Kouvolan Lyseon lukio, Vuosikertomus 2014-2015

BIOLOGIA 

Jari Kolehmainen

Ympäristöekologian kurssilaiset saivat Helsingin Metsämessuilla 2000 euron palkinnon.

Biologian valinnaiseen ympäristöekologian kurssiin (BI3) kuuluu perinteisesti normaalista tuntityöskentelystä poikkeavia opiskelutapoja. Esimerkiksi marraskuussa teimme opintokäynnit Recticelin vaahtomuovitehtaaseen Kouvolassa ja Luontokeskus Haltiaan Espoon Nuuksiossa. Haltiassa osallistuimme kahdelle tunnin mittaiselle opastuskierrokselle (”Suomen luonto” ja ”Haltia – puuarkkitehtuurin helmi”). Kouluun saimme vierailijaksi Pauliina Klemolan Animaliasta. 

Syyslomalla Kouvolan Anjalassa pidetyille 16-21 -vuotiaiden valtakunnallisille Ympäristötoimintapäiville osallistui kuusi kurssilaistamme, joiden osallistumisen ja majoituksen lukiomme maksoi. Tässä Opetushallituksen tukemassa tapahtumassa esiintyivät kansanedustaja Oras Tynkkynen, Luonto-Liiton toiminnanjohtaja Leo Stranius, Natur och Miljö -järjestön puheenjohtaja Jonas Biström sekä Pohjoismaiden neuvoston luonto- ja ympäristöpalkinnon saanut metsiensuojelija Olli Manninen.

Anniina Tarvainen voitti kurssilla tekemällään kirjoituksella Luonto-Liiton ja Ilmastovanhemmat ry:n kilpailussa valtakunnallisen pääpalkinnon (100 euroa) nuorten sarjassa. Raatiin kuuluivat kirjailija Laura Gustafsson, sarjakuvataitelija Kaisa Leka ja ilmastotutkija Mikko Lensu. Kirjoitus julkaistiin Nuorten Luonto -lehdessä 1/2015 taiteilija Iris Tantun kuvittamana. Lisäksi myös Lauri Jäntin säätiö ja Suomen tietokirjailijat ry palkitsevat Anniinan sadan euron stipendillä.

Lyseon lukio antaa juuret ja siivet. Ympäristöekologian kurssilaiset lensivät Sirius Sport Resortin tuulitunnelissa 18. joulukuuta.

Kurssilaisemme osallistuivat metsäteollisuuden Työ kasvaa puissa -kilpailuun kahdella teoksella, joista toinen sijoittui valtakunnallisesti kolmanneksi. Menestyneen työn tekivät Pinja Bäckman, Janni Hakkarainen, Julia Juntunen, Elina Pesonen, Alisa Rossi ja Aino Saronsalo. Palkinnoksi saamamme 2000 euroa kävimme noutamassa Helsingin metsä- ja maaseutumessujen juhlagaalasta. Rahat käytimme retkellä Pyhtäälle Sirius Sport Resortin tuulitunneliin, jonka vuokrasimme yksityiskäyttöön tunniksi. Lentelyn jälkeen nautimme vielä hampurilaisateriat. Lisäksi jokainen ympäristöekologian ryhmäläinen sai itselleen elokuvalipun.

Pinja Bäckman lentämässä Siriuksessa. Tuulen nopeus 149 km/h.

Vuoden 2002 jälkeen ympäristöekologian kurssimme on saanut valtakunnallisissa kilpailuissa 14 palkintoa, joista puolet on pääpalkintoja. Pohjoismaiden pääpalkinnon voitimme Sään ääri-ilmiöt -tiedekilpailussa. Kurssillamme on myös käynyt vierailijoita, joista tunnetuimpia ovat tietokirjailija Markus Hotakainen, ympäristöasiantuntija Leo Stranius, tietokirjailija Matti Leinonen, climate fiction -kirjailija Risto Isomäki, eläinten oikeuksien puolustaja Eveliina Lundqvist, tiedetoimittaja Pasi Toiviainen, norppakuvaaja Juha Taskinen ja eläineetikko, FT Elisa Aaltola.

Näin Kouvolan Lyseon lukion viimeisenä keväänä onkin ilo kiittää yhteistyökumppaneitamme ja aktiivisia opiskelijoitamme sekä toivottaa menestystä uudelle Kouvolan Yhteislyseolle!

Kouvolan Lyseon lukion viimeinen lukukausi alkaa: Mitä ympäristöekologian opiskelussa on saatu aikaan?

Voittoisat ympäristöekologian kurssilaisemme lentämässä Sirius Sport Resortin tuulitunnelissa joulukuussa 2014.

Tammikuun alussa alkaa Kouvolan Lyseon lukion viimeinen lukukausi. Viime vuonna 110-vuotisjuhliaan viettäneen lukion kevätlukukausi 2015  jää viimeiseksi, sillä 1. elokuuta 2015 Kouvolan Lyseon lukio ja Kouvolan yhteiskoulun lukio yhdistyvät täysin uudeksi Kouvolan Yhteislyseoksi entisiin Kouvolan Lyseon lukion tiloihin. Nimellä Kouvolan yhteislyseo on tunnettu myös nykyisen lukiomme edeltäjäkoulu vuosina 1929-1940 sekä parin vuoden ajan myös vuodesta 1973 alkaen.

Näin viimeisen lukukauden pian alkaessa lienee sopiva aika tehdä yhteenvetoa siitä, mitä Kouvolan Lyseon lukion ympäristöekologian kurssilla on viime vuosina saatu aikaan. Kun itse tulin Lyseoon biologian ja maantieteen lehtoriksi, lukio oli juuri menossa mukaan valtakunnalliseen LUMA-projektiin, jonka tavoitteena oli kehittää luonnontieteellisten ja matemaattisten aineiden opetusta. Meillä oli esimerkiksi ympäristöekologian kurssi jo silloin, kun sitä ei vielä ollut valtakunnallisissa opetussuunnitelmissa.

Lukiomme on aina ollut Kouvolan suosituimpia ja keskiarvoraja onkin kohonnut melko korkeaksi. Aktiivinen kehitystyö ja erityisesti innostuneet opiskelijat ovat mahdollistaneet menestymisen useissa valtakunnallisissa ja kansainvälisissäkin kilpailuissa. Lukiomme ympäristöekologian ryhmä (biologian valinnainen kurssi) onkin menestynyt esimerkiksi seuraavissa kilpailuissa:

-Nuorten Akatemian postikortti- ja julistekilpailussa ryhmämme oli lukuvuonna 2002-2003 Suomen paras.

-Nuorten Akatemian ja Metsäteollisuus ry:n metsäaiheisessa kilpailussa ryhmämme oli lukuvuonna 2003-2004 Suomen ykkönen.

-Ryhmämme opiskelija sai lisäksi kunniamaininnan Nuorten Akatemian ja Metsäteollisuus ry:n metsäaiheisen kilpailun yksilösarjassa lukuvuonna 2003-2004.

-YleX:n järjestämässä valtakunnallisessa RadiotoimittajaX-kilpailussa kolmen opiskelijamme ryhmätyö, humoristinen jätteiden lajittelua käsittelevä haastattelu, palkittiin kunniakirjalla ja tuotepalkinnoilla lukuvuonna 2004-2005.

-Nuorten Akatemian ja Metsäteollisuus ry:n valtakunnallisessa Puuskabassa lukuvuonna 2004-2005 kahden opiskelijamme työ palkittiin kunniakirjalla, elokuvalipuilla ja paidoilla.

-Lukuvuonna 2005-2006 opiskelijamme saivat Nuorten Akatemian ja Metsäteollisuus ry:n Puuskabassa valtakunnallisen 300 euron pääpalkinnon, joten ryhmämme pokkasi metsäaiheisesta kilpailusta jonkinlaisen palkinnon kolmatta vuotta peräkkäin.

-Lukuvuonna 2006-2007 opiskelijamme palkittiin kunniakirjalla Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry:n, Äidinkielen opettajien liitto ry:n ja EU-rahoitteisen "Ilmastonmuutoksen viestintäohjelman" valtakunnallisessa "Ilmastonmuutos tiedotusvälineiden silmin" -projektissa.

-Opiskelijamme sai pohjoismaisen ilmastopäivän kirjoituskilpailussa valtakunnallisen pääpalkinnon lukuvuonna 2010-2011.

-Kaksi opiskelijaamme sijoittui lukuvuonna 2011-2012 valtakunnallisesti neljän parhaan joukkoon Suomen Ympäristökasvatuksen Seuran ja Nokian ympäristöaiheisessa valokuvauskilpailussa.

-Opiskelijamme voitti "EE-pisteet - Ekologisuus- ja eettisyysluokitus näkyviin" -kirjoituksellaan "Yritys Hyvä" -kirjoituskilpailun (jaettu ensimmäinen sija yhdessä viiden muun kirjoittajan kanssa) lukuvuonna 2012-2013.

-Ryhmämme voitti pääpalkinnon pohjoismaisessa "Sään ääri-ilmiöt" -kilpailussa, johon osallistui eri Pohjoismaista koululaisia, lukiolaisia ja yliopisto-opiskelijoita lukuvuonna 2012-2013.

-Kurssilaistemme tekemä ryhmätyö sijoittui syyslukukaudella 2014 kolmanneksi valtakunnallisessa metsäteollisuuden järjestämässä "Työ kasvaa puissa" -kilpailussa, jonka palkintorahoilla pääsimme kokemaan "Hei, me lennetään!" -elämyksen Pyhtään tuulitunnelissa.

Olemme tehneet lukuisia mielenkiintoisia opintoretkiä: metsämuseo ja metsätietokeskus Lusto, Punkaharjun Metsäntutkimuslaitoksen puulajipuisto, Maretariumin akvaario ja luontokoulu Haili, Hinkismäen maakaasuvoimala, Kouvolan Sanomien toimitus ja paino, Helsinki-Vantaan lentokenttä, Vaisalan tehdas, Kuusanniemen tehdas, Kaukaan tehdas, Recticelin tehdas, Loviisan ydinvoimala, Keltakankaan jätekeskus, Ilmatieteen laitos, Suomen luontokeskus Haltia sekä useita vierailuja Hartwallin tehtaille Lahteen (tuotantolaitoskierrokselle ja kuuntelemaan luentoa laitoksen ympäristövastuusta), kunnes Hartwall syksyllä 2014 valitettavasti lopetti opiskelijaryhmien vastaanottamisen.

Ympäristöekologian kurssillamme on käynyt vierailijoita mehiläisten hoitajasta sähköyhtiön edustajiin, Ilmari-ilmastonmuutoslähettiläisiin, Itämeri-lähettiläisiin ja entisen Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen (nykyisin Kaakkois-Suomen ELY-keskus) tutkijoihin. Valtakunnallisesti tunnetuimpia vierailijoita ovat olleet tietokirjailija Markus Hotakainen, ympäristöasiantuntija Leo Stranius, tietokirjailija Matti Leinonen, kirjailija Risto Isomäki, eläinten oikeuksien puolustaja Eveliina Lundqvist, tiedetoimittaja Pasi Toiviainen, norppakuvaaja Juha Taskinen ja eläineetikko Elisa Aaltola.

Opiskelijamme ovat kirjoittaneet lukuisia kirja-arvosteluja ja -referaatteja sekä käyneet katsomassa teatteriesityksiä. Olemme myös nähneet paikallisessa elokuvateatterissa tilausnäytöksinä monia ympäristöaiheisia elokuvia ja osallistuneet kansainvälisiin blogiteemapäiviin vuosina 2009, 2010 sekä 2011. Yhteistyö Kouvolan maakuntakirjaston ja Mediamajan kanssa on ollut hedelmällistä.

Kouvolan Lyseon lukio oli keskeisesti mukana joulukuussa 2013 päättyneessä valtakunnallisessa TULUVAT-ilmastohankkeessa (TVT-ratkaisut tutkimusyhteisön ja lukioiden vuorovaikutuksen tukena: tapaus ilmastonmuutos), jonka tuotoksia on esitelty Ilmasto-oppaassa. Uutena maakunnallisen yhteistyön muotona on nyt perustettu Kymenlaakson ympäristökasvatusverkosto KYY, jossa edustan Kouvolan lukioita. Verkosto lisää maakunnan lasten ja nuorten ympäristökasvatusta hyödyntäen alueen toimijoiden yhteistyötä. KYY:n toimintaa koordinoi Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Verkoston perustajatahoja ovat Kymenlaakson kuntien varhaiskasvatusyksiköt, opetustoimet ja nuorisotoimet sekä luonto- ja ympäristökoulut, Kymenlaakson oppilaitokset, Kymenlaakson liitto, alueen energiayhtiöt, vesiyhtiöt sekä Kymenlaakson Jäte Oy. Myöhemmin verkosto laajenee myös järjestöihin.

Kaikkein tärkeintä on se, että opiskelijat ovat motivoituneet biologian opiskeluun ja menestyneet hyvin biologian ainereaalikokeessa. Lukuvuonna 2012-2013 opiskelijallamme oli biologian ainereaalikokeessa koko Suomen paras pistemäärä. Useat opiskelijamme ovat jatkaneet yliopistoon opiskelemaan biologiaa, lääketiedettä tai ympäristönsuojelua. Opiskelijamme on edennyt jopa tohtoriksi asti uusia hiilidioksidin talteenottomenetelmiä käsittelevällä väitöskirjallaan.

Vastaavaa menestystä Kouvolan Lyseon lukio on saavuttanut monissa muissakin oppiaineissa. Esimerkiksi englanninkielisen debatoinnin Suomen mestaruus on tullut monia kertoja Kouvolaan. Voimme siis odottaa mielenkiinnolla kahden Kouvolan keskustalukion elokuussa tapahtuvaa yhdistymistä, jolloin saamme käyttöömme kahden menestyneen lukion vahvuudet. Enää käytösohjeissa ei varmaankaan puhuta hattivateista. Tervetuloa, uusi Kouvolan Yhteislyseo!

Kiitos kaikille opiskelijoillemme ja yhteistyökumppaneillemme kuluneista vuosista, hyvää uutta vuotta 2015 ja menestystä jatkossakin!

Kiitos, hyvät opiskelijamme!

Tämän vuoden (2014) reaalikoetuloksissa Kouvolan Lyseon lukio oli MTV:n listalla maantieteessä Suomen 18. paras (itse asiassa jaettu 16. sija) ja biologiassa Suomen 21. paras (jaettu 18. tila). Viime vuonna sijoitus oli maantieteessä 28. ja biologiassa 17.

Kiitos teille, erinomaiset opiskelijamme ja onnittelut uusille ylioppilaille!

Hyvää ja rentouttavaa kesälomaa kaikille!

Kouvolan Lyseon lukio menestyi biologiassa

(c) glait8888 - Fotolia.com

MTV3 julkaisi eilisiltana tämän vuoden (2013) ylioppilaskirjoitustulosten perusteella tehdyn ainekohtaisen lukiovertailun. Kouvolan Lyseon lukio oli biologiassa Suomen 17. paras ja maantieteessä 28. paras. Biologiassa meillä oli myös koko Suomen paras yksittäisen kokelaan pistemäärä, 53 pistettä, syksyn 2012 ylioppilaskirjoituksissa.

Pohjoismaisen tiedekilpailun voittaneen ympäristöekologian ryhmämme opiskelija sijoittui Suomen suurimmassa, Yritys Hyvä -kirjoituskilpailussa jaetulle ensimmäiselle sijalle. Hän kirjoitti kurssin aikana projektityönään kannanoton otsikolla "EE-pisteet - Ekologisuus- ja eettisyysluokitus näkyviin!". Kerhokeskuksen tiedote kertoo näin:

"Yli 600 nuorta käsitteli yrittäjyyttä Suomen suurimpaan kirjoituskilpailuun lähetetyissä 
kirjoituksissa ja ryhmätöissä. Tänä vuonna yläkouluille ja toiselle asteelle suunnattuun Yritys 
Hyvä kilpailuun lähetettiin 508 kirjoitusta ja 22 ryhmissä toteutettua ryhmätyötä. Töiden 
perusteella nuoret näkevät yrittäjyyden mahdollisuutena. Yrittämisessä korostuu myös
vastuullisuus. Voittajakirjoitukset käsittelivät markkinointia, yrittäjyyttä elämänasenteena ja 
tulevaisuuden yritystoimintaa. Myös yksi runo palkittiin. Ryhmätöissä menestyivät erilaiset
kouluyhteisöä ja lähiympäristöä vahvistavat projektit.

Kilpailua järjestää Kerhokeskus –koulutyön tuki ry ja Yksityisyrittäjäin säätiö yhteistyössä Äidinkielen opettajain liiton kanssa. Voittajien valintaan osallistuu opetusalan järjestöjä ja yrittäjyyttä edistäviä tahoja.

Yritys Hyvä on ollut käynnissä vuodesta 1985 ja sitä toteutetaan kouluissa ja oppilaitoksissa 
eri oppiaineissa, oppiaineiden välisenä yhteistyönä tai erillisten projektien sisältöinä.
500 euron rahapalkinnon saavat kirjoitussarjoista seuraavat opiskelijat (voittajat 
aakkosjärjestyksessä):

Sarja 2, lukio
-Yrittänyttä ei laiteta, Minna Juntunen, Puolangan lukio
-Onko mainoksella moraalia? Arttu Kurtelius, Sonkajärven lukio
-7 miljardia mainosta, Tanja Leimala, Naantalin lukio
-EE-pisteet - Ekologisuus- ja eettisyysluokitus näkyviin! Heini Pyysaari, Kouvolan 
Lyseon lukio
-Maanitteleva manifesti, Samuel Väänänen, Kuopion Klassillinen lukio"

Kaikki voittajakirjoitukset voi lukea Voittajakirjasta. Nähtävillä on myös kuvia ja tunnelmia palkintojenjakotilaisuudesta. Lisää kuvia löytyy Facebookista.

Lämpimät onnittelut ja aurinkoista kesälomaa kaikille opiskelijoillemme!

Toiviainen livenä Lyskalla!

Suurelle yleisölle erityisesti dokumentin Venus- teoria (Talent House, 2004) käsikirjoittaja-ohjaajana sekä kirjan Ilmastonmuutos. Nyt. (Otava, 2007; Seven, 2008) kirjoittajana tutuksi tullut tiedetoimittaja ja ilmastoasiantuntija Pasi Toiviainen vieraili Kouvolan Lyseon lukiossa 23.4.2013. Liki puolentoista tunnin mittainen luento oli jaettu Toiviaisen ilmastonmuutoksen perusteita käsittelevälle esitykselle sekä yleisökysymyksille ja avoimelle keskustelulle.

Luento lähtee liikkeelle Toiviaisen omasta henkilöhistoriasta: alansa vakiintuneita käytäntöjä vastaan kapinoivan arkkitehdin opinnot ja työskentely ekologiseen suunnitteluun erikoistuneessa toimistossa, ura televisiossa Ympäristöuutisten toimittajana ja myöhemmin myös Ylen tiedetoimituksessa. Sitä ennen jo 1980-luvun lopulta jatkunut huoli maailman ja sitä suureksi osaksi säätelevän ilmastojärjestelmän tilasta, omin sanoin kuvailtu ”ekoahdistus”. Kirjailija, toimittaja, dokumentaristi – mitä hän haluaa sanoa auditoriolliselle pääosin nuoria lukiolaisia?

Toiviainen kertoo aloittaneensa koulunkäyntinsä 1970-luvulla kansainvälisessä koulussa Tansaniassa ja oppineensa lukemaan ja kirjoittamaan englanniksi, mikä on myöhemmin edesauttanut mm. vaativien tieteellisten tekstien lukemisen niiden alkuperäiskielellä, mikä on puolestaan helpottanut tiedon hyödyntämistä sekä asiantuntijatyössä että ilmastokeskustelussa. Luennon ensimmäisen osan päätteeksi Toiviainen kuitenkin toteaa: ’’Se minusta, mennään asiaan’’.

Tässä vaiheessa yleisölle esitetään suora kysymys; kuinka moni huomasi ilmastotutkijoilta vuotaneista sähköposteista alkaneen ns. climategate – jutun uutisoinnin vuonna 2009, ja kuinka moni toisaalta taas huomasi skandaalin oikaisun vähän myöhemmin? Kysymysten välillä nousevat kädet eivät korreloi toistensa kanssa. Toiviainen haluaakin nostaa esiin ja muistuttaa median puolueellisuuden, kun skandaali rakennetaan uutisesta, jota ei enää myöhemmin oikaista. Osa saattaa menettää kiinnostuksensa, mutta globaalille ilmastoliikkeelle aiheutunutta haittaa saattaa olla myöhemmin hankala korjata, kun suurelle yleisölle syötetään ilmastovastaisia tietoja.

Toiviainen oikaisee myös niitä, joiden taipumuksena on käyttää lyhyen ajan säänmuutoksia todisteena ilmastonlämpenemistä vastaan. Parin viime talven, ja erityisesti tämän vuoden, ennätyslumisuus nähdäänkin kansan parissa usein merkkinä entisajan talvisäiden paluusta, vaikka muistelijoiden ikä on maailmanlaajuisen ilmastohistorian näkökulmasta mikroskooppisen pieni aika, jotta johtopäätöksiä nykyhetkeen voisi vetää. Toiviainen muistuttaakin nykyisen kylmän talvisään johtuvan pohjoisnavalle kylmää ilmaa eristäneen pohjoisen napapyörteen hajoamisesta ja kylmän ilman siirtymisestä Pohjois-Amerikan ja Euroopan yläpuolelle – globaalissa mittakaavassa maapallo siis lämpenee yhä.

Itse ilmastonmuutosta sääteleviä mekanismeja käsittelevä osio alkaa takaisinkytkentämenetelmien, erilaisten hiilinielujen, perinpohjaisella esittelemisellä. Perinteisesti lukiokursseilla mainittujen merien, metsän ja maaperän lisäksi Toiviainen nostaa esiin mm. pilvien heijastus- ja eristysvaikutukset, samoin kuin lumen ja jään heijastavuuden. Oman lisänsä soppaan tuo pohjoisen pysyvän merijään sekä Grönlannin mannerjään pinnan sulaminen tutkijoiden ennusteita nopeammin, sillä kun valkoinen lumi- ja jääpeite korvautuu tummalla meri- ja maa-alueella, auringon lämpösäteilystä heijastuu yhä pienempiä osia takaisin avaruuteen, mikä kasvihuonekaasujen määrän kasvaessa lämmittää maapalloa entistä enemmän.

Merialueiden monimutkaista merkityssuhdetta ilmastonmuutokseen ei voidakaan tarpeeksi alleviivata. Esimerkiksi planktonien sitoman hiilidioksidin määrää tai ilmaston lämpenemisen aiheuttamaa vaikutusta merivirtoihin ja hiilidioksidin sitoutumisesta aiheutuvaa happamoitumista ei pystytä vielä täysin arvioimaan. Toiviainen kuitenkin täsmentää, että jo 40 vuoden päästä esimerkiksi trooppisten koralliriuttojen, herkkien ja ainutlaatuisten ekosysteemien, pohjassa näyttää täysin kuolleelta. Myös kasvihuonekaasuina toimivien metaanihydraattien vapautumisnopeutta sedimentistä ei voida kunnolla ennustaa, vaikka tutkijat ovat jo tässä vaiheessa havainneet alati kiihtyvää aktiivisuutta merenpohjassa.

Toiviainen tuokin esiin nimenomaan kaikenlaisten tieteellisten mallinnuksien epävarmuuden, sillä esimerkiksi lämpenemistä on eri käyrissä verrattu eri vuosien lämpötiloihin, eikä esimerkiksi takaisinkytkentämekanismeja ole otettu huomioon kaikissa tieteellisissä mallinnuksissa. Jotakin arviota skenaariot tulevaan kuitenkin antavat, vaikkei yli neljän asteen vaikutuksia olekaan vielä arvioitu. Toiviainen kuitenkin palaa Grönlannin tilanteeseen käyttäessään saarta esimerkkinä maapalloa uhkaavasta lämpenemisestä. Keskilämpötilan noustessa neljällä asteella Grönlanti sulaa varmasti kokonaan, mikä taas vaikuttaa nouseviin merenpintoihin, mitä puolestaan merien lämpölaajeneminen voimistaa. Pahimmillaan seitsemän metriä nouseva rantaviiva vaikuttaisi monien suurkaupunkien, mukaan lukien Helsinki, ja metropolialueiden maantieteeseen.

Vaikka maapallon keskilämpötilan kohoaminen on suurin ihmiskuntaa koskeva uhkakuva, varsinaiseksi ongelmaksi Toiviainen haluaa kuitenkin nimetä sen primaarisyyn eli hiilidioksidipitoisuuksien kasvun ilmakehässä. Talouslamalla oli omalta osaltaan pienen ajan kasvua heikentävä vaikutus, mutta markkinoiden eheytyessä on skenaarioissakin palattu takaisin entiseen malliin. Toiviainen esitteleekin 90 prosentin vähennystavoitteen nykyisestä mahdollisuudeksi päästä kestävälle tasoitteelle. Realistista ilmastosopimusta on tavoiteltu esimerkiksi Kööpenhaminan ilmastokokouksessa vuonna 2009, jolloin pääosin Suomessa uutisoimaton toivorikas ilmapiiri ei kuitenkaan pystynyt muuttamaan kehnoa lopputulosta ja politiikan puuroutumista.

Toiviaisen varsinainen luento-osuus päättyy tiivistelmään ja kokoelmaan ratkaisuehdotuksista – jollei ilmastonmuutoksen kokonaisvaltaiseen pysäyttämiseen, niin ainakin sen kaikkein vaarallisimpien vaikutuksien torjumiseen. Erääksi avaintekijäksi Toiviainen mainitseekin energiajärjestelmän perustavanlaatuisen muutoksen uusiutuviin energiamuotoihin: aurinko-, vesi- ja tuulienergiaan, joiden lisäksi esimerkiksi uudet merivoimalat tarjoavat vaihtoehdon jo perinteisiksi muodostuneille aurinkopaneeleille ja tuulivoimaloille. Lisäksi joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen, kehittäminen ja autojen sähköistäminen auttavat hiilidioksidipäästöjen karsimisessa, vaikka sähkön tuottamisen muoto onkin jo pitkään ollut ilmastoaktivistien kiistelyn alla.

Puun polttamisen vastustajana Toiviainen haluaakin keskittää toivonsa mahdollisen massiivipuurakentamisen uuteen tulemiseen, mikä toimisi myös keinotekoisena hiilinieluna rakennuksen varastoidessa puun sitoman hiilen koko sen olemassaoloajan. Myöskään ruoan ja ruokavalintojen osuutta ilmastokriisin ratkaisuun ei tulisi vähätellä, sillä ne tuottavat noin neljäsosan ihmisten hiilidioksidipäästöistä, jolloin tulisi keskittyä luomu-, lähi- ja kasvisruoan vaalimiseen ruokavaliossamme. Lopuksi Toiviainen kuitenkin tiivistää, ettei maapallo pelastu pelkillä teknologiamuutoksilla, vaan niiden tueksi tarvitaan koko kansan kattavia asennemuutoksia ja tavoitteiden realisoimista.

Viime joulukuussa Ilmastotoimintapäivillä kuultuun luentoon verrattuna Toiviainen osaa kokeneen esiintyjän tavoin muuttaa vakiintuneen esityksensä tyyliä ja fokusta kohdeyleisönsä mukaan. Yhteistä molemmille luentokokemuksille on pääesiintyjän vapaamuotoinen esiintyminen ja toive yleisön suuresta osallistumisesta, oman uransa tiivistäminen sekä ilmastonmuutoksen tunnetuimpien todisteiden, seurauksien ja ratkaisumallien tiivis esitteleminen. Toiviainen osaakin tuoda maapallon ilmastojärjestelmää säätelevien tekijöiden monimutkaiset syy-seuraussuhteet esille lukiolaistason kuulijoita vastaavalla tavalla pitäen kuitenkin yleisönsä mielenkiinnon ja huomion ihmisläheisessä esiintymistyylissään.

Opiskelijapalautteita ympäristöekologian kurssista

Säilöttyjä unelmia: karuja ihmis- ja eläinkohtaloita



Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Syksyn 2012 ympäristöekologian kurssin aluksi osa opiskelijoista kävi katsomassa Kouvolan kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston Mediamajassa yleisönäytöksenä esitetyn "Säilöttyjä unelmia" -elokuvan. Tässä opiskelijoiden kurssipalautteita elokuvasta:

”Elokuva 'Säilöttyjä unelmia' oli dokumentti säilyketölkin ja sen sisällön matkasta kaupan hyllylle. Siinä kuvattiin ihmisten ankeita oloja ja myös eläinten raakaa kohtelua. Itse olin vaikuttunut siitä, ettei mitään kaunisteltu. Eläinten huonot olot ja teurastukset näytettiin. Tämä todennäköisesti sai ihmiset miettimään lihansyöntiä tai sitten sitä, miten voimme parantaa eläinten olosuhteita. Elokuva sai myös miettimään, miten voimme parantaa toisten ihmisten olosuhteita, esimerkiksi kaatopaikalla elävien ihmisten olosuhteita. Itse pidin dokumentista ja se sai myös minut miettimään.”

”Elokuva 'Säilöttyjä unelmia' on ruuan, yksityiskohtaisemmin purkkivalmisteiden, valmistamisesta kertova ja ihmisten elämänoloihin paneutuva mielenkiintoinen katselukokemus. Tässä elokuvassa näytetään, kuinka paljon raaka-aineita ja aikaa menee kaupasta löytyvän säilykkeen valmistamiseen ja millaisia ihmisiä työskentelee tämän valmistusprosessin eri vaiheissa. Omalla tavallaan pidin tästä elokuvasta, koska se näyttää hyvin, mitä oikeasti tavaroiden valmistuksen takana piilee, eikä jätä sitä vain siihen, kuinka helppoa tällaisen säilykkeen saanti kaupan hyllyltä on – ja suhteellisen halvalla. Elokuva oli myös hyvin erilainen kuin elokuvat ja dokumentit, joita olen aikaisemmin katsonut. Ihmisten tarinat olivat myös hyvin mielenkiintoisia. Sai tietää heidän taustaansa ja kuinka tai miksi he ovat tekemässä tätä työtään. Huonoksi sanoisin hyppimisen; ensin oltiin paikassa A, mentiin paikkoihin B ja C, sitten palattiin taas A:han. Se teki välillä katsomisesta sekavaa. Toinen huono puoli ainakin henkilökohtaisesti oli eläinten tappaminen, mitä ei kestänyt katsoa. Kokonaisuutena elokuva oli mielenkiintoinen ja herätti kyllä ajattelemaan. Tarinoiden ansiosta se sai tajuamaan, kuinka paljon tarvitaan tavaroiden valmistamiseksi.”

”Elokuva 'Säilöttyjä unelmia' oli melko huono. Ihmisiä pyrittiin sympatisoimaan, mutta ainakaan minua ihmisten 'synkät kohtalot' eivät juuri kiinnostaneet. Eläinten kohtelusta sai todenmukaisen kuvan, mutta silti otokset olivat erittäin raakoja. Elokuvakokemukseen vaikutti myös se, ettei tekstityksiä nähnyt lukea muiden takaa ja kielet olivat tuntemattomia. Myös äänet olivat huonot, ja elokuva oli liian pitkä.”

”Kävin katsomassa elokuvan 'Säilöttyjä unelmia'. Se kertoi säilykepurkin ja sen sisällön matkasta meidän kauppoihimme. Elokuva antoi miettimisen aihetta. Ennen elokuvan näkemistä minulla ei ollut harmainta aavistustakaan raaka-aineiden alkuperästä. Pieni järkytys oli se, että raaka-aineet tulevat niin eri puolilta maailmaa vain yhden säiulykepurkkimuonan takia. Elokuvan haittapuolena oli ehkä lievähkö pitkäveteisyys. Kaikista raaka-aineiden tuottajista kerrottiin pitkät tarinat. Jos elokuva olisi ollut hieman tiiviimpi, sen sanoma olisi iskostunut katsojien päähän paremmin. Nykyisessä muodossaan elokuvan lopussa iski pieni väsymys, mikä taas vaikuttaa keskittymiseen ja sitä kautta ajattelemiseen. Tärkeä voimakeino elokuvasa oli eläinten kohtelun näyttäminen. Se antoi varmasti monelle katsojalle ajattelemisen aihetta. Myös minulle.”

”Kävin katsomassa elokuvan 'Säilöttyjä unelmia', joka esitettiin maakuntakirjaston Mediamajassa. Elokuvaan mennessäni ajattelin, ettei elokuva ole mielenkiintoinen, mutta kun elokuva alkoi, kiinnostuin heti ja seurasin tarkasti koko elokuvan. Elokuvasta minulle jäi päällimmäisenä mieleen eläinten tappaminen. Ne olivat elokuvan kannalta tärkeitä, koska niiden avulla katsoja saatiin ymmärtämään, mistä on kyse. Huonojakin puolia elokuvalla oli. Elokuvassa oli keskellä tylsä vaihe, jolloin elokuva ei edennyt mihinkään. Myös eläinten tappamista olisi voitu edes vähän sensuroida. Huomasin elokuvan aikana, etteivät kaikki edes pystyneet katsomaan sitä kokonaan, koska kaikki näytettiin niin suoraan. Mitään ei jätetty näyttämättä. Kaiken kaikkiaan elokuva on katsomisen arvoinen, jos on pohtinut, mistä ruoka ja liha ovat peräisin, millaisissa olosuhteissa eläimet kasvavat ja kuinka suuren hiilijalanjäljen ne saavat aikaan. Suosittelen elokuvaa siis kaikille, jotka ovat kiinnostuneet maataloudesta ja biologiasta! ****”

Webinaari ilmastonmuokkauksesta

Filosofian tohtori Hannele Korhosen webinaari "Lyhyt katsaus ilmastonmuokkaukseen" 8.11.2012.

Marraskuun alussa saimme nauttia suorasta webinaarista (live-luennosta netin kautta), jossa Ilmatieteen laitoksen tutkija Hannele Korhonen kertoi ilmastonmuokkauksesta. Webinaari oli osa TULUVAT-hanketta. Kouvolan Lyseon lukion 110-vuotisen historian ilmeisesti ensimmäinen webinaari ihastutti opiskelijoita:

”Nykyaika on toden totta kohdannut Lyseon lukion! Kouvolan Lyseon lukion opiskelijoilla oli mahdollisuus osallistua luennolle, joka pidettiin toisesta kaupungista Internet-yhteyden avulla. Luennon piti Ilmatieteen laitoksen tutkija Hannele Korhonen ja aiheena oli ilmastonmuokkaus. Luennolla käytiin läpi muutamia ideoita, joilla voitaisiin estää maapallon lämpenemistä. Näistä kahteen keskityttiin eniten, koska niiden toteuttaminen olisi taloudellisesti kannattavinta. Korhonen kertoi laajasti ilmastonmuokkaussuunnitelmista. Esitystä oli myös mukava seurata, koska opiskelijoille annettiin paperiversiot kuvista, joita Korhonen näytti Internetin kautta. Tämä oli ensimmäinen webinaarini, eikä minua haittaisi, vaikka näitä olisi enemmänkin. Kuva- ja ääniyhteys toimivat hyvin ja yleisön kysymyksetkin otettiin huomioon. Toisaalta vierailevat luennoitsijat ovat yhä suosiossani.”

"Haluaisin vielä antaa positiiviset kommentit web-luennosta, joka oli jokaisen minuutin arvoinen. Puhuja esitti asiat selkeästi ja johdonmuksisesti, mistä tietysti aiheen lisäksi tykkäsin tosi paljon (tuli taas sellainen 'ah, yliopisto' -hetki)."

Vierailevat luennoitsijat

Norppakuvaaja Juha Taskinen esiintyi 5.11.2012 kahteen kertaan omassa koulussamme sekä kertaalleen kirjaston Mediamajassa, jossa kaksi opiskelijaamme haastatteli Taskista. Kuva: Sami Hammouda, Mediamaja.

Eniten kiitosta saivat vierailevat luennoitsijat. Meillä kävi esitelmöimässä mehiläistenhoitaja ja eläinoikeusjärjestön edustaja. Kohokohtana saimme vieraaksemme myös norppakuvaaja Juha Taskisen. Illalla kaksi opiskelijaamme vielä haastatteli Taskista kirjaston Mediamajassa.

Opintoretki Hartwallin tehtaille

Limsapullojen aihioita, joista kuumassa paineilmalla puhaltamalla saadaan muotin avulla tehtyä virvoitusjuomapulloja.

Kurssin lopuksi vierailimme 30.11.2012 Hartwallin Lahden tehtailla. Tavanomaisen tuotantolaitoskierroksen ja maistiaisten lisäksi saimme nauttia erityisluennosta, jossa esiteltiin Hartwallin ympäristövastuuta. Hartwallin tehdas Lahdessa on yksi maailman automatisoiduimpia virvoitusjuomatehtaita.

Valmistetun tuotteen vesijalanjälki on noin kolminkertainen lopputuotteen määrään verrattuna eli virvoitusjuomalitran valmistamiseen on kulunut noin kolme litraa vettä, mikä on yksi maailman tehokkaimmista luvuista. Yhden virvoitusjuomapullollisen hiilijalanjälki on noin 200 grammaa. Maustamattoman pullotetun kivennäisveden hiilijalanjälki on noin 38,4 grammaa (hiilidioksidiekvivalentteina) per 0,5 litraa.

Makeutusaine stevia tuodaan Etelä-Amerikasta ja Pepsin makusiirappi Isosta-Britanniasta. Tölkit tulevat kokonaisina (kansi irti) lähinnä ulkomaisilta tehtailta. Muovipullot tulevat pieninä aihioina (kuva), joissa kierteet ovat valmiina. Muovipullosta puolet voi olla kierrätettyä muovimateriaalia, kun taas tölkkien alumiinia on mahdollista kierrättää lähes loputtomasti. Käytetyistä muovikorkeista voidaan valmistaa esimerkiksi fleece-kangasta. Yksi lasipullo kiertää hieman yli 30 kertaa eli se voi olla kierrossa vaikkapa 30 vuotta.

Kirja-arvosteluja

Oppikirjojen lisäksi opiskelijat lukivat myös kaunokirjallisia teoksia, joissa käsitellään ympäristöekologisia aiheita, esimerkiksi ilmastonmuutosta ja eläinten oikeuksia. Näin pääsimme tarkastelemaan sitä, kuinka tieteellisiä asioita käsitellään romaaneissa ja kuinka kaunokirjallisilla teoksilla on mahdollista vaikuttaa ihmisten asenteisiin. Seuraavista kirjoista julkaisimme arvosteluja myös nettisivuillamme:

-Risto Isomäki: Herääminen (arvostelu löytyy tästä linkistä)
-Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa (arvostelu löytyy tästä linkistä)
-Risto Isomäki: Litium 6 (arvostelu löytyy tästä linkistä)
-Jussi Viitala: Miten maailma loppuu? (arvostelu löytyy tästä linkistä)
-Antti Tuomainen: Parantaja (arvostelu löytyy tästä linkistä)
-Johanna Sinisalo: Linnunaivot (arvostelu löytyy tästä linkistä)
-Eija Lappalainen & Anne Leinonen: Routasisarukset (arvostelu löytyy tästä linkistä)
-Carl Honoré: Slow - Elä hitaammin (arvostelu löytyy tästä linkistä)
-Colin Beavan: Ekovuosi Manhattanilla (arvostelu löytyy tästä linkistä)
-Alan Weisman: Maailma ilman meitä (arvostelu löytyy tästä linkistä)
-Stephen Mills & Roger Fouts: Simpanssini Washoe - yhteinen matkamme (arvostelu löytyy tästä linkistä)
-Shirley C. Strum: Melkein ihmisiä - matka paviaanien maailmaan (arvostelu löytyy tästä linkistä)
-Dian Fossey: Sumuisten vuorten gorillat (arvostelu löytyy tästä linkistä)
-Eugene Linden & Francine Patterson: Koko - puhuva gorilla (arvostelu löytyy tästä linkistä)
-Joy Adamson: Perheeseemme kuuluu leijona (arvostelu löytyy tästä linkistä)
-Joy Adamson: Elsa perustaa perheen (arvostelu löytyy tästä linkistä)
-Veikko Huovinen: Puukansan tarina (arvostelu löytyy tästä linkistä)