Illalla Taskinen esiintyi vielä maakuntakirjaston Mediamajassa, jossa ympäristöekologian kurssin opiskelijamme Essi ja Eveliina haastattelivat Taskista. Tämä on mielestäni hyvä esimerkki lukion ja kirjaston yhteistyöstä. Viime talvena Kouvolan kirjasto järjesti kouluumme vierailijaksi Risto Isomäen, ja nyt me maksoimme Taskisen vierailun Mediamajassa. Suuret kiitokset kirjastolle ja Lauri Jäntin säätiölle. Odotamme innolla yhteistyön jatkuvan kirjaston kanssa myöhemminkin!
Taskisen kuvaama dvd-elokuva "Torsti-kuutin sukellusseikkailut Saimaalla" nostatti useita ihastuneita huokauksia. Erityisen upeaa oli nähdä norpan unisukellus, jonka Taskinen on onnistunut kuvaamaan ensimmäisenä maailmassa. Norppa nukahtaa pinnalla ja vaipuu vähitellen unessa pohjaan, herää, nousee pintaan, nukahtaa uudelleen ja vajoaa jälleen.
Mielenkiintoinen yksityiskohta oli myös norppakoira, joka on koulutettu talviaikaan etsimään saimaannorppien hengitysaukkoja tutkijoiden työn helpottamiseksi.
Juha Taskinen haastateltavana Mediamajassa. Kuva: Jari Kolehmainen. |
Taskisen upea valokuvaesitys kuitenkin kertoi myös paljon vakavaa asiaa. Saimaannorppaa uhkaavat sekä verkkokalastus että ilmastonmuutos.
Saimaannorppaa vainottiin pitkään. Sitä on pidetty kalastajien kilpailijana kalansaaliista. Norppa kuitenkin syö hyvin paljon myös ns. roskakaloja, joten Taskisen mukaan se on hyvä kalastusvesien hoitaja.
Saimaannorpasta maksettiin tapporahaa vuoden 1947 loppuun asti. Saimaannorppa rauhoitettiin vuonna 1955.
Pienimmillään saimaannorppakanta on ollut arvioiden mukaan alle sata yksilöä. Nyt saimaannorppia on 310. Taskisen mukaan laskelmat osoittavat, että Saimaalla voisi elää kestävästi noin 4 000 norppaa, ja silti kaloja riittäisi kalastettavaksi ihmisellekin.
Keväällä 2012 syntyi 64 kuuttia eli norpan poikasta. Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että suurin osa kuuteista kuolee ennen yhden vuoden ikää. Ennen kaikkea nuoria norppia hukkuu verkkoihin.
Ilmastonmuutos uhkaa saimaannorppaa
Myös liian lauhat talvet häiritsevät saimaannorppia, joiden pesintä tapahtuu jään päälle esimerkiksi karin tai rantakallion viereen kinostuneessa lumessa. Leutoina, vähälumisina talvina norpat eivät onnistu kaivamaan pesäluolia, vaan kuutit voivat syntyä jopa paljaalle jäälle. Näiden jääkuuttien selviämismahdollisuudet ovat pesissä syntyneitä kuutteja huonommat. Jääkuutit voivat paleltua kuoliaaksi tai jokin petoeläin, esimerkiksi kettu tai susi, voi napata pienen kuutin, vaikkakaan tästä ei ole varmoja havaintoja.
Itä-Suomen yliopiston kolmivuotisessa hankkeessa saimaannorpille kolattiin lumikolilla apukinoksia, joissa ne voisivat pesiä. Haukivedelle tehtiin 40 ja samoin Pihlajavedelle 40 apukinosta saarten pohjoispuolelle paikkoihin, joissa ne eivät sula ja romahda helposti.
Viime talvena 2011-2012 norppa oli käynyt yli 70 prosentissa kolatuista apukinoksista. Norppa oli pesinyt yli 60 prosentissa apukinoksia. Varmuudella tiedetään syntyneen kaksi apukinospoikasta.
