlahdella on suhteellisen vilkasta.

Omalta kannalta öljypäästöjen vaikutus eläimiin huolestuttaa kaikista eniten. Vaikka vaikuttaakin siltä, ettei viime sunnuntaisesta Suomenlahden öljypäästöstä tule koitumaan sen suurempaa tuhoa, pistää se silti miettimään luonnon ja siinä elävien eläinten mahdollista tilannetta.

WWF on perustanut vapaaehtoisten avulla öljyntorjuntajoukot, jotka pyrkivät toimimaan ja auttamaan öljykatastrofien tapahtuessa muun muassa rantojen siivoamisessa ja vahingoittuneiden eläinten hoidossa. Ohessa vielä kuvia vuonna 2006 tapahtuneen Viron öljyturman uhreista.