"Entä mitä on tapahtunut niille suurille määrille muovijätettä, jota kutsuttiin ihmisen ensimmäiseksi itse tehdyksi mantereeksi?" Kuva: Jari Kolehmainen. |
Ympäristöekologian kurssilaisemme ovat kirjoittaneet tekstejä siitä, millainen on tulevaisuuden luontoystävällinen Suomi. Tässä julkaisemme yhden näistä kirjoituksista.
"On vuosi 2080 ja olen jo 83-vuotias.
Katselen ympärilleni hymyillen, sillä näen sen suuren muutoksen
ympäristössämme, jonka vuoksi aloimme taistella jo 2000-luvun
alussa. Niin minkä vuoksi? Ilmastonmuutoksen. Ihmisten toiminta
näytti riistäytyvän käsistä ja tuhoavan meidän
elinplaneettamme, mutta sisulla ja tahdolla planeettamme on taas
vihreä. Nykyään ihmisten ruokavalio pohjautuu enemmän
kasvisruokavalioon, kulkuvälineiden päästöt ovat vähentyneet,
ihmisten ensimmäinen 'itse luotu manner' eli suuret määrät
muovijätettä on saatu hävitettyä. Mutta miten? Minäpä kerron
teille ensin yhden tarinan nuoruudestani, siitä miten tämä kaikki
sai edes alkunsa.
Oma lapsuudenperheeni ei välittänyt
ympäristöstämme vähääkään. Ilmastonmuutos ei huolettanut
heitä, eihän se olisi ajankohtaista heidän elinaikanaan. En itse
ollut kiinnittänyt vanhempieni toimintaan huomiota, ennen kuin
lukiossa ollessani sain kuulla ilmastonmuutoksen syyt ja sen
konkreettiset haitat. Opettajan luetellessa syitä huomasin kaiken
tämän tapahtuvan perheessäni ja halusin tehdä siihen muutoksen,
mutta vanhempani eivät kuitenkaan ottaneet minua tosissaan. Silti
päätin puuttua asiaan ja keräsin kotipaikkakunnaltani kokoon
ryhmän, jossa jäsenet olivat samaa mieltä kuin minä.
Ilmastonmuutos tulisi pysäyttää.
Perustimme silloiseen
sosiaaliseen mediaan, Facebookiin, kaikille avoimen ryhmän, joka oli
ilmastonmuutosta vastaan. Päivä päivältä jäseniä tuli lisää
ja lisää, pian myös ulkomailta. Jäsenemme hakivat paikkaa
eduskunnan puolueesta, jotta saisimme mielipiteemme vielä vahvemmin
esille. Saimme muutaman paikan puolueesta, mutta huomasimme, ettei se
ajakaan haluamaamme asiaa niin kuin me olisimme halunneet.
Ryhmämme sai kuitenkin tukiryhmältämme tarvittavan tuen, joten
lopulta pystyimme perustamaan kokonaan uuden puolueen, joka oli
vihreämmän elämän ja maapallon hyvinvoinnin puolesta. Pienin
askelin saavuimme kohti parempaa tulevaisuutta, joka on nyt jo
nykyhetkeä.
Ennen tulevaisuuden Suomi näytti
synkältä ja heikolta. Nyt kuitenkin eläessäni täällä 'tulevaisuuden Suomessa' kenelläkään ei ole syytä huoleen.
Voin iloisin mielin nähdä selkeän muutoksen ihmisten toiminnassa,
joka on johtanut siihen, että ilmaston lämpeneminen on hallinnassa.
Saan nukkua yöni rauhassa, sillä tiedän, että jopa lastenlasteni
lastenlapset tulevat näkemään tämän meille omaksi tehdyn maan ja
kokemaan sen parhaat puolet. Parikymmentä vuotta sitten tulleet
muutokset vaativat oman aikansa sulautuakseen ihmisten arkeen, mutta
kukaan ei nykypäivänä edes ajattele niiden olevan muutoksia, pikemminkin vain normaalia arkipäivää, jota kaikkien olisi tullut
elää aikaisemmin.
Millaista tämä arkielämä nykyään
siis on? Ruokavalio on muuttunut suuresti: ihmisten tietoisuuteen
tuli tieto, miten paljon lihantuotanto vaikuttaa ilmastonmuutokseen,
joten vaikka ihmiset rakastivat lihaa, olivat he valmiita vähentämään
kulutustaan planeettamme tähden. Naudan ja kanojen tuotantoa
vähennettiin, mutta kalastusta on lisätty, sillä sen huomattiin
olevan ekologinen keino saada eräänlaista liharavintoa. Moni ruoka
perustuu siis kasvisruokavalioon, mutta jos kerran viikossa perheet haluavat pitää illallisen, joka sisältää erilaisia
lihoja, on se heille sallittua.
Kuten mainitsin, kulkuvälineiden
päästötkin ovat vähentyneet. Tähän erittäin suurena tekijänä on
ollut maailmalaajuinen laki, joka vaatii vain yhden auton naapurustoa
kohti. Kuulostaa hullulta ja kenties mahdottomalta? Ei suinkaan.
Kimppakyydit ja auton vuorottelulistat ovat toimineet paremmin kuin
hyvin. Entä mitä on tapahtunut päästöille, jotka ovat tulleet
laivoista ja lentokoneista, joilla on kuljetettu markkinatuotteita?
Niitä ei enää tarvita muulloin kuin pakon edessä. Kaikista maista
on tullut omavaraisempia elintarvikkeiden ja raaka-aineiden suhteen,
jolloin ulkomailta ostamiselle ei ole tarvetta. Toki aineet, joita ei
yksinkertaisesti Suomessa voida tuottaa, tuodaan meille ulkomailta,
mutta nekin mahdollisimman ekologisesti: suuret määrät yhdellä
kuljetuskerralla. Näillä keinoilla olemme vähentäneet päästöjämme
puoleen! Uskomatonta? Kyllä. Mahdotonta? Ei.
Jokaisella perheellä on oma komposti
ja roskien lajittelematta jättäminen ei tulisi enää kuuloonkaan.
Katsotpa minne tahansa, näet talojen katoilla aurinkopaneeleja,
joista tulee virtaa asuntoihin. Tuotamme sähköä siis koteihimme
ainoastaan ekologisin keinon. Myös esimerkiksi tehtaiden toimintaan
käytetään pelkästään aurinko-, vesi- ja tuulienergiaa. Vaikka
naudanlihan tuotantoa on rajoitettu, on sallittua, että maitoa haluavilla perheillä on oma lehmänsä kotonaan. On kannattavampaa pitää
oma lehmä ja lypsää maidot kotona kuin ostaa sitä kaupasta, mihin
on käytetty paljon luontomme raaka-aineita.
Entä mitä on tapahtunut niille
suurille määrille muovijätettä, jota kutsuttiin ihmisen
ensimmäiseksi itse tehdyksi mantereeksi? Yhdessä, päivä päivältä,
vältimme parhaamme mukaan muovijätettä, ihmiset tekivät retkiä
meressä kelluvan muovilautan luokse ja keräsivät roskia mukaansa.
Ne kasattiin hiljalleen muovivuoreksi, joka lopulta poltettiin energiaksi.
Vajaassa sadassa vuodessa ihmiskunta sai korjattua melkein kaikki
virheet, jotka ihmiskunta oli itse tehnyt vain muutamassa kymmenessä
vuodessa.
Kaiken tämän seurauksena saamme
elää terveessä Suomessa ja ylipäätään terveessä maailmassa.
Pelot jäätiköiden sulamisesta, mannerten peittymisestä veden
alle, eläinten kuolemisesta sukupuuttoon ja maapallon kasvamisesta
elinkelvottomaksi ovat historiaa. Nyt, vuonna 2080, meillä on
puhdas maapallo niin meille kuin tuleville sukupolvillekin. Eikä
tämä vaatinut kuin muutaman ihmisen uskalluksen sanoa ei
ilmastonmuutokselle."
Elina Hämäläinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti