HYI, PAHAA RUOKAA

 

Tristram Stuart voitti vuonna 2011 kansainvälisen Sophie- ympäristöpalkinnon kampanjallaan 5000 ihmisen ruokkimisesta. Ideana oli käyttää lounaaseen ainesosia, jotka olisivat muuten menneet jäteastiaan. 

Tristram onkin huolestunut maailmanlaajuisesta elintarvikkeiden tuhlauksesta ja asiaan on saatava muutos. Hän toimii yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa, jotta hallitus ja yksityiset yritykset saataisiin tajuamaan asian vakavuus. Tarmokas mies on myös kirjoittanut kirjoja aiheesta, uusimpana  Waste: Uncovering the Global Food Scandal. 

Vaikka englannin kielestä ei kaikkea ymmärtäisi, Tristram Stuartin video aiheesta on katsomisen arvoinen. Se puhuttelee ja kertoo myös hauskan tarinan, mistä miehen innostus tähän aiheeseen sai alkunsa.

 

Aihe koskettaa myös läheisesti meitä, sillä länsimaissa heitetään pois jopa puolet syömäkelpoisesta ruoasta, kuvittele! Samaan aikaan monissa maissa nähdään nälkää. Ja mitä tulee elintarvikkeiden kustannuksiin; melkein kuin heittäisi rahaa roskikseen.

Ensi kerralla, kun olet aikeissa heittää ruokalassa tähteitä pois, mieti kahdesti. 

Energiansäästöviikon oppien toivotaan vaikuttavan pidemmällä aikavälillä

Maanantaina 8.10 alkoi Suomessa valtakunnallinen energiansäästöviikko. Samana aamuna Ylen Aamu-tv:ssä olivat vierailijoina valtionyhtiö Motivan viestintäpäällikkö Leila Timonen ja palvelut ja kuluttajat-yksikön päällikkö Päivi Laitila.

Leila Timosen mukaan energiansäästöviikon viettäminen onnistuu hyvin, sillä Suomessa on paljon yrityksiä, yhteisöjä ja yksityisiä henkilöitä, jotka haluavat olla aktiivisesti mukana vuosittain järjestettävän viikon tapahtumissa. Hän kertoo energiansäästöviikolle osallistuvien yrityksien toimien olevan hyvin erilaisia, aina energiakatselmuksista koulutuksiin ja investointien suunnitteluun ja toteuttamiseen.

-Kaikki turha energian käyttö on turhaa, toteaa Päivi Laitila. Hän korostaa, että jokainen tuhlattu on kilowattitunti on turhaanheitetty. Näin ollen halutaan korostaa tarkoituksenmukaista energiankäyttöä, sekä kodeissa että työpaikoilla. Laitilan mukaan varsinkin kotitalouksissa pitäisi tarkkailla huoneen lämpötilaa, sillä lämmityksen osuus on puolet kotitalouksien käyttämästä energiasta.

Haastatttelussa tulee esiin myös erittäin hyödyllisiä rahansäästö vinkkejä. Timonen kertoo, että sähkölaitteeseen liitettävän kulutusmittarin saa lainaksi useimmista energiayhtiöistä. Mittarilla näkee helposti, miten erilaiset laitteet käyttäytyvät ja jos sähkölaitteen kulutus näyttää olevan suuri, on kannattavampaa vaihtaa se vähemmän kuluttavaan.

Laitilan mukaan suuri näyttöinen televisio, joka on päivittäin koko ajan valmiustilassa, vie enemmän energiaa kuin A+ -luokan jääkaappi. Hän sanoo viihdelaitteiden rohmuavan suuren osan meidän energiankulutuksestamme.

-Lämpömittari pitäisi olla jokaisessa kodissa ja sitä pitäisi aktiivisesti seurata, kertoo Leila Timonen. Lämpömittareita on paljon erilaisia, jotkut maliit jopa varoittavat valoilla kun lämpötila nousee liian korkeaksi. Timonen kertoo, että suositus kotitalouksien huonelämpötilaksi on 21-22 celsius astetta.

Ajankohtaisina vinkkeinä energiansäästöön mainitaan hämäräkytkimien ja ajastimien käyttö. Myös kynttilänvalo ja takkatuli voivat korvata keinovaloa. Laitila korostaa vielä haastattelun lopussa sitä, miten ihmiset käyttävät energiaa kotiensa ulkopuolella, sillä joukkoliikenteen hyödyntäminen on yksi helppo tapa vähentää energiankulutusta omalta osaltaan.

Lähteet:

Yle: http://yle.fi/uutiset/energiansaastoviikon_parhaat_vinkit/6325768

Hiljaisuuden päivä, eläinten viikko ja energiansäästöviikko 2012

Kuvaaja: Jari Kolehmainen

Hiljan nimipäivänä, maanantaina 8.10.2012 on hiljaisuuden päivä. Kuulosuoja.fi sekä Tinnitusyhdistys tarjoavat faktatietoa kuulovaurioista (mm. tinnitus) ja niiden aiheuttajista. Musiikille omistetulta Kuulosuoja.fi-sivuston alasivulta näkee esimerkiksi erilaisten soittimien aiheuttamat melutasot. Kannattaa lukea teksti ja katsoa video, mitä melusaaste on. Katso myös aiemmin ympäristöekologian kurssillamme tehty melututkimus. Kuuloliitto muistuttaa hiljaisuuden päivän merkitylksestä tällä tavalla:

"Päivän tavoitteena on nostaa esiin hiljaisuuden merkitys vastapainona lisääntyneelle melulle.Jo vartinkin hetki hiljaisessa ympäristössä laskee verenpainetta ja rauhoittaa mieltä. Hiljaisen vartin voi viettää vaikkapa luonnon keskellä tai muussa itselle mieluisessa paikassa. Luonto luo oivalliset puitteet täydelliseen rentoutumiseen ja hiljentymiseen. Metsän siimeksessä on hyvä kuunnella itseään ja kerätä voimia arjen jaksamiseen."

Kansainvälistä eläinten päivää vietetään vuosittain 4. lokakuuta, joka on Franciscus Assisilaisen muistopäivä. Italialainen Franciscus Assisilainen (synt. 1181/1182, kuoli 1226) on katolisen kirkon mukaan eläinten suojelupyhimys. Assisilaisen sanoin: "Niin kauan kuin maailmassa on lapsia, kukkia ja lintuja, niin kauan on toivoa."

Suomessa eläinten päivän järjestämisen aloitti Helsingin eläinsuojeluyhdistyksessä toiminut Constance Ullner jo vuonna 1909. Silloin Helsingissä suurimpana ongelmana olivat näännyksiin ajetut hevoset, nyt hylätyt kissat, koirat ja kanit.

Eläinten päivästä alkoi eläinten viikko, jota tänä vuonna vietetään siis 4.-10.10.2012. Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry (SEY) kertoo nettisivuillaan viikon tämänvuotisesta teemasta näin:

"SEYn Eläinten viikon 2012 teemana on kana. Kana on Suomen kolmanneksi yleisin lintu. Munijakanoja ja lihakanoja eli broilereita on maassamme yli 10 miljoonaa, mutta niitä pääsee näkemään vain harvoin. Missä ja miten nuo 10 miljoonaa eläintä elävät? Suomessa kanoja kasvatetaan enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Broilerinlihan kulutus kasvaa jatkuvasti, vaikka ihmiset ovat huolissaan niiden kasvatusolosuhteista. Myös kananmunien kulutus on viime vuosina kääntynyt jälleen kasvuun. Alati yleistyvät harrastekanalat ja kotieläinpihat tuovat kanan lähemmäksi tavallista kansalaista, mutta kanaa pääsee näkemään tavanomaisissa tuotanto-olosuhteissa vain harvoin. Ruoaksi kasvatettavien kanojen tehotuotanto-olosuhteista olemme pitkälti mielikuvien ja imagomarkkinoijien luomusten varassa Missä kaikki kanat sitten ovat? Millaisissa olosuhteissa nuo miljoonat linnut todellisuudessa elävät? Entä millainen eläin kana ylipäänsä on ja onko se todella tyhmä, kuten usein kuulee sanottavan? Millainen on kanan maailma?"

Viikon kunniaksi on avattu Kanatieto.fi-sivusto, josta löytyy vastauksia edellä esitettyihin kysymyksiin. Tutustu esimerkiksi kananmunien pakkausmerkintöihin, katso video kanojen elinolosuhteista tai osallistu kanagami-kilpailuun.

Tällä viikolla vietetään myös valtakunnallista energiansäästöviikkoa. Lue blogikirjoitus pelikonsolien, kännykkälatureiden ja digiboksien energiankulutuksesta. Lisää mielenkiintoisia linkkejä löydät viimevuotisesta energiansäästöviikon tekstistä.

TEHTÄVIÄ YMPÄRISTÖEKOLOGIAN KURSSILAISILLE:

1) Mitä hiljaisuus merkitsee sinulle? Onko hiljaisuus katoava luonnonvara ja miten voisit itse vaikuttaa asiaan?

2) Mitä eläinten oikeudet merkitsevät sinulle? Puhutaanko niistä Suomessa tarpeeksi? Jos vertailet yhdysvaltalaisen ja brittiläisen eläinsuojelujärjestö PETAn (eri osoitteissa brittiläinen sivusto ja PETA TV), espanjalaisen Anima Naturalis -järjestön (videoituja performansseja erillisellä sivulla) sekä suomalaisten Animalian ja Eläinoikeusyhdistys Faunan toimintaa ja kampanjoita, onko niiden asiallisuudessa tai vaikuttavuudessa mielestäsi eroja? Löysitkö asiattomia kampanjoita? Mikä olisi oikeasti paras tapa vaikuttaa? Perustele.

3) Merimies Martti Leinonen työskenteli Neste Oilissa, kuunteli lemiläisen metalliyhtye Stam1nan levyä, sai ympäristöherätyksen ja siirtyi töihin Greenpeacelle. Tutustu tekstiin "Globen uupuneet" ja sen linkeissä oleviin musiikkivideoihin. Kuinka hyvät mielestäsi ovat teatterin, musiikin, kirjallisuuden, kuvataiteen, valokuvauksen tai urheilijoiden mahdollisuudet vaikuttaa eläinten suojeluun ja ympäristönsuojeluun?

4) Mikä on turhin omistamasi tavara, josta helposti voisit luopua? Perustele.

5) Tee sivulla "Testit ja pelit" olevat tehtävät. Kuinka monta maapalloa Ilmasto muuttuu -sivuston mukaan tarvittaisiin elintapojesi tyydyttämiseen? Kuinka monta puuta pitäisi istuttaa Standby-sivuston mukaan, jotta elektroniikan (televisio, videonauhuri/dvd-soitin, mikroaaltouuni, kännykkä) käyttösi tuottamat hiilidioksidipäästöt olisi mahdollista saada sidottua? Voit myös arvioida sitä, kuinka luotettavia tuloksia tällaisilla testeillä mielestäsi saadaan.

6) Miten voisit itse helposti säästää energiaa?

7) Osallistu koulun käytävällä olevaan energiansäästöviikon tietokilpailuun. Voit voittaa jättikassillisen makeisia ja retkijuomapullon, pääliinan tai avaimenperän, jossa on valokennolla toimiva lamppu.

Voit lähettää vastauksia em. kysymyksiin 1-6 tämän blogikirjoituksen kommentteina alla olevasta "kommenttia"-linkistä. Energiansäästöviikon kilpailuvastaukset (kysymys 7) palautetaan vastauslaatikkoon.

Risto Isomäki Kouvolan Lyseon lukiossa 9.2.2012

Kirjailija Risto Isomäki

Kirjailija ja tiedetoimittaja Risto Isomäki vieraili Kouvolan Lyseon lukiossa torstaina 9. helmikuuta 2012. Auditoriossa häntä oli kuuntelemassa noin sata Kouvolan Lyseon lukion ja Kouvolan iltalukion (myös amis- ja kauppislukion) opiskelijaa ja opettajaa.

Risto Isomäen henkilökohtainen herääminen ympäristöasioihin

Risto Isomäki kiinnostui luonnosta jo lapsena. Hieman yli kymmenvuotiaana häntä huoletti mummolan lähiharjun tuhoaminen ja hän kirjoittikin asiasta kirjeen ympäristöviranomaisille. Kaikesta huolimatta harju kuitenkin tuhottiin.

Ilmastonmuutoksesta Isomäki kirjoitti ensimmäistä kertaa ollessaan toimitusharjoittelija Etelä-Suomen Sanomissa. Tämän jälkeen hän keskittyi kehitysyhteistyöprojekteihin Afrikassa ja Intiassa. Opiskeluaikanaan 1980-luvulla Isomäki pitikin nälänhätää ja köyhyyttä maapallon vakavimpina ongelmina.

Varsinainen herätys ilmastonmuutosasioihin tapahtui vuonna 1984, kun Isomäki matkusti Bangladeshissa jokilaivalla Brahmaputran suistoalueella. Siellä Isomäki huomasi, kuinka suuria kyliä oli rakennettu vain hiukan merenpinnan tason yläpuolelle. Hän oivalsi, että ilmastonmuutoksesta aiheutuva merenpinnan nousu olisi hyvin kohtalokas. Ilmastonmuutos iskeekin pahimmin juuri köyhiin ihmisiin.

Ilmastonmuutoksen vakavuus kävi Isomäelle erityisen selväksi vuodesta 2003 alkaneiden tapahtumien seurauksena. Vuosina 2003-2004 Grönlanti ja Länsi-Antarktis alkoivat sulaa. Vuonna 2005 Länsi-Siperian ikirouta-alue alkoi sulaa. Vuonna 2006 Itä-Antarktis alkoi sulaa. Vuonna 2008 Siperian pohjoispuolella oleva mannerjalustan ikirouta ja sitä myötä metaaniklatraatit alkoivat sulaa. Alueelle ilmestyi kymmenien metrien kokoisia purkauksia. Vuonna 2011 havaittiin jo jopa yli kilometrin kokoisia purkauksia.

Isomäki on optimistinen ratkaisukeinojen keksijä

Isomäki on kuitenkin kaiken pessimistisen tiedon keskellä optimistinen. Hänen mukaansa toivo ei ole mennyttä, mutta pelkkä päästöjen vähentäminen ei riitä. Lisäkeinoina tarvitaan hiilidioksidin poistamista ilmasta ja Jäämeren keinotekoista viilentämistä, jotta metaanipurkaukset saadaan loppumaan.

Laptevinmeren pohjavesi on lämmennyt kolme astetta. Isomäen mielestä venäläisten pitäisi alkusyksyisin leikata rantajää irti rannasta jäänmurtajilla. Näin jääpeite pääsisi ajelehtimaan kauemmaksi merelle ja lämpö pääsisi karkaamaan jäättömästä merestä.

Ilmaston lämpenemistä aiheuttava ongelma on myös se, että merien yllä on vain vähän pilviä, eivätkä ne ole kovin valkoisia. Laivaliikenteellä voi kuitenkin olla ilmastoa viilentävä vaikutus, koska laivojen rikkipäästöt toimivat tiivistymishiukkasina, joiden ympärille pilvet alkavat muodostua. Siksi uudet sopimukset laivojen rikkipäästöjen vähentämiseksi voivatkin olla ilmaston kannalta haitallisia. Isomäen mielestä laivojen rikkipäästöt pitäisi sallia syrjäisillä merialueilla. (Lisää asiaa Ilmastotiedossa.)

Nasan mukaan vuonna 2005 maapallo lämpeni 0,85 wattia per neliömetri ja tällä hetkellä enää 0,5 wattia per neliömetri. Isomäen mukaan lämpenemistä ovat hidastaneet Kiinan ja Intian lisääntyneet rikkipäästöt sekä kasvaneen laivaliikenteen vaikutus. Laivaliikenne lisääntyy vuosittain parilla prosentilla, ja kaikkiaan laivaliikenteen viilentäväksi vaikutukseksi on arvioitu noin 0,6 wattia per neliömetri.

Isomäen mukaan merien raudanpuutosalueille pitäisi myös kylvää rautapölyä. Keväinen planktonkukinta kuluttaa raudan lähes loppuun, jolloin kesällä planktonia on enää vähän. Kuitenkin plankton tuottaisi luonnollisesti dimetyylisulfidia, viilentävää rikkiyhdistettä.

Isomäki kuitenkin huomauttaa, että rikin lisäämisen ohella tarvitaan ehdottomasti tekoja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Muuten olemme vaarallisella tiellä. Kolmasosa ilmaan päästetystä hiilidioksidista sitoutuu lopulta hiilihappona mereen, jolloin meret happamoituvat. Merien happamoituminen onkin yksi ilmastonmuutoksen vakavimmista seurauksista. Pahimmin happamoituneilla merialueilla kalkkikuoristen eliöiden kuoret alkavat liueta 2050-2060 -luvuilla. Tilanne vain pahenee seuraavina vuosikymmeninä. (Lisää asiaa Ilmastotiedossa.)

Helpoiksi hiilidioksidin poistokeinoiksi Isomäki ehdottaa suurten, vanhojen puiden kasvattamista, metsiä, soiden paksuja turvekerroksia ja jätevesien puhdistamista yksisoluisilla levillä. Lisäksi laidunmaiden maaperästä pitäisi huolehtia siten, että näistä nykyisistä hiilidioksidin päästölähteistä tulisi hiilinieluja. Suomessa hiiltä olisi helppo varastoida pitkiksi ajoiksi esimerkiksi antamalla metsäpuiden kasvaa jopa parisataavuotiaiksi. Hyvänä esimerkkinä Isomäki mainitsi Kouvolan Elimäellä sijaitsevan Mustilan arboretumin vanhat douglaskuuset.

Mitä jokainen kansalainen voi tehdä?

Isomäen mielestä jokainen kansalainen voi omillakin valinnoillaan vaikuttaa ilmastonmuutoksen estämiseen. Keskeisenä asiana Isomäki näkee liharavinnon vähentämisen ja ainakin osittaisen siirtymisen kasvisruokavalioon. Isomäki arvioi liharuoan tuotannon aiheuttavan kasvihuonepäästöjä jopa enemmän kuin virallisesti on arvioitu. Laskelmissa ei nimittäin ole otettu huomioon laidunmaiden päästöjä. Lisäksi karjanlannan typestä saattaa uusien tutkimusten mukaan vapautua jopa kaksi tai kolme kertaa aiempaa arvioitua enemmän typpioksiduulia eli dityppioksia, ns. ilokaasua, joka on voimakas kasvihuonekaasu.

Isomäki kiinnittäisi huomiota myös asuntojen suunnitteluun ja lämmitykseen. Talot pitäisi rakentaa siten, että osan huoneista voisi jättää talvella tarvittaessa lämmittämättä esimerkiksi matkojen aikana. Tällöin näissä huoneissa ei saisi olla esimerkiksi vesiputkia, joita ei pystytä tyhjentämään. Lisäksi Isomäki korostaa asuntojen kunnollista eristämistä. Tähän on nykyään saatavilla uusia, entistä tehokkaampia eristeitä, joista Isomäki mainitsi esimerkkinä aerogeelit ja tyhjiöeristeet.

Autoilussa pitäisi kiinnittää huomiota sekä auton valintaan että turhan autoilun välttämiseen. Lentoliikenteen kokonaispäästöt kaikkia maapallon kasvihuonekaasupäästöjä ajatellen ovat pienet, mutta yksilön päästöjä laskettaessa niiden osuus on erityisen merkittävä. Siksi turhaa lentämistä olisi syytä välttää. Aiemmin Isomäki on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että erityisesti yölentoja pitäisi vähentää. Yöaikaan lentokoneiden aiheuttamilla tiivistymisjuovilla nimittäin on merkittävä lämmittävä vaikutus.

Yleisöä hieman huvitti Isomäen ohje saksalaisten aurinkopaneelien suosimisesta. Tätä Isomäki kuitenkin perusteli sillä, että Saksa on ollut aurinkopaneelien edelläkävijä. Siellä tähän teollisuuden alaan on investoitu paljon, ja pitkien tuotantosarjojen ansiosta hintataso onkin saatu merkittävästi aiempaa alemmaksi. Siksi Isomäen mukaan nimenomaan saksalaisten aurinkopaneelien suosiminen kannattaa, koska se vaikuttaa merkittävästi hintojen laskuun. Aurinkosähköstä on tulossa fossiilisilla polttoaineilla tuotettua sähköä edullisempaa.

Isomäen julkaistut kirjat

Isomäki on kirjoittanut seitsemän romaania, lukuisia tietokirjoja ja yhden novellikokoelman. Hänen tunnetuin kirjansa on ekologinen jännitysromaani ”Sarasvatin hiekkaa”, jossa teemana on lähitulevaisuudessa tapahtuva jäätiköiden sulaminen ja sitä seuraava megatsunami. Kirjan aihio syntyi keväällä 2001, kun Isomäki matkusti Intiaan. Intialaiset meriarkeologit kertoivat löytäneensä kaikuluotainkuvista merenalaisen kaupungin, kuin Atlantiksen. Seuraavana vuonna australialaiset geologit löysivät merenpohjasta jälkiä valtavista tsunamiaalloista.

”Litium 6” -romaaniin syntyi idea, kun Isomäki kuuli japanilaisten suunnitelmista rakentaa kerrostalojen kellareihin pieniä ydinvoimaloita. Fukushiman tapahtumien jälkeen tätä ei varmaankaan kuitenkaan ikinä toteuteta.

”Jumalan pikkusormi” on utopia uusiutuvan energian varaan rakentuvasta maailmasta.

Uusimman kirjan ”Con rit” teemana on kryptoeläintiede eli kryptozoologia. Tämä ”tieteenala” tutkii sellaisia eläimiä, joiden olemassaolosta ei ole varmuutta. Tällaiset kryptidit voivat Isomäen mukaan olla joko taruolentoja, sukupuuttoon kuolleita lajeja tai tieteelle vielä tuntemattomia elossa olevia lajeja, jotka joko ovat hyvin harvinaisia (populaatioidensa viimeisiä, sukupuuttoon kuolevia yksilöitä) tai erityisen piilottelevia. Voi siis olla olemassa lajeja, jotka uhataan menettää edes tietämättä niiden olemassaolosta.

”Con rit” -kirjan idea syntyi, kun Isomäki huomasi, että muinaisten meksikolaisten kansojen pääjumalana ollut suuri, töyhtöpäinen käärme muistuttaa hyvin paljon kiinalaisten ja intialaisten merilohikäärmettä. Meksikossa meren rannoilla eläneet kansat pitivät töyhtöpäistä käärmettä todellisena olentona, mantereen keskellä eläneet kansat taruolentona. Voisiko siis olla niin, että kyseessä onkin ollut todellinen meressä elänyt eliö? Isomäki ei ole tästä varma, mutta lukuisat vanhat silminnäkijähavainnot viittaavat tähän suuntaan. Havainnot päättyvät yleensä mainintaan, että olentoa ammuttiin päähän.

Isomäeltä tulossa olevat romaanit

Isomäellä on aina samanaikaisesti tekeillä useita romaaneja eri kehittelyvaiheissa. Niin on myös tällä hetkellä. Tämä on Isomäen mukaan paras työskentelytapa, koska näin voi tehdä limittäin taustatyötä useaan eri kirjaan. Ilman tällaista työskentelytapaa kirjojen ilmestymisväli voisi olla 15 vuotta. Isomäki pitää 2-3 viikon kirjoittamisjaksoja, jolloin hän keskittyy vain kirjoittamiseen. Muina aikoina hän kiertää esiintymässä, antaa haastatteluja jne.

Aktiivisimmassa työstövaiheessa Isomäellä on tällä hetkellä kaksi romaania. Toinen näistä keskittyy Mustanmeren ekologiaan ja indoeurooppalaisten kielten nopean synnyn arvoitukseen. Kantakieli lienee kehittynyt aroalueella Mustanmeren ja Kaspianmeren pohjoispuolella. Metsäalueella sen sijaan syntyi uralilainen kantakieli. Hevosten kotouttaminen ja villaa tuottavien lampaiden syntyminen tapahtuivat uralilaisten kielten puolella.

Toinen, jo pidemmällä oleva käsikirjoitus on eräänlainen ”Sarasvatin hiekan” jatko-osa. Isomäen mielestä Milankovicin syklit eli maapallon akselikallistuman, akselisuunnan ja radan muutokset selittävät hyvin eteläisen pallonpuoliskon jääkaudet eli eteläisellä pallonpuoliskolla tapahtuneet jäätiköiden kasvut ja kutistumiset. Pohjoisella pallonpuoliskolla ongelmana kuitenkin ovat Dansgaard-Oeschgerin tapaukset, jotka näyttävät lämpötilan muuttuneen muutamassa kymmenessä vuodessa jopa 9-16 astetta. Tällaisista tapahtumista on saatu viitteitä Grönlannin mannerjäätikön jääkairausnäytteistä, vuoristojäätiköistä ja järvien pohjasedimenteistä.

Isomäen mukaan tällaiset nopeat ilmastonmuutokset saattavat selittää perinteistä teoriaa paremmin myös Salpausselkien synnyn. Isomäen mukaan vanhassa selityksessä on kaksi oleellista heikkoutta. Jos Salpausselät ovat syntyneet jääkauden päättymisvaiheessa kahden noin 200 vuotta kestäneen viileämmän jakson aikana, miksi näin lyhyen muodostumisvaiheen seurauksena Salpausselissä on kuitenkin jopa puolet Suomen sorasta ja hiekasta? Entä miksei Grönlannissa, jossa mannerjään reuna on pysynyt paikallaan satoja tai tuhansia vuosia, ole syntynyt Salpausselkien kaltaisia muodostelmia? Olisiko siis sittenkin niin, että Salpausselät ovatkin syntyneet mannerjäätikön sulamisen äärimmäisen huipun aikana?

Kun kelluva merijää sulaa, se ei enää heijasta lämpösäteilyä pois, vaan lämpö imeytyy mereen. Näin lämpeneminen kiihtyy. Tämä voi puolestaan lisätä jäävuorten purkautumista Atlantille. Tätä nopeaa lämpenemistä voi kuitenkin Isomäen mukaan seurata nopea viileneminen. Kun jäävuori sulaessaan pirstoutuu pieniksi kappaleiksi, se peittää alleen valtavan laajat merialueet, jolloin lämpösäteilyä alkaa taas nopeasti heijastua pois. Näin tapahtuu äkillinen viileneminen.

Miksei viileneminen sitten pysäytä mannerjäätiköiden sulamista? Syynä voi Isomäen mielestä olla se, että jään alta on tullut esiin paljon levää ja pölyä. Tämä jään tummeneminen lisää sulamista, vaikka ympäröivät alueet viilenevät.

Mielenkiintoisia pohdintoja! Odotan innolla Risto Isomäen seuraavia kirjoja ja suosittelen hänen teoksiaan kaikille. Kannattaa kuitenkin muistaa, että romaaneissa on sekoitettu faktaa ja fiktiota ja faktaosuuskin on osin spekulaatiota. Joka tapauksessa kuitenkin mielenkiintoisia ajatuksia.

Sarasvatin hiekasta on tehty myös sarjakuvien Finlandian voittanut sarjakuvakirja ja useita teatteriesityksiä. Tuorein näistä teatteriesityksistä tulee ensi viikolla ensi-iltaan Espoon kaupunginteatterissa. Espoossa muuten esitetään talvilomaviikolla myös erinomaista Globen uupuneet -näytelmää. Kannattaa käydä katsomassa molemmat näytelmät, mikäli liikutte siellä suunnalla!

Lisätietoja Risto Isomäestä ja hänen kirjoistaan

Helsingin Sanomat: Risto Isomäki yrittää pelastaa maailman

Kymenlaakson Radion haastattelu 9.2.2012

Ylen Elävän arkiston radio-ohjelma: Miten minusta tuli minä, Risto Isomäki?

Risto Isomäki: 66 Ways to Absorb Carbon and Improve the Earth’s Reflectivity – From Reasonable Options to Mad Scientist Solutions (PDF)

Kirja-arvosteluja Herääminen-kirjasta

Kirja-arvosteluja Sarasvatin hiekkaa -kirjasta

Kirja-arvosteluja Litium 6 -kirjasta

Ympäristöekologian kurssilaisille palkintoja valtakunnallisessa valokuvauskilpailussa

Taru Suninen: ”Ei maadu”

Minna Markkanen: ”F*ck the shower”

Kaksi Kouvolan Lyseon lukion opiskelijaa sijoittui neljän parhaan joukkoon valtakunnallisessa Kaatopaikat vaarassa -valokuvauskilpailussa, jossa oli tarkoituksena kuvata valokuvien avulla ympäristön roskaantumista ja keinoja ympäristöongelmien vähentämiseksi.

Kilpailun järjestivät Suomen Ympäristökasvatuksen Seura ja Nokia. Suomen Ympäristökasvatuksen Seura on maamme ainoa ympäristökasvatuksen edistämiseen ja tukemiseen erikoistunut asiantuntijajärjestö, joka konkreettisesti edistää kestävää elämäntapaa.

Suomen Ympäristökasvatuksen Seuran mukaan kilpailun osanottajamäärä oli suuri. Kilpailun raadissa mukana olivat mm. ammattivalokuvaaja Henrik Kettunen sekä huippusuositun Kemikaalicocktail-blogin kirjoittaja, toimittaja ja kirjailija Noora Shingler. Lisäksi raadissa oli mukana Nokian edustaja Pia Tanskanen sekä Suomen Ympäristökasvatuksen Seuran edustaja Johanna Sunikka.

Kouvolan Lyseon lukiossa opiskelijat osallistuivat valokuvauskilpailuun biologian valinnaisella ympäristöekologian kurssilla. Lyseon lukion opiskelijoista Minna Markkanen kuvallaan ”F*ck the shower” ja Taru Suninen kuvallaan ”Ei maadu” sijoittuivat valtakunnallisesti neljän parhaan joukkoon. Minna Markkanen palkitaan digikameralla ja Taru Suninen Valokuva-lehden vuosikerralla.
 
Kilpailun voitti Vilja Tuohino Ulvilasta kuvalla ”Kankaat kiertoon”. Raadin perustelu valinnalle oli, että kuvasta näkyy selvästi, että kuvaaja on sisäistänyt kestävän elämäntavan. Se on hyväntuulinen ja positiivinen, ja näyttää yhden ratkaisun ekologiseen ongelmaan.

-Voittajakuvassa kunnioitetaan perinteitä ja siinä näytetään hauskalla tavalla prosessi alusta loppuun asti, räsyistä kangaspuiden kautta valmiiseen mattoon, kertoo raadin puheenjohtaja ja Suomen Ympäristökasvatuksen Seuran edustaja Johanna Sunikka.

Palkinnoksi voittaja sai Nokian älypuhelimen, Nokia 700:n. Käytöstä poistettu Nokia 700 on sataprosenttisesti hyödynnettävissä. Kilpailukuvissa kierrättäminen ja roskaamisen välttäminen nousivatkin nuorille tärkeimmiksi ekoteoiksi.
 
Kaikki palkitut valokuvat ovat nähtävissä Suomen Ympäristökasvatuksen Seuran nettisivuilla.

Kiinan viljelymaa vaarassa

Kiinan teollistuminen ja kehittyminen ovat jo jonkin aikaa johtaneet valtion suuriin ympäristöpäästöihin, ja nyt Yle uutisoikin ympäristöuutisissaan Kiinan liian suurista raskasmetallipäästöistä. Ongelmana on etenkin viljelymaan saastuminen.

Ylen ympäristöuutisissa kerrottiin eilen (7.11.) Kiinan raskasmetallivuodoista, jotka ovat yleistyneet hälyttävällä tavalla. Maan viranomaiset ovat huolissaan tilanteesta, sillä etenkin sulattamoiden savupiipuista ja vesistöistä saatavat näytteet kertovat viljelymaan huonosta tilasta: jopa kymmenen prosenttia viljelymaasta on Kiinan ympäristönsuojeluministeriön mukaan saastunutta. Tämä tarkoittaa, että valtion asettamat raskasmetallipitoisuusrajat - etenkin sinkki ja lyijy - ylittyvät reilusti.

Raskasmetallivuotoja kerrotaan tapahtuneen viime tammi-helmikuun aikana kymmenisen kappaletta. Vuodot kulkeutuvat viljelymaalle pilaten sen laadun ja aiheuttaen ympäristöongelmia. Samalla ne vaikuttavat ihmiselimistöön altistamalla hermosto-ongelmille, munuaisvaurioille sekä lisääntymiselimistön vahingoittumiselle. Tämän takia Kiina haluaisikin tehdä asialle jotain, mutta monet viljelijät pitävät Ylen mukaan taloutta tärkeämpänä kuin luonnonsuojelua.

Sitä voisi tietenkin miettiä, mitä taloudelle tapahtuu sitten, kun viljelymaat pitemmällä aikavälillä saastuvat toden teolla, eikä satoa enää tule? Onko viljely silloinkin ykkössijalla, vai alkaako ympäristön suojeleminen kiinnostaa? Itse olen sitä mieltä, että ongelmiin kannattaa ryhtyä etsimään mahdollisia ratkaisuja silloin, kun se on vielä mahdollista. Onneksi Kiinan hallitus on jo ymmärtänyt ympäristöongelmien vakavuuden.

Lähteet:

Yle: http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2011/11/raskasmetallit_saastuttavat_kymmenesosaa_kiinan_pelloista_3007244.html

Kuva: Säde

Entistäkin lämpimämmät oltavat?

Ilmastonmuutos lämmittää tunteita maapallolla - ihan kirjaimellisestikin -, ja uutiset pommittavat ihmisiä tiedolla siitä, kuinka maapallomme lämpenee. Yle onkin uutisoinut 4.11. nettisivujensa ympäristöuutisissa Yhdysvaltain energiaministeriön laskelmista, joiden mukaan kasvihuonekaasupäästöt ovat saavuttaneet tänä vuonna ennätyslukemat.

Ilmaston muutoksia tutkiva IPCC (Hallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli) julkaisi neljä vuotta sitten ilmastonmuutoksesta viimeisimmän laajan esityksensä, jonka perusteella tulevaisuus näyttäisi epätoivoiselta: ilmaston odotettiin lämpenevän 2,4-6,4 celsiusastetta. Ja tämän oletetaan tapahtuvan tämän vuosisadan loppuun mennessä!

Esitys onkin näyttänyt todenmukaisuuttaan lämpötilojen nousussa, joiden yksi suuri tekijä on tiettävästi kasvihuonekaasupäästöt, joita ihminen on lisännyt. Esitys on kuitenkin Ylen uutisen mukaan monien mielestä ollut jopa liian varovainen. Tämä näkyy hiilidioksidipäästöjen määrissä, joilla on valtavan suuri merkitys ilmaston lämpenemisessä: päästöt nousivat pari vuotta sitten kuusi prosenttia, eikä tämän vuoden tulos näytä kokonaisuudessaan yhtään paremmalta. Yle raportoi Yhdysvaltain energiaministeriön laskelmista: hiilidioksidipäästöt ovat nousseet nyt jopa yli 500 miljoonaa tonnia. Miten tällainen nousu voisi olla vaikuttamatta maapallon lämpötilaan?

Onneksi synkällä todellisuudella on valoisiakin puolia, sillä Yle raportoi amerikkalaistutkijoiden tilastoineen kehitysmaiden tilannetta kasvihuonekaasupäästöissä, ja tilanne todella on hieman parantunut: kehitysmaiden päästöleikkaukset ovat onnistuneet.

Silti itse olen sitä mieltä, että tässä ollaan menossa koko ajan huolestuttavampaan suuntaan. Onneksi huolenaihe on tiedostettu kansainvälisellä tasollakin, sillä aivan yksin me yksittäiset kansalaiset emme pysty maapalloa pelastamaan - tarvitaan siis voimakkaampia osapuolia, kokonaisia hallituksia ja niiden välistä yhteistyötä, jotta kuumat tunteet ja puheenaiheet jossain vaiheessa loppuisivat lähes kokonaan!

Gazpachokeitto #BAD11

Ainekset:

• 500 g kypsiä tomaatteja
• 3 oksaa tuoretta basilikaa
• 4 dl tomaattimehua
• 150 g kurkkua
• 1 sipuli
• 2 viipaletta vaaleaa leipää
• 1 valkosipulinkynsi
• 2 rkl valkoviinietikkaa
• 1 tl tabascoa
• 1 tl suolaa
• 3 rkl oliiviöljyä
• mustapippuria

Valmistusohjeet:
Halkaise tomaatit ja poista niistä kanta. Laita ne isoon kulhoon. Lisää joukkoon paloiteltu kurkku, leipä ilman reunoja, murskattu valkosipulin kynsi ja muut aineet sekä mausteet. Soseuta tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella keitoksi. Anna maustua kylmässä hetki ennen tarjoilua!

Pullovesi, ei kiitos #BAD11

Vesi on ihmiselle elintärkeä ravintoaine. Ihminen tarvitsee vettä moniin tarkoituksiin; ravintoaineiden kuljetukseen ja imeytymiseen, kuona-aineiden poistoon, sekä ruumiin lämmönsäätelyyn. Aikuisen päivittäinen nestetarve on 2-3 litraa; tästä osa tulee ruuan mukana, vettä tulisi juoda sellaisenaan vähintään 1-1,5 litraa - kuumalla ilmalla huomattavasti enemmän.

Nyt kuitenkin myös Suomessa on yleistymässä järjettömältä tuntuva trendi: pullovesi. Pullotettujen vesien kulutus on kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, keskimäärin jokainen suomalainen käyttää n. 14 litraa pullotettua vettä vuodessa. Tämä ei ehkä kuulosta paljolta, mutta ajatus on silti liki käsittämätön - Suomen vesijohtovesihän on tutkitusti maailman puhtaimpia. Hanasta laskettu vesi on myös useimmiten puhtaampaa, kuin pullovesi, Kansanterveyslaitoksen julkaiseman tutkimuksen mukaan pullovesi voi sisältää jopa 100 kertaa enemmän bakteereja kuin hanavesi.

Kaikille lienee selvää myös se, ettei pullotettu vesi ole ekologinen vaihtoehto. Niin muovipullojen valmistus ja pakkaukseen käytettävät materiaalit, kuin pulloveden kuljetuskin muodostavat, etenkin Suomessa, täysin turhia ympäristöhaittoja sekä kustannuksia.

Oman kokemukseni perusteella pulloveden käyttö on järjetöntä myös maailmalla. Yhdysvalloissa asuessani saatoin käyttää 4 x 0,5l pulloa vettä päivässä, ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin; Havaijille juomaveteni tuli pullotettuna Sveitsistä!

Koska vesi on ihmiselle elintärkeää, ei kenenkään tule vähentää vedenjuontiaan, vaan kiinnittää huomionsa siihen miten vetensä nauttii. Kotona juomapullon täyttäminen vedellä on huomattavasti ekologisempaa ja varmasti edullisempaakin, kuin veden ostaminen kaupasta valmiiksi pullotettuna! Nyt kaikki siis nauttimaan Suomalaisesta hanavedestä!


Lähteet:

Karjalainen

ET

7 teesiä ympäristöystävällisempään ruokailuun #BAD11

Ruoka aiheuttaa paljon haitallisia päästöjä eikä monella ole tietoa kuinka omaa ruokavaliotaan voisi muuttaa parempaan, ympäristölle ystävällisempään suuntaan. Seuraavat seitsemän teesiä valottavat asiaa.

1. Vähennä lihan ja maitotuotteiden käyttöä
Älä luovu lempiruuista ja tee muutosta ruokavalioon vähitellen. Mieti vaihtoehtoja lihalle, joskus on hyvä pitää kasvisruokapäiviä.

2. Hanki uusia lempiruokia
Kokeile uusia makuja ja anna itsellesi aikaa. Tiesitkö, että uutta makua täytyy maistaa 20-30 kertaa ennen kuin siihen tottuu? Tofu ja soijajuusto voivat olla yllättäviäkin uusi tuttavuuksia.

3. Vähennä riisin käyttöä
Riisin tuottoon kulutetaan paljon vettä ja se tuodaan Suomeen pitkien matkojen takaa. Suosi perunaa ja jopa pastakin on riisiä parempi vaihtoehto.

4. Suosi lähikauppaa
Suosi lähikauppaasi, kulje matkat kävellen, pyörällä tai julkisilla ja käytä kangaskassia ostosten kuljettamiseen.

5. Syö lautanen tyhjäksi
Älä heitä syötäväksi kelpaavaa ruokaa roskiin. Yleensä puolet poismenevästä ruoasta olisi vielä sopivaa syötäväksi.

6.Suosi lähiruokaa
Ruoan kuljetuksista aiheutuva ympäristökuormitus ei ole kovin suuri, mutta paikallisia tuotteita käytettäessä ympäristövaikutukset kohdentuvat omaan elinympäristöösi ja näin tekevät sinut kenties niistä tietoisimmiksi. Kulutusvalinnoillasi ilmaiset myös mielipidettä: tuetko maaseudun ja työpaikkojen säilymistä kotimaassa vai kaukana ulkomailla?

7. Käytä sesongin tuotteita
Seuraamalla sesongin tuotteita ja käyttämällä niitä ruokavaliossasi voit osaltasi vähentää ruoan ympäristövaikutuksia. Vuodenaikojen mukaan valittavia tuotteita ovat mm. marjat, hedelmät, porkkana, lanttu ym.

Minna M.

Lähteet:
Suomen Luonnonsuojeluliitto

Luonnonvarapuntari

Ruoan ja ilmastonmuutoksen suhde #BAD11

Tiestkö, että ruoantuotanto kuormittaa huomattavasti ilmastoa? Merkittävimpiä ruoantuotannossa syntyvistä kaasuista ovat hiilidioksidi, dityppioksidi sekä metaani. Suomen kasvihuonepäästöistä n. 20% on peräisin maataloudesta.

Sekasyöjällä ja kasvissyöjällä on suuri ero. Sekasyöjän ruokkimiseen kuluu 2300 neliömetriä viljelysmaata, kun taas lakto-ovovegetaristin ruokkimiseen 1500 neliömetriä ja vegaanin 1000 neliömetriä. Näillä on huomattavia eroja. Hyvä esimerkki tästä on, että naudalihakilon tuottamiseen kuluu 15 kertaa enemmän enemmän energiaa kuin kiloon proteiinipitoisia palkokasveja. Sianlihakiloon kuluva energia on puolestaan 10 kertainen palkokasveihin verrattuna.

Ihmisen ruokavalinnoilla voi olla suuri merkitys ilmastonmuutosta ajatellessa. Lähellä tuotetuista aineksista tehtyyn kasvisateriaan kuluu yhdeksän kertaa vähemmän kasvihuonepäästöjä kuin ateriaan, jossa on tuontikasveja sekä lihaa.

Mitä siis normaali pulliainen voisi tehdä asialle?

-Ryhdy kasvisyöjäksi, näin säästät luonnonvaroja, energiaa sekä vältyt turhilta kasvihuonepäästöiltä.

-Käytä lähiruokaa. Ruokien kuljettamiseen voi kulua varsin paljon energiaa.

-Suosi myös luomua. Se on ekotehokkaampaa ja sillä vältyt myös turhilta energiapäästöiltä.

Lähde:

http://www.oikeuttaelaimille.net

Eroon ympäristömyrkyistä

Varmasti monen ihmisen vaatekaapit pursuavat vaatteista, ehkä jopa sinunkin. Oletko koskaan kysynyt itseltäsi: "Tarvitsenko todella tätä vaatetta?"Jos olet, niin tässä muutama vinkki jolla vähennät ympäristömyrkkyjä pelkästään kiinnittämällä huomiota vaatteisiin.

• Yritä ostaa käytettyjä vaatteita, esim. kirpputoreilta, käytetyn tavaran nettikaupat yms.
• Etsi valmistajia, jotka tekevät vaatteensa kierrätysmateriaaleista tai jotka käyttävät ainoastaan ympäristöystävällisiä kuituja ja luonnonvärejä.
• Osta hyvin muotoiltuja vaatteita, jotka on tehty kestämään. Tutki saumat, vetoketjut ja napit, jotka ovat helpoimmin hajoavia kohteita eli ajattele laatua!
• Jos sinulla on vaatteita, joita et käytä siksi, että vetoketju on hajonnut, tai ne muuten kaipaisivat kohennusta, hoida ne kuntoon.
• Suuri osa vaatteiden ympäristörasituksesta johtuu niiden pesemisestä. Minimoi tämä niin, että peset vain täysiä koneellisia.
• Jos vaatekaapissasi on jotakin, mitä et käytä, lähetä se ystävälle, lahjoita kirpputorille tai hyväntekeväisyyteen tms.
• Vältä lapsityövoimalla valmistettuja vaatteita ja kannata reilun kaupan tuotteita.
• Käytä luomupuuvillaa, sillä tavallisen puuvillan valmistuksessa käytetään paljon lannotteita ja torjunta-aineita, sekä sitä kastellaan myös paljon. (250g puuvillaan käytetään 150g torjunta-aineita ja 2720 litraa vettä)

Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä, levitä tietoa ystävillesi ja muille tuttaville, näin teemme ympäristöllemme suuren palveluksen.

Lähteet:

http://www.greenpeace.org

http://fi.wikipedia.org

Syötkö sinä lautasen tyhjäksi? #BAD11

Ruuasta menee hukkaan jopa kolmannes. Puolet siitä määrästä olisi vielä syömäkelpoista.
Mielummin kannattaa kiinnittää huomiota siihen syökö lautasen tyhjäksi kuin siihen , että miten tuote on pakattu.Ruuan pois heittäminen on pahempi luonnon kannalta kuin se miten tuote on pakattu. Vaikkakin pakkaus tapa vaikkuttaa luontoo,mutta ei niin paljoa. Jos oikeasti aikoo vaikuttaa siihen ,että miten luonto muuttuu kannattaa tehdä oiketa ekologisia valintoja.

Syötkö sinä lautasen tyhjäksi?

Riisi ja sen ympäristö vaikutukset #BAD11

Riisi on todella suosittua ruokaa Suomessa. Minäkin syön sitä monta kertaa viikossa. Se helppoa valmistaa ja kohtuullisen halpaa. Riisi on myös kasvis ruoka ja kasvis ruuat ovat yleisesti ekologisempia kuin liharuuat, mutta riisi on poikkeus. Monikaan tiedä kuinka pahasti riisi ja sen valmistus kuluttavat ympäristöä.

Ensimmäinen riisin ympäristö vaikutuksista on piiloveden käyttö. Tietyssä vaiheessa riisin kasvua sen pitää olla kokonaan veden peitossa, joten se kuluttaa maailman vesivarantoja. Yhteen kiloon riisiä on käytetty n. 3500 litraa piilovettä. Vesi, jota paikalliset voisivat itse juoda käytetään riisin kasvatukseen.

Myös toinen riisin ympäristö vaikutuksista johtuu vedestä. Kun pelto täyttyy vedellä alkaa kemiallinen reaktio, jossa syntyy merkittäviä määriä metaania, joka on jopa hiilidioksidia haitallisempi kasvihuonekaasu. Riisin tuonti synnyttää myös kasvihuone kaasuja ja muita ympäristö haittoja, koska se täytyy kuljettaa tänne kaukaa.

Terveellisen ruuan perustana olevan ruokaympyrän yksi osa alue koostuu riisistä, pastasta ja perunasta. Perunan ja pastan syöminen olisivat huomattavasti ekologisempia valintoja. Suosikaa siis kotimaista perunaa.

Ruokavalintojen vaikutukset ympäristöön #BAD11

Suomessa elintarvikkeiden käyttö vaikuttaa eniten ympäristöön. Voimmeko me todella vaikuttaa ympäristön hyvinvointiin ruokavalinnoillamme? Kaupassa elintarvikkeiden valinta voi olla haastavaa. Miten voin tietää tuotteen taustat esimerkiksi kuinka paljon luonnonvaroja kuten vettä kyseisen tuotteen valmistamiseen on kulunut tai miten tuote on kuljetettu kauppaan. Kaikista tuotteista sitä ei voi tietää, mutta ympäristömerkillä varustetut tuotteet ovat kaikissa vaiheissa ympäristöystävällisempi kuin muut samankaltaiset tuotteet. Näitä tuotteita kannattaa siis suosia. Elintarvikkeet ovat pakattu eri tavoin. Kaupassa itse näkee miten tuote on pakattu ja kuinka hyvin siihen käytetyt materiaalit voi kierrättää ja näin ohjata omaa valintaansa ympäristöystävällisempään suuntaan.

Kauppaan meneminen voi vaikuttaa paljon ympäristöön. Aina autolla kauppaan menevä henkilö aiheuttaa päästöjä, kun taas pyörällä tai kävellen meneminen sen sijaan ei aiheuta päästöjä. Lisäksi kävellessä tai pyöräilessä saa raitista ilmaa ja liikuntaa. Itse käyn kaupassa lähes aina pyörällä tai kävellen. Näin ollen myös turhan tavaran ostaminen kaupasta vähenee, koska kaikkea ei jaksa kantaa käsin tai pyörän kanssa kotiin asti.

Tuotteen käyttö vaikuttaa myös ympäristöön. Jopa kolmas osa ruuasta menee hukkaan, joista puolet olisi voinut vielä syödä. Ostavatko suomalaiset liikaa ruokaa kaupasta vai eivätkö ihmiset osaa säilyttää elintarvikkeita oikealla tavalla? Luulen, että molemmat asiat ovat osittain totta. Jotkut taas saattavat heittää ruokaa liian herkästi pois, esimerkiksi oikean säilömistaidon puuttuessa. Pakastaminen on hyvä vaihtoehto. Tarjouksesta ostetun tuotteen voi laittaa pakkaseen, jolloin sitä ei tarvitse heti käyttää.

Lopuksi kun elintarvike on käytetty on vuorossa kierrätys ja jätteiden käsittely. Jos ruokaa joutuu heittämään pois, tulisi se laittaa mieluummin biojätteeseen kuin kaatopaikalle. Pakkauspahvit tai säilykkeiden metallipurkit on hyvä kierrättää. Kun mahdolliset materiaalit kierrättää, kaatopaikalle menevän jätteen määrä vähenee huomattavasti. Itse voi vaikuttaa ruokavalinnoilla monella tapaa ympäristöön. Välillä itsekin mietin, että vaikuttaako oikeasti yhden ihmisen jätteiden lajittelu ja kierrättäminen, mutta kyllä se vaikuttaa. Lisäksi saa itselle hyvän mielen, kun tietää, että on tehnyt jotain hyvää luonnonsuojelun eteen.