Globen uupuneet

Molièren hengessä. Kuva Globen uupuneiden Facebook-sivulta. Julkaisulupa saatu.

Ympäristöekologian ryhmämme kävi torstaina 18. marraskuuta katsomassa Lappeenrannan kaupunginteatterin Veeran kammarissa Kansallisteatterin kiertueella olevan näytelmän Globen uupuneet, joka kertoo ilmastoahdistuksesta

Globen uupuneet on todella Historiallinen näytelmä isolla H:lla monessa mielessä. Se käy nopeassa tahdissa läpi luonnontieteiden, teknologian ja väestönkasvun historiaa, mutta se myös tekee historiaa. Globen uupuneet on Kansallisteatterin ensimmäinen kiertävä näytelmä koskaan. Se lienee myös ensimmäinen suomalainen teatteriesitys, jossa vähähiilisyys (mahdollisimman pienet päästöt) on tarkkaan otettu huomioon

Alkuperäinen idea näytelmään tuli pari vuotta sitten Kansallisteatterin näyttelijä Jussi Lehtoselta, joka esitteli ajatuksensa hiilidioksidineutraalista ja kiertävästä näytelmästä Kansallisteatterin silloiselle pääjohtajalle Maria-Liisa Nevalalle. Hän otti ajatuksen heti ilolla vastaan. Nyt uuden pääjohtajan Mika Myllyahon kaudella näytelmiä tullaan viemään kiertueelle jatkossakin

Esityksen käsikirjoittamiseen sekä musiikin säveltämiseen saatiin rahoitus Niilo Helanderin säätiöltä. Esityksen työstivät valmiiksi ohjaaja Saana Lavaste, käsikirjoittaja Emilia Pöyhönen ja säveltäjä Sanna Salmenkallio. Myös lavastaja-puvustaja Markus Tsokkinen sekä näyttelijät Jussi Lehtonen, Nora Raikamo ja Hanna Raiskinmäki ovat olleet aikaisessa vaiheessa mukana näytelmän käsikirjoittamisessa. Yhteistyökumppaneina toimivat alusta alkaen myös ”urbaani ympäristöjärjestö” Dodo ry sekä Katastrofin aineksia -elokuvan ohjannut John Webster, joka on esityksessä mukana äänenä

Esitystä valmisteltaessa työryhmä oli yhteydessä lukuisiin asiantuntijoihin ja kysyi myös monien julkkisten mielipiteitä ilmastonmuutoksesta. Marja-Sisko Aalto, Paavo Arhinmäki, Satu Hassi, Teemu Mäki, Päivi Räsänen, Paola Suhonen ja Miina Äkkijyrkkä toivat esiin oman näkemyksensä. Inspiraation lähteinä ja erilaisten näkökulmien muodostamisen apuna toimivat myös Leo Stranius, Risto Isomäki sekä Atte Korhola ja hänen puolisonsa Eija-Riitta Korhola, joiden teksteihin työryhmä perehtyi

Titanic. Kuva Globen uupuneiden Facebook-sivulta. Julkaisulupa saatu.

Syksyllä 2010 Globen uupuneet -näytelmää esitettiin Helsingissä Kansallisteatterissa, kunnes marraskuun alussa se lähti Suomen-kiertueelle. Teatteriseurue liikkuu junalla ja polkupyörillä! Esityksestä ei ole myöskään paperille painettua käsiohjelmaa tai mainosjulisteita.

Erityisesti valaistuksessa ja lavatekniikassa on huomioitu ympäristöasiat. Kaikki sähkö tuotetaan uusiutuvista energianlähteistä (kaksi tuulisähköllä ladattavaa akkua) ja pienen osan näyttelijät tuottavat itse lavalla dynamoon virtaa polkien. Yhteensä yksi esitys kuluttaa energiaa noin 0,3 kWh. Se vastaa viiden 60-wattisen hehkulampun yhdessä tunnissa kuluttamaa määrää.

Esityksen sähkönkulutus on tarkasti eriteltynä ja laskettuna näytelmän netistä löytyvässä käsiohjelmassa. Globen uupuneet kuluttaa energiaa 0,25 kW/h, kun keskimäärin Kansallisteatterin suurella näyttämöllä esitettävät näytelmät kuluttavat sähköä noin 250 kW/h eli noin tuhatkertaisen määrän!

Kansallisteatteri kuluttaa vuodessa sähköä noin 1 490 000 kWh. Kuukausikulutus vastaa kahdeksan sähkölämmitteisen pientalon tai 30 kerrostaloasunnon koko vuoden kulutusta! Globen uupuneiden ideamoottori Jussi Lehtonen tuleekin varmaan viemään vielä monta muutosta läpi Kansallisteatterin energiankulutuksen ja materiaalienkäytön vähentämiseksi. Itse näytelmäkin kertoo rivien välistä luettuna Jevonsin paradoksista: ”Energiankäytön tehokkuus lisää energiankulutusta.” Energiatehokkuuden myötä säästynyt energia käytetään muihin tarkoituksiin, eikä kulutus vähene.

Näytelmän juoni alkaa siitä, että pieni teatteriseurue valmistelee uutta esitystä. Kunnianhimoisena haaveena on toteuttaa ympäristöasioista kertova ja ympäristöystävällinen esitys Molièren Ihmisvihaaja-näytelmästä ja saada Jonh Webster tekemään siitä dokumenttielokuva. Webster joutuu kuitenkin omien kiireidensä vuoksi peruuttamaan tämän hankkeen. Silloin osa näyttelijöistä haluaisikin toteuttaa näyttämöllä suureellisen version Titanic-elokuvasta, sillä ”eihän ole mitään mieltä tehdä ekologista näytelmää, ellei siitä tehdä dokumenttia”. Lopulta Titanic ja Ihmisvihaaja sekoittuvat todella herkulliseksi sekahedelmäkeitoksi. Aivan näytelmän lopussa päästään ”sukelluskellossa” esitettävän varjoteatterin keinoin jopa tulevaisuuteen.

Ilmastonmuutos jää näytelmässä lopulta taka-alalle, kun sanoma on pikemminkin kritiikkiä kaiken viihteellistymistä, kulutusyhteiskuntaa ja väestönkasvua vastaan. Mutta tästähän ilmastonmuutoksessa oikeastaan onkin kyse! Ilmastonmuutos ei aiheudu vain energiantuotannosta, vaan syynä ovat perimmiltään liiallinen kuluttaminen ja väestönkasvu. Thaimaan-matkoista ja turistikrääsän ostamisesta on tullut arkipäivää. Näytelmän Nipan sanoin: ”Vaikka muuttuisin tammeksi, en pysty elämäni aikana sitomaan sitä kaikkea hiilidioksidia, jonka vanhempani ovat tuottaneet.”

Globen uupuneet tavallaan jatkaa Neil Postmanin ”Huvitamme itsemme hengiltä” -kritiikkiä. Lopulta myös näytelmän musikaalinen tosi-tv-tähti Tracy huomaa, että pienillä myönnytyksillä voi saada paljon aikaan. Kompromissi löytyy jostakin tavarapaljoudessa piehtaroivan tv-hömpän ja Kainuun korpimökkiin muuttamisen väliltä.

Ohjaaja Saana Lavaste tiivistää näytelmän sanoman näin: ”On tavallaan tyrmistyttävää, että meille asetetaan rajoja. Meidänhän pitäisi saada tehdä juuri mitä haluamme, meidän täytyy saada olla vapaita. Olemmeko kuitenkin myös salaa helpottuneita siitä, että lopulta on olemassa joku raja? Rajattomuus on merkityksettömyyttä. Rajattomuus ja vapaus eivät ole synonyymejä. Mitä vapaus lopulta on? Onko todella vapautta kuluttaa mielin määrin? Merkitykselliset tarinat alkavat syntyä vasta, kun kohtaamme omat rajamme.”

Tulevaisuuden sukelluskello. Kuva Globen uupuneiden Facebook-sivulta. Julkaisulupa saatu.

Globen uupuneet -esitys kiertää Suomea ainakin kevään 2011 loppuun asti ja jatkaa kierrostaan mahdollisesti syksyllä 2011. Esitys vierailee esimerkiksi kouluissa ja nuorisotaloissa, mutta suurelle yleisölle avoimia teatteriesityksiä on ainakin seuraavilla paikkakunnilla

11.1.2011 Kaustinen, kansanmusiikkikeskus
26.1.2011 Kajaani, kaupunginteatteri
7.2.2011 Rauma, kaupunginteatteri
15.2.2011 Kotka, kaupunginteatteri
24.2. ja 25.2.2011 Oulu, kaupunginteatteri
8.4., 13.4. ja 14.4. Turku, kaupunginteatteri

Muita esityspaikkoja ja -aikoja voi katsoa esimerkiksi kiertuejärjestelyjä hoitavan Teatteri 2.0:n kotisivuilta.

Mikäli kiertueen päättymisen jälkeen käsikirjoitus on saatavissa, tämä olisi erinomainen näytelmä myös koulujen näytelmäkerhojen ja näytelmäryhmien esitettäväksi.

Lisätietoja:

Kansallisteatteri
Globen uupuneiden Facebook-sivut
Globen uupuneiden käsiohjelma (paljon asiaa esityksen tekemisestä ja taustoista, myös tietoa ilmastonmuutoksesta ja konkreettisia vinkkejä ilmastonmuutoksen torjumiseen)
YLE Kulttuurin toimittaja Jaana Semerin arvostelu Globen uupuneet -esityksestä

Kiitokset:

Tea Tönnov ympäristöjärjestö Dodosta antoi minulle hyviä lisätietoja tästä teatteriesityksestä. Suurimmat kiitokset kuuluvat kuitenkin tietysti Globen uupuneet -tiimille, joka mielestäni on tehnyt aivan huikeaa työtä. Kiitän ja kumarran.

Muuta tieteen, urheilun ja taiteen yhteistyöstä:

Viime vuosina on ilmestynyt useita ympäristöä käsitteleviä kaunokirjallisia teoksia sekä esimerkiksi hitaampaa slow-elämää puolustavia kirjoja. Yhdysvalloissa myös urheilijat ovat alkaneet toimia ilmastonmuutoksesta tiedottamisen puolesta. Monet muusikotkin ovat ottaneet voimakkaasti kantaa ilmastonmuutokseen ja muihin ympäristöasioihin:

Disturbed: Another Way to Die
Michael Jackson: Earth Song
Chris Rea: The Road to Hell
Earthman: Climate Crisis Jam
Tracy Lyons: Save me

Uusimpia tietoja ilmastonmuutoksesta:

Ilmastotieto
Ilmasto.org

Suomesta siirretään mahdollisesti susia Ruotsiin

STT:n uutisessa kerrotaan, että susien sisäsiittoisuuden vähentämiseksi ja Skandinavian susipopulaation geenipohjan vahvistamiseksi Suomen susia siirrettäisiin tulevaisuudessa Ruotsiin.
Maa- ja metsätalousministeriö ei näe estettä susien siirrolle. Aikuisia yksilöitä voitaisiin siirtää, mutta pentuja ei mielellään siirrettäisi.

Ruotsissa on arvioiden mukaan nykyään n. 200 sutta ja maahan haluttaisiin SVT:n mukaan kannan vahvistukseksi korkeintaan 20 ulkomaalaista yksilöä.

Suomessa arvioidaan olevan tällä hetkellä n. 150-160 sutta.

Susiyksilöiden siirtäminen Ruotsiin olisi uutisen pohjalta ihan hyvä asia. Se toisi Ruotsin susipopulaatioihin uusia alleeleja ja siten kehittäisi populaation sopeutumista ja selviytymistä mahdollisesti muuttuvissa ympäristöolosuhteissa. Jos lisääntymiskykyisiä susiyksilöitä siirrettäisiin kohtuullisissa määrin Ruotsiin, ei olisi pelkoa Suomen populaatioiden heikkenemisestä. Näin ollen siirto hyödyttäisi Skandinaavisia susipopulaatioita ja parantaisi siten osaltaan sen biodiversiteettiä.

Lähde

Luontoarvot ja raha vastakkain Repovedellä

Kansallispuistoilla on lain mukaan kaksi tehtävää: suojella luontoa ja toisaalta toimia retkeilykohteina. Suomessa on 35 kansallispuistoa. Niitä hoitaa Metsähallitus.

Metsätutkimuslaitos Metla tekee parhaillaan tutkimusta, jossa selvitetään kasallispuistojen merkitystä maaseutumatkailulle. Yksi tutkimuksen kohteista on Valkealassa sijaitseva Repovesi.

Repoveden kansallispuisto perustettiin vuonna 2003. Se on 15 neliökilometrin kokoinen metsäinen, järvinen ja karu alue, joka syntyi, kun metsäyhtiö UPM:n maista perustettiin Aarnikotkan luonnonsuojelualue valtion maiden yhteyteen. Repovedellä käy vuosittain n. 75 000 ihmistä, ja se on Espoon Nuuksion ohella vilkkaimpia kansallispuistoja Suomessa. Repovedellä on 44 kilometriä merkittyjä retkeilyreittejä.

Helsingin Sanomissa 1.11 julkaistun uutisen mukaan Kouvola haluaa tuloja ja hyötyä Repoveden kansallispuistosta houkuttelemalla sinne lisää matkailijoita. Metlan mukaan runsaatkaan kävijämäärät eivät tuo rahaa alueelle, jos seudulta puuttuvat matkailupalvelut. Metlan tutkimuksen mukaan Linnansaaren kansallispuistossa kävijät käyttivät rahaa keskimäärin 108 euroa, Repovedellä vain 22 euroa.

Metlan tekemän selvityksen mukaan Repovedellä kävijät ovat toivoneet enemmän palveluja, ja Kouvola kehitysyhtiö suunnitteleekin parhaillaan luonto- ja opastuskeskusta Repovedelle. Kouvolan Innovationin kehityspäällikkö Petri Salmen mukaan keskusta on ajateltu Hillosensalmelle kansallispuiston ulkopuolelle. Metsähallitus rakentaa puistoon portaita, opasteita ja teitä. Tavoitteena olisi siis saada uusia asiakkaita ja hyviä houkuttimia, jotka tuovat seutukunnalle rahaa.

Uutisen mukaan luonnonsuojelijat kuitenkin etenisivät asiassa varovaisemmin. Asiantuntijoiden, kuten Pohjois-Kymen Luonto ry:n puheenjohtajan Riku Rinnekankaan mukaan Repovettä uhkaavat hakkuiden sijasta toisenlaiset vaarat, kun päätöksiä tehdään aluetaloudesta käsin. Kasvavat kävijämäärät voivat vaikuttaa haitallisesti alueen ekosysteemiin ja eläimistöön, sillä yhä useammat kävijät eivät ole tottuneet liikkumaan luonnossa. Viime kesänä Olhavanlammen kaakkurit eivät saaneet yhtään poikasta.

Helsingin Sanomat 1.11.2010

www.luontoon.fi

Teiden suolaa kulkeutuu edelleen pohjavesiin

Helsingin Sanomien uutisessa 19.10.2010 kerrotaan, että Suomesta löytyy edelleen suolaantuneita pohjavesiä. Tiesuolaa kulkeutuu edelleen paikoin pohjavesiin, vaikka asiaan on pyritty puuttumaan jo pitkään. Teiden rakentamisen yhteydessä pohjavesialueille on rakennettu suojauksia, alun perin estämään mm. öljyvahinkoja, mutta myöhemmin myös estämään suolan valumista pohjavesiin. Suojausten rakentamisessa on tehty kuitenkin virheitä, eivätkä suojaukset aina toimi. Esimerkiksi Nurmijärven Valkojalla oli viime vuoden mittauksissa suolaa pohjavedessä 50 - 150 mg litrassa, vaikka suositusten mukaan kloridia saisi olla korkeintaan 25 mg litrassa. Valkojalla on tehty pohjavesisuojaus ja sitä on uutisen mukaan myös korjattu. Silti pohjaveden kloridipitoisuudet ovat nousseet. Pohjaveden normaali kloridipitoisuus on sisämaassa 1-5 mg litrassa.

Teiden suolauksessa käytetään normaalia ruokasuolaa, natriumkloridia, jolla teiden liukkautta alettiin torjua jo 1950-luvulla. Suolalla sulatetaan tien pintaan muodostuva jää tai tamppaantunut lumikerros. Tiehallinnon mukaan suolaa käytetään lähinnä vain vilkkaimpien teiden liukkauden torjunnassa. Maantieverkkoa on Suomessa noin 78 000 kilometriä. Suolaa käytetään pääsääntöisesti noin 6 500 tiekilometrillä. Suolan käyttö lopetetaan, kun pakkasta on enemmän luin 4-6 astetta.

Syynä pohjavesien suolaantumiseen on myös suolan määrä. Vuonna 1990 suolaa kylvettiin maanteille 157 000 tonnia. Nyt määrä on noin 80 000 - 90 000 tonnia vuodessa. Pohjavesialueiden puhdistuminen suolasta on yhtä hidasta kuin suolaantuminenkin: se voi kestää jopa kymmeniä vuosia, vaikka suolan kulkeutuminen pohjaveteen estetään.

Sinänsä veteen liuennut suola ei ole terveysriski, vaan haitat ovat välillisiä. Suola ruostuttaa putkistoja ja metalleja pääsee liukenemaan juomaveteen.

Liukkauden torjunnassa suolan kylvämiselle ei ole yhtä halpaa ja tehokasta vaihtoehtoa. Biologisesti hajoavaa kaliumformiaattia on HS:n uutisen mukaan kokeiltu joillakin pohjavesialueilla.

Itse huomaan teiden suolauksen, kun pitkän matkan ajon jälkeen astun ulos autosta: harmaa kuorrutus pinnoittaa auton kylkiä. Ei liene auton pelleillekään hyväksi…

HS 19.10.2010 ”Suomesta löytyy edelleen suolaantuneita pohjavesiä”

www.tiehallinto.fi

Yrityksille vastuu pakkausjätteistä

Vuodessa ihminen tuottaa valtavan määrän jätettä. Suomen ympäristökeskuksen mukaan Suomessa arvioidaan syntyvän vuosittain reilut 70 miljoonaa tonnia jätettä eli noin 14 000 kiloa asukasta kohti. Määrään eivät sisälly maataloudessa hyödynnetty lanta eivätkä metsään jätetyt hakkuutähteet. Tuottajavastuulla tarkoitetaan jätehuollossa tuotteiden valmistajien ja maahantuojien velvollisuutta järjestää tuotteidensa jätehuolto kustannuksellaan, kun tuotteet poistetaan käytöstä. Tuottajavastuu koskee tällä hetkellä esimerkiksi sähkö- ja elektroniikkalaitteita, autoja, akkuja ja paristoja ja sanomalehtiä.

Helsingin Sanomissa 16.10.2010 julkaistun uutisen ”Yritysten pitää kerätä pakkausjätteensä kuluttajilta” mukaan hallitus ehdottaa jätelakia muutettavaksi niin, että pakkausjätteen tuottajien pitää kerätä pakkausjätteensä kuluttajilta. Lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden kuluttua. Lain tarkoituksena on yksinkertaisesti vähentää jätteiden määrää. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että lasin, metallin, kartongin, muovin ja muiden pakkausjätteiden kierrätyspisteiden määrää lisätään kunnissa. Myös harvaan asutuille alueille tulee lisää kierrätyspisteitä. Ympäristöministeriön ylijohtajan Pekka Jalkasen mukaan tuottajia vaaditaan järjestämään vähintään yksi kierrätysastia jokaiseen kuntaan ja tietty määrä kierrätyspisteitä tiettyä asukasmäärää kohden, esimerkiksi yksi kierrätyspiste aina 5000:ta asukasta kohden.

Jätelaki määrittelee velvoitteet yleisellä tasolla, tarkemmat vaatimukset kirjataan myöhemmin asetuksiin, joita luonnostellaan parhaillaan. Jätelain mukaan ensisijaista on jätteiden synnyn estäminen, sitten hyödyntäminen ja viimeisenä vaihtoehtona on jätteiden kippaaminen kaatopaikalle. Jätteiden kirjapito- ja ilmoitusvelvoitteita niin ikään kiristetään ja valvontaa lisätään.

lähteet:

http://www.ymparisto.fi/

HS 16.10.2010 ”Yritysten pitää kerätä pakkausjätteensä kuluttajilta”

Kohti hiilineutraalia kuntaa

Vuonna 2008 Suomessa käynnistettiin Hinku-hanke. Lyhennelmä tulee sanoista ”Kohti hiilineutraalia kuntaa”. Hankkeen tavoitteena on vähentää liikenteen, asumisen ja ruoan päästöjä EU:n päästövähennyssuosituksia nopeammin. Hiilioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen päästöjä tulisi laskea vuoden 2007 tasosta vähintään 80 % vuoteen 2030 mennessä. Hankkeen pani alulle Suomen ympäristökeskus ja seitsemän yritysjohtajaa. Lisäksi mukana on muun muassa suuri määrä yrityksiä ja yliopistoja sekä tutkimuslaitoksia.

Viisi pilottikuntaa: Kuhmoinen, Mynämäki, Uusikaupunki, Padasjoki ja Parikkala ovat ryhtyneet hankkeen koekaniineiksi. Edistystä on tapahtunut, sillä Helsingin Sanomissa 7.10.2010 julkaistussa uutisessa ”Ilmastopäästöt kuriin etuajassa” todetaan, että hankkeen ensimmäisen vaiheen (2007-2010) tavoite on saavutettu. Kunnissa on esimerkiksi otettu käyttöön kaukolämpöverkkoja ja pellettilämmitystä, parannettu kunnan kiinteistöjen lämpötaloutta ja energiatehokkuutta mm. ikkunaremonteilla ja vaihdettu valaistukseen led-lamppuja. Uudessakaupungissa sijaitseva Yaran lannoitetehdas on investoinut katalyyttiteknologiaan, jolla saatiin vähennettyä tehtaan kasvihuonepäästöjä huikeat 90 %.

Kaikki kunnat ovat myös sitoutuneet jatkamaan. Hinkua vetävän professorin Jyri Seppälän mukaan hanke osoittaa, että päästövähennystavoitteeseen voidaan päästä nykyteknologialla. Hän sanoo myös, että noin kolmasosa tavoitteesta voidaan saavuttaa energiatehokkuutta lisäämällä ja loput tavoitteesta voidaan toteuttaa hyödyntämällä uusiutuvia energialähteitä.

Helsingin Sanomat 7.10.2010

www.ymparisto.fi

Puhtaan veden tarve

Yleensä puhutaan siitä kuinka esim. Afrikkalaiset kuolevat keskinäisissä sodissaan tai kuinka heikossa tilassa kyseisten maiden terveydenhuolto on. Usein ei kuitenkaan kuule siitä faktasta, että todellinen kehitysmaita riivaava taudinaiheuttaja on puhtaan juomaveden puute. Puhtaan juomaveden puutteeseen kuolee vuosittain 3,6 miljoonaa ihmistä. Sairaudet iskevät tehokkaimmin kehitysmaiden lapsiin, joille ripuli on hengenvaarallinen tauti.

Juomaveden likaantuminen aiheutuu useinmiten ulosteen joutumisesta veteen. Kehitysmaissa ei ole toimivaa viemäröintiä, joten veden likaantumisen riski on entistä suurempi. Likaisen veden mukana leviäviä tauteja on esimerkiksi kolera ja hepatiitti-a.

Puhdas vesi ei ole siis itsestäänselvyys läheskään kaikille maapallomme asukkaille. Puhtaan veden määrä on vähenemässä ja se tulee aiheuttamaan tulevaisuudessa suuria kriisejä, jopa sotia. Olemme täällä Suomessa suhteellisen hyvässä tilanteessa, koska meillä on runsaasti puhtaita pohjavesivarastoja. Mutta meidän täytyy käyttää niitä säästeliäästi.

-Aleksi Pellinen

Lähteet:
http://global.finland.fi/public/default.aspx?contentid=86388
http://www.kuluttajat-konsumenterna.fi.j-serv.kotisivut.com/index.php?option=com_content&task=view&id=20&Itemid=26

Piilovesi

Monesti kuulen puhuttavan piilorasvasta, mutta tuskin kukaan tulee edes ajatelleeksi niin sanottua "piilovettä". Tällä tarkoitetaan vettä, joka kuluu tuotteiden valmistamiseen.
Esimerkiksi yhden tavallisen farkkuparin valmistamiseen kuluu noin
6 750 litraa vettä (no, ymmärtäähän tuon, kun vähän aikaa ajattelee asiaa, sillä suurin osa vedestähän kuluu puuvillan kasvattamiseen). Yhden henkilöauton renkaan valmistaminen taas kuluttaa 2 000 litraa vettä, kun koko auton valmistaminen kuluttaa keskimäärin 150 000 litraa vettä.
Mutta kaikista hölmöimmältä kuulostaa se, että yhden 0,5 vesipullon valmistamiseen kuluu 7 litraa vettä, eli 14 kertaa yhtä paljon kuin mitä siitä juot. Ja eihän esim. kirkkaan muovin tekemiseen voi käyttää likaista vettä, sen täytyy olla suhteellisen puhdasta. Jo sillä, että Yhdysvaltojen asukkaat alkaisivat käyttää hanavettä pullotetun veden sijasta, säästettäisiin huikeat 43 200 000 000 litraa puhdasta vettä vuodessa. Ja mieti sitä energian kulutusta ja saasteiden määrää, joka syntyy muovin valmistamisesta, ja osa näistä saasteistahan kulkeutuu sadevesien mukana erilaisiin vesistöihin.
Kaikille teille pulloveden ystäville: osta juomapullo ja täytä se hanasta, se vesi on luultavasti jopa "tuoreempaa" kuin pulloissa myytävä viikon tai kahden aikana väljähtänyt vesi.

Lähteet:
http://www.treehugger.com/files/2009/06/how-many-gallons-of-water.php
http://www.pacinst.org/topics/water_and_sustainability/bottled_water/bottled_water_and_energy.html

Näkyykö sinun vesijalanjälkesi?

Maapalloamme kutsutaan myös siniseksi planeetaksi, sillä veden pinta-ala planeetallamme on suuri. Vesi ei kuitenkaan ole itsestään selvyys kaikille, meille se on. Meillä on mahdollisuus jokapäiväiseen suihkuun ja puhtaaseen juomaveteen. Tajuammeko kuitenkaan kuinka paljon tietämättämme kulutamme maapallomme käytettävissä olevia vesivaroja käyttämiemme hyödykkeiden myötä? Emme näe ns. piilovettä, jolla tarkoitetaan tuotteen koko elämänkaaren aikana tarvittavaa vesimäärää. Tiedätkö sinä oman vesijalanjälkesi?

Vesijalanjälkihän tarkoittaa henkilön tai valtion kulutuksen vaatimaa vesimäärää. Jos totta puhutaan, laskettuani pikalaskurin avulla oman viikottaisen vedenkulutukseni kaikkine piilovesineen, järkytyin. Laskurin mukaan kulutukseni oli 30045l/viikko. Tämäkin tulos pääteltiin sen perusteella syönkö lihaa, juonko kahvia, kuinka usein käyn suihkussa ja mitä mieltä olin muuten kulutuksestani. Miettikää, yli 30 000 litraa vettä viikossa. Meidän suomalaisten keskiverto kulutus on 30 000l/viikko. Kun lukema kerrotaan reilulla viidellä miljoonalla, on vaikea kuvitella paljon vettä oikein kulutamme, varsinkin kun ajattelee, että monissa maissa kärsitään vesipulasta. Täällä me sitten kulutamme suurinpiirtein tietämättämme jokainen kymmeniä tuhansia litroja viikossa.

Vesijälkeen voi olla vaikea vaikuttaa, sillä tarvitsemme jokapäiväisen ruokamme ja muut hyödykkeet, mutta pienillä valinnoilla mekin voimme helposti vaikuttaa vedenkulutukseemme ja näin myös vesijalanjälkeemme. Vältetään siis turhaa vedellä läträämistä, voimme säästää sillä vuodessa jo merkittävän määrän vettä. Otetaan siis haasteeksi hieman lyhyemmät suihkut, pestään täysiä koneellisia pyykkiä ja astioita, ei tiskata juoksevan veden alla ja jäähdytetään juomavetemme kannussa jääkaapissa, näin ei tarvitse laskea litratolkulla vettä viemäriin kylmää vettä odotellessa. Ja ehkäpä vähennämme kahvin juontia yhdellä kupilla päivässä, sillä jo yhden kahvikupillisen piilovesimäärä on hurjat 140 litraa. Miettikää myös mäkissä käydessänne, että yhden hampurilaisen valmistamiseen on kulunut 2400 litraa vettä. Kuinka monta lasta sillä vesimäärällä voisimme Afrikasta pelastaa?

Blog Action Day -blogiteemapäivä

Petitions by Change.orgStart a Petition »

Blogimme osallistuu tänään kansainväliseen Blog Action Day -blogiteemapäivään, jonka aikana blogien kirjoittajat ympäri maapalloa julkaisevat samaan teemaan liittyviä tekstejä. Tänä vuonna aiheena on vesi.

Blogimme tekstejä on kirjoitettu jo aiemmin tällä tai viime viikolla, mutta ne julkaistaan vasta tänään. Postauksien päivämääränä näkyy kuitenkin alkuperäinen kirjoituspäivä, joten teemapäivän tuotoksia löytyy blogistamme aiempien päivien kohdilta:

Ihminen tarvitsee vettä

Veden tuhlaus

Jätevesien puhdistus

Elimistö tarvitsee vettä

Laivajätevesille suunnitellaan täyskieltoa Itämerellä

Vesi ihmisen perusoikeutena

Muiden blogien suomenkieliset teemapäivän kirjoitukset löytyvät listattuina Blog Action Day Participants -sivulta. Mielenkiintoisia lukuhetkiä. Aihe ei ainakaan ole kuiva!

Earth Hour

Earth Hour on tapahtuma, jossa ihmisiä kehotetaan sammuttamaan valonsa tunniksi tiettynä päivänä. Sen tavoitteena on säästää energiaa ja innostaa ihmisiä torjumaan ilmastonmuutosta. Earth Houriin voi osallistua tavallisen ihmisen lisäksi myös eri organisaatiot, kuten työpaikat, ja kunnat. Sen järjestää WWF.

Vuoden 2009 Earth Hourissa energiaa säästettiin Suomessa noin 100 MWh ja tällöin mukana oli 51% suomalaisista. On hyvä, että tällaisia tapahtumia järjestetään, sillä ne lisäävät ihmisten energiatietoutta ja kannustavat säästämään energiaa. Seuraava Earth Hour on 26.3.2011, osallistukaa siis kaikki!

Laivajätevesille suunnitellaan täyskieltoa Itämerellä

Maailman meristä Itämeri on lähellä jokaisen suomalaisen sydäntä. Jokakesäisen sinileväesiintymät eivät jätä ketään kylmäksi, vaikka ne eivät omaa uimista ja kesänviettoa haittaisikaan. Itämeren sinilevälautat kertovat karua kieltään siitä, että äiti-meremme voi huonosti.

Itseäni hätkähdytti Helsingin Sanomissa 12.10.2010 julkaistuun uutiseen "Risteilyalukset asettavat ehtoja päästöjen täyskiellolle, Satamilla edessä suurremontti" sisältynyt tieto, että kansainvälisten säännösten mukaan alukset saavat laskea jätevesiään mereen käsittelemättöminä 22 kilometrin päässa rannasta ja käsiteltyinä 7 kilometrin päässä rannasta! Risteilyalukset eivät ole mitään pikkupaatteja: kyse on pienestä taajamasta. Aluksella saattaa olla 2000-5000 matkustajaa ja miehistön jäsentä. Jätevettä syntyy melkoisia määriä. Laivojen jätevesikäsittely ei myöskään ole kovin kummoista: uutisen mukaan puhdistamot ainoastaan desinfioivat jäteveden ja pilkkovat ja hienontavat kikkareet. Katselenko siis avoviemäriä, kun tuijottelen auringonlaskuun Ruotsin-laivan kannella?

Uutisen mukaan laivojen wc- ja talousvesistä päätyy Itämereen rehevöittäviä ravinteita saman verran kuin keskikokoisesta kaupungista. Fosforia Itämereen pääsee laivojen käymälävesistä kuusinkertainen määrä verrattuna koko Helsingin seudun 800 00 ihmisen aiheuttamaan kuormitukseen.

VTT:n arvion mukaan koko Itämeren kuormituksesta laivajätteiden osuus on kuitenkin pieni: vain 0.3 % fosforista ja 0.04 % typestä. Mutta yksittäisinä pistekuormittajina laivat ovat iso asia. Lisäksi käymäläjätevesien vaikutusta lisää se, että niiden sisältämät ravinteet ovat suoraan levien käytössä. Laivajätevesien vahingollinen vaikutus ei rajoitu pelkästään ravinnekuorman lisäämiseen: jätevedet sisältävät myös taudinaiheuttajia, raskasmetalleja ja vesieliöille haitallisia aineita.

HS:n uutisen mukaan Itämeren laivajätevesikuormaa pyritään nyt toden teolla rajoittamaan. Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO valmistelee jätevesien Itämereen laskemiselle täyskieltoa vuodesta 2013 alkaen. Tästä on periaatetasolla päätetty Itämeren suojelukomission Helcomin ministerikokouksessa toukokuussa Moskovassa. Kielto tulee voimaan, jos satamat pystyvät rakentamaan tarvittavat jätevesijärjestelmät. Tällä hetkellä sellaiset on vain Helsingissä, Visbyssä ja Tukholmassa.

Arvata saattaa, että varustamoissa täyskieltoa vastustetaan. Ne pelkäävät, että muut maailman herkät merialueet seuraavat Itämeren esimerkkiä. Toivottavasti ne tekevät niin!!

HS 12.10.2010

Elimistö tarvitsee vettä

Vesi on ihmisen elimistön toiminnan kannalta elintärkeä asia. Sitä tulisi saada päivässä noin 2,5 litraa. Koko määrää ei tarvitse kuitenkaan juoda, sillä saamme vettä myös ruoan joukossa, sekä aineenvaihdunnasta vapautuneena. Vettä poistuu elimistöstämme hien, virtsan, ulostuksen ja hengityksen mukana. Jo 10% nestehukka voi olla hengenvaarallinen varsinkin lapsille ja vanhuksille. Jos siis janottaa, niin kannattaa juoda. Ja paras janojuoma on tietysti vesi.

Ihmiskehosta on vettä 60-70%. Sitä on esimerkiksi kudosnesteissä, veressä ja ruuansulatusnesteissä. Vedellä on monia tärkeitä tehtäviä elimistössämme: Se on tärkein elimistön lämpötilan säätelijä, ylläpitää elimistön eri aineiden välistä tasapainoa ja happamuusastetta, veden mukana ravintoaineet imeytyvät suolistosta elimistön soluihin ja kudoksiin ja sen välityksellä munuaiset poistavat kuona-aineet virtsan mukana elimistöstä pois. Veden sanotaan auttavan myös ihon puhtauteen ja keskittymiseen, sekä vähentävän väsymystä.


Liika vedenjuonti on kuitenkin vaarallista, sillä ihminen voi saada vesimyrkytyksen. Tällöin liiallinen nesteenjuonti tiputtaa veren natriumpitoisuuden liian alhaalle ja veri laimenee. Kohtuus on siis oltava muussakin kuin alkoholin juomisessa. Myrkytystä ei kuitenkaan voi saada ihan huomaamatta, sillä se vaatii 5-10 litran päivittäistä veden nauttimista.

Vesi ihmisen perusoikeutena

Ihminen on suureksi osaksi vettä n.70 % ja ilman vettä eläminen on mahdotonta, joten olisi oikeutettua, että tämä aine olisi perusoikeus jokaiselle maapallon ihmiselle.


Hyvinvointivaltiossa elävä ihminen ei voi ymmärtää sitä, miten kehitysmaissa elävillä ihmisillä on puutetta puhtaasta vedestä. Oikeasti todella suurella prosentilla ei ole käytössään edes tyydyttävää määrää puhdasta vettä ja tämä on maapallolla suuri ongelma. Puhtaan veden puute aiheuttaa sairauksia, jotka voivat johtaa kuolemiin. Miten on mahdollista, että meillä on paljon puhdasta vettä käytössä ja kehitysmaissa ei juurikaan? Kysymys on veden epäoikeudenmukaisesta jakamisesta ihmisille. Minusta on todella väärin, että me käytämme monia litroja vettä päivässä, kun Afrikan lapsilla ei ole vettä edes juotavaksi.



Jotta kehitysmaihin saataisiin puhdasta vettä, täytyisi siellä olla riittävän hyvät vesijohtojärjestelmät. Tämä taas vaatii varallisuutta, mitä näillä mailla ei ole, joten lähtökohdat puhtaan veden saamiselle on vaikeat. Koska eihän mikään valtio vain lahjoita kehitysmaille miljoonia euroja ilman mitään vastapalvelusta. Nykyään vesi on ennemminkin kauppatavara kuin jokaisen perusoikes. Vedestä joudutaan maksamaan, vesimaksut ja pullotetut vedet, onko oikein joutua maksamaan luonnon tuotteesta? Toisaalta on, koska vesijohtojärjestelmät maksaa. Toisaalta taas ei, koska jokaisen tulisi saada tätä välttämätöntä ainetta ilmaiseksi.



Jokainen voi itse miettiä, mitä mieltä on siitä, että vesi ei ole enään jokaisen saatavilla oleva perusoikeus. Toivottavasti tulevaisuudessa maapallon jokaisella ihmisellä olisi mahdollisuus käyttää päivittäin puhdasta vettä.

Energiansäästöviikko 2010

Valtakunnallista energiansäästöviikkoa vietetään 11.-17. lokakuuta 2010.

Kannattaa tutustua näihin energia-aiheisiin sivuihin:

Anssi Kelan ajatuksia - Tyhjät huoneet
KSS Energia
Työtehoseura
Energianeuvoja
Energiaa Suomessa (voit pelata sivun alalaidan energiavisoja)
Helsingin Energia
Lampputieto (energiansäästölamput vs. hehkulamput)
Motiva
Energiateollisuus ry
Ydinreaktioita
Energiatietoinen kuluttaja (PDF-muoto)
Standby
Vampire Energy (vampyyrienergia)
Jarin blogi: Energia
Metsähakkeen energiakäytön hiilidioksidipäästöt
90 % USA:n uudesta sähköntuotannosta on fossiilista
Tuulivoimalatkin vaikuttavat maapallon lämpötiloihin ja sademääriin
Suuret odotukset leväenergiaa kohtaan - realismia vai ei?
Aiheuttaako nettisurffailu oikeasti merkittävät hiilidioksidipäästöt?
Seppo Leinosen luontokuvat ja pilapiirrokset

Kysymyksiä:

Miten itse voisit helpoiten omassa elämässäsi ja omassa kodissasi säästää energiaa?

Standby-sivuston mukaan kännykkälaturin pitäminen pistorasiassa kuluttaa vuodessa keskimäärin 43,92 kWh, vaikka et lataisi kännykkää kertaakaan. Tämä tuottaa 19 kg hiilidioksidipäästöjä. Tämän hiilidioksidimäärän kompensoimiseksi pitäisi istuttaa neljä puuta. Muistatko irrottaa kännykän laturin pistorasiasta silloin, kun et lataa kännykkää? Vai onko laturi koko ajan pistorasiassa kiinni energiaa kuluttamassa?

Paljonko itse kulutat vuodessa energiaa standby-tilojen eli eri laitteiden valmiustilojen päällä pitämisen takia ja paljonko varsinaisen laitteiden käytön takia (laske Standby-sivuston avulla)? Kuluuko energiaa enemmän standby-tiloihin vai varsinaiseen käyttöön? Onko ero suuri? Paljonko käyttösi tuottaa hiilidioksidia ja montako puuta pitäisi istuttaa tuon hiilidioksidimäärän kompensoimiseksi (poistamiseksi ilmakehästä)?

Voit vastata em. kysymyksiin tämän tekstin alta kommenttia-linkistä.
Lisäksi voit kirjoittaa muita mielenkiintoisia faktatietoja ja/tai omia mielipiteitäsi energiantuotannosta ja energiansäästöstä sivun oikean ylälaidan Uusi teksti -linkistä. Kirjoita otsikko, teksti ja tunniste (aihe) omiin laatikoihinsa. Tekstiin voi tehdä linkkejä tekstinkirjoituslaatikon yläosassa olevasta linkkikuvakkeesta (ketju maapallon päällä). Kuvia voi lisätä kuvakuvakkeesta. Voit kuitenkin käyttää vain kuvia, joihin sinulla on käyttöoikeudet (itse ottamasi valokuvat, piirtämäsi + skannaamasi kuvat tai sellaiset netissä olevat kuvat, joihin on selvästi merkitty vapaa käyttöoikeus muualla netissä).

Hyvää energiansäästöviikkoa! Nyt on aika aloittaa On-Off -suhde! Suhdetta vaikkapa tietokoneen tai television kanssa ei kannata jättää Standby-valmiustilaan...