Osa kolattujen kinosten paikoista oli sellaisia, joissa norppa on aiemminkin pesinyt (ns. A-kinokset). Osa paikoista oli taas sellaisia, joissa norpan ei tiedetä aiemmin pesineen (ns. B-kinokset). Norppa näytti hyväksyvän myös nämä B-kinokset. Taskinen ei kuitenkaan suosittele mökkeilijöitä kolaamaan norpalle kinoksia mökkirantoihin, koska väärään aikaan tapahtuva mökillä oleilu voi aiheuttaa niin suurta häiriötä, että se tuhoaa koko pesinnän.
Itä-Suomen yliopisto selvittää myös geeniperimän osuutta saimaannorppien huonoon menestymiseen. Etelä-Saimaalla perimä näyttää olevan laajempi kuin Pohjois-Saimaalla. Vaikka norppa liikkuukin melko pitkiä matkoja, se on silti kotipaikkauskollinen, eivätkä eri populaatiot sekoitu keskenään. Näyttää kuitenkin siltä, ettei saimaannorpan perimä ole liian yksipuolinen selviämisen kannalta.
Ympäristöekologian kurssimme opiskelijat haastattelivat Taskista. Kuva: Sami Hammouda, Mediamaja. |
Tällä hetkellä saimaannorpan pahin uhka onkin verkkokalastus. Kevään ja alkukesän verkkokalastuskielto ei ole paljonkaan auttanut. Norppakuolemat ovat vain siirtyneet myöhempään kesään. Kun verkot lasketaan veteen heinäkuussa, kuutit eivät vielä tässäkään vaiheessa ole niin kehittyneitä, valppaita ja voimakkaita, että ne selviäisivät verkoista.
Suomen Luonnonsuojeluliitto onkin ehdottanut verkkokalastuskiellon jatkamista elokuun loppuun asti: "Vuosina 2000–2009 varmoja kuuttien kalanpyydyskuolemia tilastoitiin keskimäärin 3,7 vuodessa. Kuolemat tapahtuivat pääosin touko-kesäkuussa. Rajoitusten tiukentamisen jälkeen vuosina 2010–2012 kalanpyydyksiin varmasti kuolleita kuutteja on löytynyt keskimäärin 4,0 vuodessa. Näistä suurin osa on löytynyt heinäkuussa. Vuosi 2012 on ollut murheellinen: lokakuun alussa löytyi jälleen yksi kalaverkkoon kuollut kuutti. Se oli jäänyt verkkoon jo heinä-elokuussa, mutta löytyi rantaan ajautuneena vasta lokakuussa. Tämä nosti kalanpyydyksiin kuolleiden kuuttien määrän jo kuuteen. Lisäksi yhdestä kuolleena löydetystä kuutista on löytynyt viitteitä kalanpyydyskuolemasta. Luku on hälyttävän korkea, kun huomioidaan, että läheskään kaikki tapaukset eivät tule tietoon."
Juuri eilen tuli kuitenkin tieto, ettei verkkokalastuskieltoa ainakaan toistaiseksi venytetä pitemmäksi. Näin Taskinen arvelikin, koska nykyiset osakaskuntien kanssa tehdyt rajoitussopimukset ovat voimassa vuoden 2015 loppuun asti.
Taskinen ehdottaa koko Saimaalle ainakin 15 vuoden ympärivuotista verkkokalastuskieltoa. Taskisen mukaan missään muualla maailmassa verkkokalastus ei muutenkaan ole näin vapaata kuin Suomessa, poikkeuksena vain inuitit. Saimaan ammattikalastajat eivät muutenkaan juuri käytä verkkoja vaan trooleja ja nuottia. Kotitarvekalastajat taas saavat soppakalansa aivan hyvin myös katiskoilla. Katiskat ovat norpalle turvallisia, kunhan niiden nielu on niin tukevarakenteinen, ettei norppa pysty sitä levittämään. Norpat voivat jopa käyttää katiskan yläosaa makuualustanaan!
Kuutti hukkui Pihlajavedellä, ja kuvaaja Juha Taskinen siirsi sen kuvausta varten kirkkaampaan veteen Punkaharjun kupeelle. Kuva: Juha Taskinen. |
Juha Taskinen vertasi saimaannorpan mahdollista sukupuuttoa siihen, että kaikki Sibeliuksen sävellykset hävitettäisiin pysyvästi siten, ettei kukaan enää koskaan voisi niitä soittaa tai kuulla. Sekä Sibelius että saimaannorppa ovat korvaamattomia kansallisaarteitamme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti