Riihimäellä Juppalan lammella on tapahtunut outoja kalakuolemia. Riihimäen kaupungin ympäristöyksikkö tutkii asiaa.
"Lampeen tulee avo-oja, joka haiskahtaa lievästi viemäriltä. Lampi on suurimmaksi osaksi jäässä mutta ojan puoleinen ranta on sulana. Lampi yhdistyy Riihiviidanojan kautta Puujokeen ja Vanajaveden vesistöön. Aamupostin mukaan ympäristötarkastaja Riina Tamminen sanoo, että avoimia kysymyksiä on vielä useita. Lammesta on saatu ainakin haukea, särkeä, ahventa ja ruutanaa."
Maarit Piri-Lahti
Yle Häme
http://yle.fi/uutiset/outoja_kalakuolemia_joulukuussa/6967725
keskiviikko 4. joulukuuta 2013
Vuoden luontovapaaehtoinen Lapista
Tämän vuoden luontovapaaehtoiseksi on valittu maakotkamies Lapista. Metsähallituksen luontopalvelut haluavat kiittää vapaaehtoisia heidän Suomen luonnon kannalta tärkeästä työstä. Uhanalaisten lajien seuranta on erittäin tärkeä osa lajien suojelua. 48 vapaaehtolaisen voimin Metsähallitus koordinoi Suomen eri haukka kantojen seurantaa ja suojelua
"- Tämä on elämäntapa, ja tuntuu että olen etuoikeutettu, kun pääsen tekemään näitä hommia upeilla alueilla. Jo kevättalvella polttelee päästä hangille hiihtelemään ja kotkanpesiä etsimään. Palkinto on kunnianosoitus kaikille meille vapaaehtoisille pesätarkastajille, sanoo Jarmo Ahtinen."
Raimo Torikka
Yle Lappi
http://yle.fi/uutiset/vuoden_luontovapaaehtoiseksi_maakotkamies_lapista/6967960
"- Tämä on elämäntapa, ja tuntuu että olen etuoikeutettu, kun pääsen tekemään näitä hommia upeilla alueilla. Jo kevättalvella polttelee päästä hangille hiihtelemään ja kotkanpesiä etsimään. Palkinto on kunnianosoitus kaikille meille vapaaehtoisille pesätarkastajille, sanoo Jarmo Ahtinen."
Raimo Torikka
Yle Lappi
http://yle.fi/uutiset/vuoden_luontovapaaehtoiseksi_maakotkamies_lapista/6967960
600 ihmisen jätevedet vuotaneet järveen!
Lahdessa Joutjärven jätevesivuoto oli odotettua pienempi. Vuodon oletettiin kestävän kolme viikkoa, mutta kestikin vain 2 päivän ajan. Järvestä otetaan vielä bakteeri ja ravinne näyteteitä, jotka kertovat sen nykyisen tilanteen. Joutjärven pienen koon ja pienen valuma alueen takia vesistö on oletettavasti puhdas 4 vuoden kuluessa, kun järven vesi on kokonaan vaihtunut.
"Vesiensuojelupäällikkö Ismo Malin kertoo, että jätevesiputken rikkoutumisen johdosta on Lahden Joutjärveen päässyt arviolta 200–300 kuutiota jätevettä. Vahinko on pelättyä pienempi, sillä aluksi epäiltiin, että vuoto olisi jatkunut jopa kolme viikkoa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että vuoto olisi kestänyt vain pari päivää."
Katariina Luoma
Yle Lahti
http://yle.fi/uutiset/jarveen_vuoti_600_ihmisen_jatevedet_-_vaikutukset_voivat_nakya_viela_pitkaan/6966486
"Vesiensuojelupäällikkö Ismo Malin kertoo, että jätevesiputken rikkoutumisen johdosta on Lahden Joutjärveen päässyt arviolta 200–300 kuutiota jätevettä. Vahinko on pelättyä pienempi, sillä aluksi epäiltiin, että vuoto olisi jatkunut jopa kolme viikkoa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että vuoto olisi kestänyt vain pari päivää."
Katariina Luoma
Yle Lahti
http://yle.fi/uutiset/jarveen_vuoti_600_ihmisen_jatevedet_-_vaikutukset_voivat_nakya_viela_pitkaan/6966486
Järvilohien suojelu
Vattenfall aikoo tutkia ensi kesänä Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa mahdollisuutta rakentaa uusia kutualueita esimerkiksi soraistamalla soveltuvia alueita ja kunnostamalla olemassaolevia alueita. Uusia alueita aiotaan myös etsiä. Muun muassa hankkeeseen liittyy virtaamamallinnusta, kenttätutkimuksia ja erilaisia kalastoselvityksiä, jota toteutetaan yhteistyössä tutkijoiden ja viranomaisten kanssa.
Lue uutinen täältä:http://yle.fi/uutiset/vattenfall_kaynnistaa_jarvilohen_suojeluhankkeen/6966205
Kaikillehan sattuu virheitä ja Vattenfall teki oikean päätöksen ryhtyä järvilohen kannan eheyttämiseen.
Tunturilinnut
Syyksi epäillään ilmastonmuutosta ja lintujen on ennustettu paenneen tuntureita ylöspäin ilman lämmetessä, jolloin kannat pieneneisivät. Tutkimusjakson aikana sadanta oli runsaampaa ja kesälämpötilat noin asteen korkeammat kuin aikaisemmilla vuosikymmenillä.
Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Aleksi Lehikoisen mukaan taantumisen syy olisi pesimäalueilla, sillä voimakkaimmin taantuivat lyhyen matkan muuttajat ja paikkalinnut, mutta pesimässä piipahtaneilla kaukomuuttajilla meni hieman paremmin. Paljakalla ja tunturikoivikossa elävillä lajeilla ei ollut kehityksessä eroja. Heikoimmin meni tuntureiden riekolla, kiirunalla ja kanalinnuilla, joiden kannat putosivat neljännekseen.
Ainutlaatuisessa pohjoismaisessa yhteisprojektissa käytettiin yli 260 paikalta kerättyjä lintutietoja. Kaukaisimmat niistä olivat 1600 kilometrin päässä toisistaan. Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen keskusmuseo oli mukana projektissa joka koordinoi Suomessa lintulaskentoja.
Uutinen nähtävissä:http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/pohjois-euroopan-tunturilinnut-taantuvat/2425954
Pienetkin lämpötilojen vaihtelut saattavat vaikuttaa elinoloihin.
Uusia lajeja löytyi Lapista
Uusi sammallaji Grimmia alpestris havaittiin tarkastuksessa Urho Kekkosen kansallispuiston lumettomilla kallioilla kevättalvella ja laji varmennettiin syksyllä. Sama laji havaittiin kesällä Oulun yliopiston kasvimuseon kokoelmien vanhasta näytteestä.
Ruostevinokkaisiin (Crepidotus stenocystis) kuuluva sienilaji löydettiin Pallas-Yllästunturilta. Se viihtyy rehevillä puronvarsilla lahopuissa. Laji on Euroopassa todella harvinainen eikä sillä suomenkielistä nimeä. Muissa pohjoismaissa lajista on vain muutama havainto.
Lue uutinen täältä: http://yle.fi/uutiset/lapin_luonnosta_loytyi_suomelle_ja_euroopalle_uusia_lajeja/6964962
Suomenkaan lajistoa ei vielä täysin tunneta.
tiistai 3. joulukuuta 2013
Jätevesiä valunut Lahden Joutjärveen
Viemärilinjalla kulkee useiden kotien jätevedet, mutta se ei ole mikään päälinja. Lahden terveysvalvonnan johtajan Pekka Patrikan mukaan tuloksia vedestä saadaan jo muutamassa päivässä, mutta koko järven tilan tutkiminen vie useita viikkoja.
Patrikan mukaan Joutjärven pohjoisrannalla on tehty maansiirtotöitä kaivinkoneella samoihin aikoihin putken rikkoutumispaikalla. Kaivinkoneenkuljettaja kiistää rikkoneensa putkea, mutta syy voi olla kivi, joka kaivinkoneen painon avulla on rikkonut putken.
Lue uutinen täältä:http://yle.fi/uutiset/jatevetta_valui_lahden_joutjarveen_melkein_kuukauden/6964449
Putken hajoaminen saattoi olla huonoa tuuria.
Lapin lohijokien poikastuotanto
RTKL:n mukaan poikasten tavanomaista huonommat luonnonolot ja paikoittain tuotantokyvyn ylärajan saavuttaminen ovat syitä poikasten määrän pysymisenä samassa.
Torniojoen merelle vaeltavien poikasten määrä on ennallaan reilussa miljoonassa. Simonjoen määrä 37000 on hieman noussut edellisvuosien keskiarvosta.
Lue juttu tästä http://yle.fi/uutiset/lapin_lohijokien_poikastuotanto_ei_kasvanut_viime_kesana/6956429
Järvien elinolot vaikuttavat suuresti kalojen hyvinvointiin.
Ilmastonmuutosluento
Katsoin Jouni Räisäsen luennon "Ilmastonmuutoksen perusteet" Biologian ja maantieteen sivuilla 3.12.2013 https://sites.google.com/site/biologiajamaantiede/s%C3%A4%C3%A4-ja-ilmasto/ilmastonmuutosvideot. Luento alkoi lyhyellä esittelyllä aiheesta, jonka jälkeen siirryttiin syvempään käsittelyyn. Räisänen pureutui aiheeseen monelta osa-alueelta. Hän aloitti luentonsa selvittämällä mitä ilmastonmuutos ja kasvihuoneilmiö tarkoittavat. Esituksen rakenne oli kaiken puolin hyvä sillä hän selvitti aluksi käsitteet. Tämän jälkeen hän esitteli ongelman ja sen osatekijät. Räisänen huomioi myös osatekijöiden myötävaikutukset ilmastonmuutoksen ehkäisyyn, kuten fossiilisten polttoaineiden hyödyntämisestä syntyvät pienhiukkaspäästöt. Hän toi esille myös sen faktan että ilmaston olosuhteet ovat vaihdelleet miljoonien vuosien aikana useasti riippumatta ihmisten toiminnasta. Lopuksi Räisänen toi esille ratkaisuja joilla ilmastonmuutonmuutosta voitaisiin ehkäistä. Esitystapa sekä puhe oli rauhallista ja mielenkiinto säilyi luennon loppuun saakka. Tilastot ja kuvat havainnollistivat sekä selkeyttivät esitystä. Räisäsen luennosta pystyi päättelemään että ihmisten toiminta kiihdyttää ilmastonmuutosta esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käytöllä. Ekologisemmilla valinnoilla ja toimilla ihminen voi myös hidastaa ilmastonmuutoksen vaikutuksen etenemistä.
Women are from Venus, men are from Mars.
"Onko maapallo lämpenemässä, ja jos on, kuinka paljon? Voiko planeettamme muuttua Venuksen kaltaiseksi kuumaksi pätsiksi? Mitä ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos oikein tarkoittaa maapallolle? Kotimainen dokumenttielokuva Venus-teoria haastattelee maailman johtavia ilmastotutkijoita ja piirtää uusimman tiedon valossa kasvihuoneilmiön kokokuvaa."
Katsoin suomalaisen dokumenttielokuvan nimeltään Venus-teoria (2004), jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Pasi Toiviainen. Tuottajana Toiviaisen lisäksi on toiminut Jarkko Hentula. Venus-teoria on myös palkittu kansainvälisellä dokumenttipalkinnolla Ranskassa samaisena vuonna kun elokuva ilmestyi.
Mielestäni Venus-teoria oli kuvattu hyvin yksinkertaisesti, elokuvaa ymmärtääkseen ei tarvitse olla hurja ydinfyysikko, koska vaikeat termit oli kierretty huomaamattomasti ja kaikki asiat selitettiin yksinkertaisesti kuvia ja animaatioita hyväkikäyttäen.
Elokuvassa puhuttiin paljon niin luonnollisesta kuin ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta ja siitä, voisiko maapallo muuttua Venuksen kaltaiseksi hohkaavan kuumaksi saunaksi.
Jos kiinnostuit, katso noin tunnin mittainen Venus-teoria dokumenttielokuva tästä linkistä klikkaamalla. :)
Katsoin suomalaisen dokumenttielokuvan nimeltään Venus-teoria (2004), jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Pasi Toiviainen. Tuottajana Toiviaisen lisäksi on toiminut Jarkko Hentula. Venus-teoria on myös palkittu kansainvälisellä dokumenttipalkinnolla Ranskassa samaisena vuonna kun elokuva ilmestyi.
Mielestäni Venus-teoria oli kuvattu hyvin yksinkertaisesti, elokuvaa ymmärtääkseen ei tarvitse olla hurja ydinfyysikko, koska vaikeat termit oli kierretty huomaamattomasti ja kaikki asiat selitettiin yksinkertaisesti kuvia ja animaatioita hyväkikäyttäen.
Elokuvassa puhuttiin paljon niin luonnollisesta kuin ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta ja siitä, voisiko maapallo muuttua Venuksen kaltaiseksi hohkaavan kuumaksi saunaksi.
Jos kiinnostuit, katso noin tunnin mittainen Venus-teoria dokumenttielokuva tästä linkistä klikkaamalla. :)
Arvostelu "Muuttuva ilmasto" -luennosta "Kasvit ja eläimet"
Katsoin syksyn 2013 Studia Generalian luennon, joka käsitteli ilmastonmuutoksen seurauksia kasvi- ja eläinkunnalle. Luennolla puhuivat professori Mar Cabeza, joka keskittyi esityksessään eläinlajiston muuttumiseen, sekä professori Jouko Rikkinen, joka puolestaan keskittyi ilmastonmuutoksen vaikutuksia metsäluontoon.
Ensinnäkin vaikka Mar Cabezan suomen kielen osaaminen ei ollut aivan täydellistä, hänen ajatuksensa ja ne asiat, jotka hän pyrki tuomaan esille, olivat helposti ymmärrettävissä ja sisäistettävissä. Cabeza kertoi kattavasti eri näkökulmista, mitä eliölajeille tapahtuu, jos ilmasto lämpenee esimerkiksi miten niiden levinneisyysalue voi kutistua, siirtyä tai hävitä kokonaan. Hänen esityksessään käyttämänsä erilaiset diagrammit konkretisoivat ja tukivat hyvin hänen selityksiään. Jouko Rikkinen puolestaan elävöitti esitystään oma ottamilla valokuvilla ympäri maailmaa.
Molemmat esitykset olivat perussisällöltään melko samankaltaisia ja ne pyrkivät lähinnä tiedottamaan ja herättämään ajatuksia ilmastonmuutoksen seurauksista, eli ei varsinaisesti pyrkinyt vaikuttamaan ihmisten toimintaan. Kokonaisuudessaan luento oli hyvin rakennettu ja siitä sai paljon uutta ja hyödyllistä tietoa, siitä miten eliöt konkreettisesti kärsivät ilmastonmuutoksesta.
http://video.helsinki.fi/Arkisto/tallenne.php?ID=20235
(Linkki videoon)
Ensinnäkin vaikka Mar Cabezan suomen kielen osaaminen ei ollut aivan täydellistä, hänen ajatuksensa ja ne asiat, jotka hän pyrki tuomaan esille, olivat helposti ymmärrettävissä ja sisäistettävissä. Cabeza kertoi kattavasti eri näkökulmista, mitä eliölajeille tapahtuu, jos ilmasto lämpenee esimerkiksi miten niiden levinneisyysalue voi kutistua, siirtyä tai hävitä kokonaan. Hänen esityksessään käyttämänsä erilaiset diagrammit konkretisoivat ja tukivat hyvin hänen selityksiään. Jouko Rikkinen puolestaan elävöitti esitystään oma ottamilla valokuvilla ympäri maailmaa.
Molemmat esitykset olivat perussisällöltään melko samankaltaisia ja ne pyrkivät lähinnä tiedottamaan ja herättämään ajatuksia ilmastonmuutoksen seurauksista, eli ei varsinaisesti pyrkinyt vaikuttamaan ihmisten toimintaan. Kokonaisuudessaan luento oli hyvin rakennettu ja siitä sai paljon uutta ja hyödyllistä tietoa, siitä miten eliöt konkreettisesti kärsivät ilmastonmuutoksesta.
http://video.helsinki.fi/Arkisto/tallenne.php?ID=20235
(Linkki videoon)
Eläinfilosofi Elisa Aaltola: "Yhteiskunta käyttää eläimiä psykopaatin ja narsistin tavoin"
Eläin- ja ympäristöfilosofi, FT Elisa Aaltola vieraili maanantaina 2. joulukuuta Kouvolan Lyseon lukiossa ja Kouvolan maakuntakirjastossa, jossa ympäristöekologian ryhmämme opiskelijat Riina ja Enna haastattelivat häntä. Tämä blogikirjoitus perustuu Elisa Aaltolan pitämään alustukseen sekä hänen haastatteluunsa.
Elisa Aaltola on kirjoittanut kirjan Eläinten moraalinen arvo, joka oli hänen väitöskirjansa (v. 2006) pohjatyötä, ja toimittanut tänä vuonna ilmestyneen Johdatus eläinfilosofiaan -kirjan. Englanniksi on julkaistu Animal Suffering.
Sikojen murhaoikeudenkäynneistä ihmiskeskeiseen maailmankuvaan
Jo Pytagoras (Pythagoras, s. 580 eaa), Teofrastos (Theofrastos, s. 372 eaa) ja Plutarkos (Plutarkhos, s. 46 jaa) loivat pohjaa kasvissyönnille. Plutarkoksen Moralia-teos oli jopa huomattavasti radikaalimpi kuin nykyiset Oikeutta eläimillä -järjestön kirjoitukset. Mikäli eläinten käyttö ei ollut välttämätöntä, siitä tuli luopua. Missä tilanteissa eläinten käyttö siis olisi oikeutettua?
Keskiajalla eläimet nähtiin toisinaan subjekteina ja käytiin jopa oikeudenkäyntejä, joissa sikaa saatettiin syyttää murhasta.
Täysin toista mieltä oli 1600-luvulla elänyt Rene Descartes, joka loi pitkälti pohjan länsimaiselle ajattelulle. Hänen mukaansa eläimillä ei ollut mieltä tai edes kykyä tuntea kipua. Kun kissa rääkäisi kivusta, Descartes oli sitä mieltä, että tämä vastasi vain ruostuneen saranan narinaa. Kaikki eläimet nähtiin samantasoisiksi. Kun ostereilla ei ollut mieltä, ei myöskään norsulla voinut olla mieltä.
Syntyi ihmiskeskeinen maailmankuva. Tämä perustui toisaalta uskontoon, jossa tähdennettiin ihmisen olevan luotu Jumalan kuvaksi. Toisaalta tämä perustui biologian tulkintaan, jossa ihminen nähtiin evoluution huipentumana. Niinpä vain ihmisillä oli arvoa yksilöinä. Eläimet olivat vaistonvaraisia, mekaanisia olentoja, joilla oli vain välinearvo. Näin ajatellaan usein vieläkin. Sian arvo on siinä, että siitä saa kinkkua tai pekonia.
Toisaalta tällaista ajattelua voidaan kritisoida sillä, että ihmisillä ja eläimillä on paljon yhteisiä kykyjä. Koulutetut kädelliset oppivat viittomakieltä. Eläimillä on myös paljon kykyjä, joita ihmisillä ei ole.
Harakka läpäisee itsetietoisuuden testin
Itsetietoisuuden testissä tunnottomassa tilassa olevalle eläimelle maalataan täplä esimerkiksi otsaan. Jos eläin sitten peiliin katsoessaan huomaa täplän ja yrittää poistaa sen tai vähintäänkin koskettaa siihen, eläimen voidaan päätellä olevan tietoinen itsestään. Testin läpäisevät kädelliset, delfiinit, norsut ja jopa harakat.
Kanat ja pulut oppivat abstrakteja käsitteitä jopa nopeammin kuin kädelliset. Sikojen sanotaan yltävän kognitiivisessa älykkyydessä viisivuotiaan lapsen tasolle, korkeammalle kuin koira.
David Hume tähdensi 1700-luvulla empirismiä ja korosti eläinten mieltä. Eläimet olivat ajattelevia ja järkeileviä olentoja. Humen mukaan ”vain kaikkein tyhmimmät ja juroimmat ihmiset eivät sitä käsitä”. Humen mielestä rationaalisuustesteistä oli tehty niin vaativia, etteivät ihmisistäkään lapset ja vammaiset läpäise niitä. Vaativimmissa testeissä vain taitavat filosofit täyttävät kriteerit.
Jeremy Bentham ja John Stuart Mill edustivat 1700-1800-luvuilla utilitarismia. Oleellista oli olennon kyky kärsiä ja tuntea onnea tai muita tunteita. Benthamin mukaan ”oleellista ei ole, voivatko ne järkeillä tai voivatko ne puhua, vaan voivatko ne tuntea”. Tuntoisuus, kyky tuntea ja kokea, nousi keskiöön.
Eläinten hyväksikäyttö ja eläinetiikan synty
Ihmiskeskeisyys on ollut dominoiva ajatusmalli. Kritisoidussa antropomorfiassa eläimiä inhimillistetään ja koiraa voidaan kohdella pienenä ihmisenä, mutta paljon yleisempää on mekanomorfia, jossa eläimiä pidetään mekaanisina ja vaistonvaraisina. Eläinten hyvinvoinnin ajattelemista on pidetty tunteenomaisena, lapsellisena tai naisellisena.
Tämä on johtanut eläinten laajaan hyväksikäyttöön. Maailmassa käytetään vuodessa ruoaksi vähintäänkin 50 miljardia ja Suomessa 60 miljoonaa eläintä, eikä lukuihin edes ole laskettu mukaan esimerkiksi kaloja ja muita luonnoneläimiä. Vuoteen 2050 mennessä käytön ennustetaan kaksinkertaistuvan.
Eläinetiikka syntyi 1970-luvulla, kun yhteiskunnalliset liikkeet alkoivat puolustaa myös vähemmistöjen oikeuksia. Dominoivia ajattelutapoja alettiin kyseenalaistaa. Itse asiassa pohjaa tälle loi jo 1700-1800-luvun humanitarismi. Alettiin pohtia sekä vankien, naisten, lapsien että eläinten asemaa.
Toinen eläinetiikan syntyyn 1970-luvulla vaikuttanut tekijä oli tuotannon tehostaminen, joka oli johtanut räikeisiin hyvinvointirikkomuksiin. Lähtökohdan eläinetiikalle loi jo vuonna 1964 julkaistu Ruth Harrisonin kirja Animal Machines. Se oli eräänlainen paljastuskirja, jossa eläinten kerrottiin olevan tehotuotannossa kuin koneita. Tämä oli lähtölaukauksena kritiikille, joka johti lainsäädännön muutoksiin Isossa-Britanniassa.
Eläinfilosofian ensimmäinen sukupolvi
Eläinfilosofien ensimmäinen sukupolvi korosti rationaalisuutta. Eläintietoisuuden nousuun vaikutti vahvasti Peter Singerin kirja Animal Liberation (suom. Oikeutta eläimille), jossa korostui utilitarismi. Sen mukaan hyvä teko on sellainen, joka tuottaa hyötyä mahdollisimman monelle. Esimerkiksi varastaminen on oikeutettua, jos se hyödyttää mahdollisimman monia.
Singer oli 1900-luvun merkittävimpiä filosofeja. Hyötyä ei enää määrittänyt nautinto (Bentham) tai onnellisuus (Mill), jotka Singerin mukaan ovat hyvin subjektiivisia. Hyödyn määritti intressien tyydyttyminen, joka Singerin mielestä oli neutraalimpaa ja objektiivisempaa. Piti saada tyydytettyä mahdollisimman monen yksilön mahdollisimman monta intressiä. Intressit, esimerkiksi ravinnon saanti ja sosiaalisuus, taas johtavat hyvinvointiin.
Kaikki olennot, joilla on intressejä, otettiin moraalisessa päätöksenteossa huomioon. Intressien perustana oli kyky kokea. Olento itse kykenee siis kokemaan hyvinvointinsa toteutumisen. Sen sijaan biologialla, älykkyyden tasolla tai sosiaalisella statuksella ei ollut relevanssia.
Ihmisten kohdalla sukupuoli, ihonväri, älykkyys tai varallisuus eivät ole moraalisia perusteita. Niinpä myöskään eläimen kohdalla laji, älykkyys tai status tuotantoeläimenä eivät ole syitä huomiotta jättämiselle. Otetaanhan pienet lapset ja dementoituneet vanhuksetkin huomioon. Lemmikkieläintä ja tuotantoeläintä on kohdeltava yhtä hyvin.
Ihmisen ja koiran koevoluutio on kestänyt 10 000 – 100 000 vuotta. Koira on vaikuttanut myös ihmiseen siten, että ihmisen empatiakyky on kasvanut. Toisaalta koirakeskeisessä kulttuurissa empatia keskittyy nimenomaan koiriin. Koiraa arvostetaan siis sikaa enemmän vain kulttuurisista syistä, mikä ei ole Singerin katsantokannan mukaan oikein.
Raymond Frey ja Michael W. Fox yrittivät 20 vuoden ajan kumota Singerin hypoteesin – onnistumatta! Jos hyväksytään utilitarismi, myös eläinten vapautuksen filosofia on siis hyväksyttävä. Tätä on moraalisesti vaikea kumota.
Tom Regan edustaa deontologiaa eli velvollisuusoppia, tarkemmin sanottuna oikeusteoriaa. Oleellista on pohtia, millaisella olennolla on yksilöarvoa ja miten sitä suojellaan. Ajatusmalli perustuu ihmisoikeusajattelulle, jonka mukaan yksilöllä on itseisarvo ja siis myös oikeuksia.
Itseisarvon perustana on kyky olla oman elämänsä subjekti, kyky kokea oma elämä. Ihmisten kohdalla on selvää, että biologia, älykkyystaso ja sosiaalinen status ovat vailla relevanssia. Siksi myös eläimillä on oltava oikeudet, eläinoikeudet. Koko eläinoikeuskäsite perustuukin Reganin teoriaan.
Eläinoikeudet ovat hyvinvointioikeuksia, eivät vapausoikeuksia. Eläimillä ei ole oikeutta äänestää, vaan oikeudet keskittyvät eläinten elämän ja hyvinvoinnin suojeluun. Eläinoikeudet ovat jatkumoa ihmisoikeuksille.
Eläinfilosofian toinen sukupolvi
Eläinfilosofien toinen sukupolvi nosti esille tunteet, kulttuurin ja maailmankuvan. Mary Midgleyn mielestä filosofia keskittyi liiaksi rationaalisuuteen ja sivuutti tunteiden roolin moraalissa. Esiin nousi sentimentalismi. Tunteiden kohdalla käydään merkityskamppailua. Pyrkimyksenä on päästä irti negatiivisista konnotaatioista. Humanitarismin aikaan sentimentaalisuus oli jo ollut jopa ihmisyyden mitta, mutta 1900-luvulla se oli saanut negatiivisen leiman.
Uuden teorian mukaan tunteet ovat jälleen tärkeässä roolissa. Tutkimusten mukaan moraaliset päätökset ovat 90-prosenttisesti intuitiivisia. Intuitiot taas perustuvat tunnereaktioihin ja kulttuurisiin stereotypioihin. Päätöksistä vain kymmenen prosenttia on rationaalisia. Vaikutusta on sekä positiivisilla (huoli, empatia, rakkaus) että negatiivisilla (inho, viha, ylpeys) tunteilla.
Päätökset eivät siis usein olekaan rationaalisia vaan tunteisiin perustuvia. Eläinten oikeuksien puolustamista on usein syytetty tunteellisuudesta, mutta myös kriittinen suhtautuminen perustuu usein tunteisiin. Hyviä esimerkkejä ovat vaikkapa rotta- ja susiviha.
Affektiivisessa empatiassa on kyse resonaatiosta tunnetasolla. Kun näkee toisen kärsivän, kärsii itsekin. Sen sijaan kognitiivisessa empatiassa on kyse vain mielenlukemisen taidosta ja muiden tunnetilojen päättelystä, mikä antaa kyvyn manipuloida ja hallita. Psykopaateilla ja narsisteilla on hyvä kyky kognitiiviseen empatiaan mutta ei affektiiviseen empatiaan.
Affektiivisen empatian pitäisi olla moraalisen toimijuuden kulmakivi. Ihmisen suhtautumisessa muihin eläimiin tämä tuo kuitenkin eteen kolme ongelmaa: resonaatio on hyvin erilaista eri olentojen (esimerkiksi norsu, rotta, käärme, sika) kanssa, tämä vaatii paneutumista sekä harjoittelua ja tarvitaan kontakti eläinten kanssa.
Toisaalta silkka avoimuus voi riittää. Tarvitaan intersubjektiivisuutta. Etologi (eläinten käyttäytymistutkija) Barbara Smuts vietti vuosia paviaanilauman kanssa, jolloin hän kykeni avaamaan mielensä erilaisuudelle.
Eläinten tehotuotanto täyttäisi persoonallisuustestissä kaikki psykopaatin ja narsistin piirteet
Yhteiskunta näyttää käyttäytyvän eläimiä kohtaan psykopaatin ja narsistin tavoin. Persoonallisuustestissä psykopaatin ja narsistin piirteitä ovat manipulaatio, hallinta, välineellistäminen, oman arvon korostaminen, laskelmointi, oman edun havittelu, syyllisyyden puute ja resonaation puute. Teollinen eläintuotanto täyttää kaikki nämä persoonallisuustestin piirteet.
Jacques Derrida onkin 1900-luvulla ollut sitä mieltä, että ”kysymys eläimestä on filosofian tärkein kysymys”. Eläinkäsityksemme on vaikuttanut vahvasti metafysiikkaan, subjekti-objekti -ajatteluun, jossa ihminen on ollut tekevä subjekti ja eläin toiminnan kohteena oleva objekti. Tämä taas on vaikuttanut ympäristöongelmiin ja ihmistenkin eriarvoisuuteen.
Derridan ajattelussa lähtökohtana on darwinismi, jonka mukaan ei ole ihmisiä ja eläimiä vaan valtava kirjo erilaisia eläimiä. Eläimet eivät ole kasvoton massa. On kohdattava eläinten erityisyys.
Hulluuden hetki ja keskeyttävä kohtaaminen
Tärkeää on keskeyttävä kohtaaminen. Haavoittuvaisuuden kohtaaminen pysäyttää ja riisuu yksilön egoismista, jos esimerkiksi kauppareissulla kohtaa maassa makaavan rähjäisen kodittoman ja alkaa oikeasti paneutua hänen tilanteeseensa. On nähtävä myös toiset eikä vain omia asioita. Tässä ollaan aivan etiikan juurilla. Ihmisten ja muiden eläinten jaettu haavoittuvaisuus johtaa moraaliseen huoleen eläimiä kohtaan.
Kun Derrida oli kylpyhuoneessa alastomana kissansa katseen alla, pistävä kissan katse laittoi subjekti-objekti -roolit päälaelleen. Kissan toimijuus säpsäytti ja Derrida koki ”hulluuden hetken”, joka pakenee kieltä.
Tässä voi olla avain länsimaisen eläinsuhteen radikaaliin muuttumiseen. Vain ihminen ei ole toimija, eläimet eivät ole vain resurssi. On pyrittävä arkielämässä välittömiin hulluuden hetkiin. Itse asiassa neurotiede ja psykiatria antavat tulea välittömien, ei-kielellisten asioiden moraaliperusteelle. Tämä johtaa affektiiviseen empatiaan.
Tutkimusten mukaan koira voi olla jopa empaattisempi kuin omistajansa lapsi. Jos omistaja on loukannut polvensa, koira painaa pään polvelle ja osoittaa selvästi huolta. Lapsi voi auttaa hetken, jos huoneessa ei satu olemaan mitään mielenkiintoisempaa.
Turkistarhausta ja muuta lajisortoa
Elisa Aaltolan omat varhaisimmat muistot liittyvät naapureiden sikoihin ja lehmiin. Kun possua oli ruokittu kesän ajan, Elisaa pyydettiin katsomaan tuon sian teurastusta. Elisa ei mennyt, eikä voinut ymmärtää ristiriitaa huolehtimisesta ja tappamisesta.
Lajisorto on saatava loppumaan. Niin kauan, kun lajittelua tehdään, muukin sorto jatkuu, esimerkiksi miesten ja naisten epätasa-arvo. Eläinten oikeudet edistävät myös ihmisten oikeuksia ja tasa-arvoa.
Esimerkiksi turkistarhaus on mainittu useiden Suomen hallitusten hallitusohjelmissa tuottavana elinkeinona, jota on edistettävä. Työllistämisvaikutus on kuitenkin vain 1000-1400 henkeä. Nahkojen myynti tuo silti niin paljon tuloja, että niillä on merkitystä verotuloinakin.
Turkistarhoista 40 prosentissa on löytynyt tarkastuksissa huomautettavaa puhtaan veden saatavuudessa tai muissa asioissa. Minkille vastasyntyneine pentueineen riittää lain mukaan 0,255 neliömetrin tila, jossa voi siis olla puolenkymmentä eläintä. Monotoninen elinympäristö johtaa stereotyyppisiin käyttäytymismalleihin, esimerkiksi huojutteluun tai kehän kiertämiseen.
Ruotsi on tehnyt parannuksia eläinten oloihin. Suomen hallitus sen sijaan on tehnyt Ruotsille kirjallisia kysymyksiä, joissa toimia on ihmetelty, koska taloutta haittaavien parannusvaatimusten on pelätty leviävän naapurimaihinkin.
Suomen uudessa vuoden 2015 eläinsuojelulaissa talous on yhä mukana pohjakriteerinä. Ei näytä olevan mahdollista tehdä uudistuksia, jotka johtaisivat taloudellisen voiton vähenemiseen. Talous siis määrittää merkittävästi eläinten hyvinvointia.
Kasvihuonekaasuja, angoravillaa ja sikatiloja
Joidenkin laskelmien mukaan maailman kasvihuonekaasupäästöistä jopa 51 prosenttia tulee eläintuotannosta. Esimerkiksi lannasta vapautuu voimakasta metaania. Eläinten tuotanto onkin myös iso ilmastokysymys. Niinpä Tanskassa ja Isossa-Britanniassa onkin ehdotettu lihansyönnin rajoittamista ilmastosyiden takia.
Viimeisimmän viikon aikana tiedotusvälineissä on kohuttu angoravillan tuotannosta. Kansainvälinen eläinoikeusjärjestö PETA on esittänyt salakuvattuja videoita, joissa kiinalaisella tuotantolaitoksella angorakanit sidotaan elävinä kiinni penkkiin etu- ja takajaloistaan ja villa revitään irti eläviltä kaneilta.
Elisa Aaltolan mielestä angorakanien huonosta kohtelusta puhuminen on oikein, mutta huomiota pitäisi kiinnittää myös kotimaisiin ongelmiin. Esimerkiksi sikoja pidetään meillä porsitushäkeissä, joissa ne eivät pääse edes kääntymään. Seurauksena voi olla kroonista masennusta ja ahdistusta.
Aaltola hyväksyy periaatteellisesti sikatilojen tai muiden eläimille vahingollisten olojen esiintuomisen jopa salakuvattujen videoiden avulla. Sen sijaan turkistarhoille suunnattuja minkkien vapautusiskuja hän ei kannata. Vapautetut minkit aiheuttavat luonnossa paljon vahinkoa ja iskut aiheuttavat eläinsuojelulle imagotappioita.
Veganismin ja eläinkokeiden filosofiaa
Olisiko filosofisesti ajatellen sama, tehdäänkö makkara leivän päälle siasta, hevosesta vai koirasta? Vastaus riippuu filosofisesta katsantokannasta. Realationaalisessa etiikassa, jossa tarkastellaan suhdetta itseen, koira on muita mainittuja eläimiä tärkeämpi. Tämä kuitenkin johtaa Aaltolan mielestä vääristyneeseen maailmankuvaan, jossa oma perheenjäsen on muita arvokkaampi ja oma kansa muita kansoja arvokkaampi. Aaltola kannattaa yksilöllistä ajattelua, jolloin on täysin sama, onko makkara tehty siasta, hevosesta vai koirasta.
Aaltola on itse ollut vegaani 13 vuotta ja sitä ennen kasvissyöjä 22 vuotta. Hän kehottaa myös muita arvioimaan kriittisesti eläintuotteiden kulutuksen määrää. Kasvissyöntiä puoltavat sekä eläinetiikka (tärkein perustelu), terveysnäkökohdat, ilmastonmuutoksen estäminen että ihmisoikeudet ja kolmansien maiden kysymys. Eläinrehun tuotanto vaatii suuret pinta-alat, jotka ovat pois ihmisravinnon tuotannosta, mikä kärjistää maapallon nälkäongelmaa. Nautakilon tuottaminen vaatii kymmenen kertaa enemmän pinta-alaa kuin kasvisproteiinikilon tuottaminen.
Vegaanisesta ruokavaliostaan huolimatta - tai sen takia - Aaltola on hyvässä kunnossa ja juoksee maratonin alle neljässä tunnissa. Toinen hyvä esimerkki on Joni Purmonen, Vegan Fitnessiä edustava vegaani voimamieskilpailija. Carl Lewis ja nykyään myös Venus Williams ovat vegaaneja. Williams sanoo vegaanisen ruokavalion antavan enemmän energiaa.
Aaltola on ollut mukana Turun yliopiston eläinkoetoimikunnassa, joka myöntää lupia eläinkokeisiin. Suurin osa (80 %) eläinkokeista on jo markkinoilla olevien tuotteiden rinnakkaistuotteiden valmistusta, jolloin valmistuksen perustana on vain taloudellinen aspekti. Silti uudet tuotteet on testattava eläinkokein. Lääkkeitä kehitetään myös sairauksiin, joita voisi ennaltaehkäistä esimerkiksi elintapojen avulla. Vain pieni prosentti eläinkokeista on oikeasti tärkeitä, ja niihinkin olisi ehkä kehitettävissä vaihtoehtoisia tutkimusmenetelmiä, mitä kuitenkaan ei ole haluttu tehdä. Luonnontieteilijä Andrew Knight sanoo vaihtoehtoja olevan.
On mietittävä, onko eläinkokeista todellista hyötyä, ja lisäksi on otettava huomioon moraalinen kysymys, eläin yksilönä, jolla on arvoa. Aaltola kannattaa itse maailmankuvaa, jossa yksilö on otettava vakavasti silloinkin, kun sen kärsimys hyödyttäisi muita. Samalla logiikalla on kieltäydytty ihmiskokeistakin. Aaltola kuitenkin myöntää eläinkokeiden olevin haastavin moraalinen kysymys, kun taas ”turkistarhaus ja jopa lihansyönti ovat vailla moraalista perustetta”.
Lisätietoa
Elisa Aaltolan kotisivut
Voima-lehti: Kettutyttöjä, tutkijoita ja opettajien lapsia
Itä-Suomen yliopiston Filosofiakahvila: Eläimet länsimaisessa filosofiassa
Keskisuomalainen: Mansikki ei ole kone
Sikojen murhaoikeudenkäynneistä ihmiskeskeiseen maailmankuvaan
Jo Pytagoras (Pythagoras, s. 580 eaa), Teofrastos (Theofrastos, s. 372 eaa) ja Plutarkos (Plutarkhos, s. 46 jaa) loivat pohjaa kasvissyönnille. Plutarkoksen Moralia-teos oli jopa huomattavasti radikaalimpi kuin nykyiset Oikeutta eläimillä -järjestön kirjoitukset. Mikäli eläinten käyttö ei ollut välttämätöntä, siitä tuli luopua. Missä tilanteissa eläinten käyttö siis olisi oikeutettua?
Keskiajalla eläimet nähtiin toisinaan subjekteina ja käytiin jopa oikeudenkäyntejä, joissa sikaa saatettiin syyttää murhasta.
Täysin toista mieltä oli 1600-luvulla elänyt Rene Descartes, joka loi pitkälti pohjan länsimaiselle ajattelulle. Hänen mukaansa eläimillä ei ollut mieltä tai edes kykyä tuntea kipua. Kun kissa rääkäisi kivusta, Descartes oli sitä mieltä, että tämä vastasi vain ruostuneen saranan narinaa. Kaikki eläimet nähtiin samantasoisiksi. Kun ostereilla ei ollut mieltä, ei myöskään norsulla voinut olla mieltä.
Syntyi ihmiskeskeinen maailmankuva. Tämä perustui toisaalta uskontoon, jossa tähdennettiin ihmisen olevan luotu Jumalan kuvaksi. Toisaalta tämä perustui biologian tulkintaan, jossa ihminen nähtiin evoluution huipentumana. Niinpä vain ihmisillä oli arvoa yksilöinä. Eläimet olivat vaistonvaraisia, mekaanisia olentoja, joilla oli vain välinearvo. Näin ajatellaan usein vieläkin. Sian arvo on siinä, että siitä saa kinkkua tai pekonia.
Toisaalta tällaista ajattelua voidaan kritisoida sillä, että ihmisillä ja eläimillä on paljon yhteisiä kykyjä. Koulutetut kädelliset oppivat viittomakieltä. Eläimillä on myös paljon kykyjä, joita ihmisillä ei ole.
Harakka läpäisee itsetietoisuuden testin
Itsetietoisuuden testissä tunnottomassa tilassa olevalle eläimelle maalataan täplä esimerkiksi otsaan. Jos eläin sitten peiliin katsoessaan huomaa täplän ja yrittää poistaa sen tai vähintäänkin koskettaa siihen, eläimen voidaan päätellä olevan tietoinen itsestään. Testin läpäisevät kädelliset, delfiinit, norsut ja jopa harakat.
Kanat ja pulut oppivat abstrakteja käsitteitä jopa nopeammin kuin kädelliset. Sikojen sanotaan yltävän kognitiivisessa älykkyydessä viisivuotiaan lapsen tasolle, korkeammalle kuin koira.
David Hume tähdensi 1700-luvulla empirismiä ja korosti eläinten mieltä. Eläimet olivat ajattelevia ja järkeileviä olentoja. Humen mukaan ”vain kaikkein tyhmimmät ja juroimmat ihmiset eivät sitä käsitä”. Humen mielestä rationaalisuustesteistä oli tehty niin vaativia, etteivät ihmisistäkään lapset ja vammaiset läpäise niitä. Vaativimmissa testeissä vain taitavat filosofit täyttävät kriteerit.
Jeremy Bentham ja John Stuart Mill edustivat 1700-1800-luvuilla utilitarismia. Oleellista oli olennon kyky kärsiä ja tuntea onnea tai muita tunteita. Benthamin mukaan ”oleellista ei ole, voivatko ne järkeillä tai voivatko ne puhua, vaan voivatko ne tuntea”. Tuntoisuus, kyky tuntea ja kokea, nousi keskiöön.
Eläinten hyväksikäyttö ja eläinetiikan synty
Ihmiskeskeisyys on ollut dominoiva ajatusmalli. Kritisoidussa antropomorfiassa eläimiä inhimillistetään ja koiraa voidaan kohdella pienenä ihmisenä, mutta paljon yleisempää on mekanomorfia, jossa eläimiä pidetään mekaanisina ja vaistonvaraisina. Eläinten hyvinvoinnin ajattelemista on pidetty tunteenomaisena, lapsellisena tai naisellisena.
Tämä on johtanut eläinten laajaan hyväksikäyttöön. Maailmassa käytetään vuodessa ruoaksi vähintäänkin 50 miljardia ja Suomessa 60 miljoonaa eläintä, eikä lukuihin edes ole laskettu mukaan esimerkiksi kaloja ja muita luonnoneläimiä. Vuoteen 2050 mennessä käytön ennustetaan kaksinkertaistuvan.
Eläinetiikka syntyi 1970-luvulla, kun yhteiskunnalliset liikkeet alkoivat puolustaa myös vähemmistöjen oikeuksia. Dominoivia ajattelutapoja alettiin kyseenalaistaa. Itse asiassa pohjaa tälle loi jo 1700-1800-luvun humanitarismi. Alettiin pohtia sekä vankien, naisten, lapsien että eläinten asemaa.
Toinen eläinetiikan syntyyn 1970-luvulla vaikuttanut tekijä oli tuotannon tehostaminen, joka oli johtanut räikeisiin hyvinvointirikkomuksiin. Lähtökohdan eläinetiikalle loi jo vuonna 1964 julkaistu Ruth Harrisonin kirja Animal Machines. Se oli eräänlainen paljastuskirja, jossa eläinten kerrottiin olevan tehotuotannossa kuin koneita. Tämä oli lähtölaukauksena kritiikille, joka johti lainsäädännön muutoksiin Isossa-Britanniassa.
Eläinfilosofian ensimmäinen sukupolvi
Eläinfilosofien ensimmäinen sukupolvi korosti rationaalisuutta. Eläintietoisuuden nousuun vaikutti vahvasti Peter Singerin kirja Animal Liberation (suom. Oikeutta eläimille), jossa korostui utilitarismi. Sen mukaan hyvä teko on sellainen, joka tuottaa hyötyä mahdollisimman monelle. Esimerkiksi varastaminen on oikeutettua, jos se hyödyttää mahdollisimman monia.
Singer oli 1900-luvun merkittävimpiä filosofeja. Hyötyä ei enää määrittänyt nautinto (Bentham) tai onnellisuus (Mill), jotka Singerin mukaan ovat hyvin subjektiivisia. Hyödyn määritti intressien tyydyttyminen, joka Singerin mielestä oli neutraalimpaa ja objektiivisempaa. Piti saada tyydytettyä mahdollisimman monen yksilön mahdollisimman monta intressiä. Intressit, esimerkiksi ravinnon saanti ja sosiaalisuus, taas johtavat hyvinvointiin.
Kaikki olennot, joilla on intressejä, otettiin moraalisessa päätöksenteossa huomioon. Intressien perustana oli kyky kokea. Olento itse kykenee siis kokemaan hyvinvointinsa toteutumisen. Sen sijaan biologialla, älykkyyden tasolla tai sosiaalisella statuksella ei ollut relevanssia.
Ihmisten kohdalla sukupuoli, ihonväri, älykkyys tai varallisuus eivät ole moraalisia perusteita. Niinpä myöskään eläimen kohdalla laji, älykkyys tai status tuotantoeläimenä eivät ole syitä huomiotta jättämiselle. Otetaanhan pienet lapset ja dementoituneet vanhuksetkin huomioon. Lemmikkieläintä ja tuotantoeläintä on kohdeltava yhtä hyvin.
Ihmisen ja koiran koevoluutio on kestänyt 10 000 – 100 000 vuotta. Koira on vaikuttanut myös ihmiseen siten, että ihmisen empatiakyky on kasvanut. Toisaalta koirakeskeisessä kulttuurissa empatia keskittyy nimenomaan koiriin. Koiraa arvostetaan siis sikaa enemmän vain kulttuurisista syistä, mikä ei ole Singerin katsantokannan mukaan oikein.
Raymond Frey ja Michael W. Fox yrittivät 20 vuoden ajan kumota Singerin hypoteesin – onnistumatta! Jos hyväksytään utilitarismi, myös eläinten vapautuksen filosofia on siis hyväksyttävä. Tätä on moraalisesti vaikea kumota.
Tom Regan edustaa deontologiaa eli velvollisuusoppia, tarkemmin sanottuna oikeusteoriaa. Oleellista on pohtia, millaisella olennolla on yksilöarvoa ja miten sitä suojellaan. Ajatusmalli perustuu ihmisoikeusajattelulle, jonka mukaan yksilöllä on itseisarvo ja siis myös oikeuksia.
Itseisarvon perustana on kyky olla oman elämänsä subjekti, kyky kokea oma elämä. Ihmisten kohdalla on selvää, että biologia, älykkyystaso ja sosiaalinen status ovat vailla relevanssia. Siksi myös eläimillä on oltava oikeudet, eläinoikeudet. Koko eläinoikeuskäsite perustuukin Reganin teoriaan.
Eläinoikeudet ovat hyvinvointioikeuksia, eivät vapausoikeuksia. Eläimillä ei ole oikeutta äänestää, vaan oikeudet keskittyvät eläinten elämän ja hyvinvoinnin suojeluun. Eläinoikeudet ovat jatkumoa ihmisoikeuksille.
Eläinfilosofian toinen sukupolvi
Eläinfilosofien toinen sukupolvi nosti esille tunteet, kulttuurin ja maailmankuvan. Mary Midgleyn mielestä filosofia keskittyi liiaksi rationaalisuuteen ja sivuutti tunteiden roolin moraalissa. Esiin nousi sentimentalismi. Tunteiden kohdalla käydään merkityskamppailua. Pyrkimyksenä on päästä irti negatiivisista konnotaatioista. Humanitarismin aikaan sentimentaalisuus oli jo ollut jopa ihmisyyden mitta, mutta 1900-luvulla se oli saanut negatiivisen leiman.
Uuden teorian mukaan tunteet ovat jälleen tärkeässä roolissa. Tutkimusten mukaan moraaliset päätökset ovat 90-prosenttisesti intuitiivisia. Intuitiot taas perustuvat tunnereaktioihin ja kulttuurisiin stereotypioihin. Päätöksistä vain kymmenen prosenttia on rationaalisia. Vaikutusta on sekä positiivisilla (huoli, empatia, rakkaus) että negatiivisilla (inho, viha, ylpeys) tunteilla.
Päätökset eivät siis usein olekaan rationaalisia vaan tunteisiin perustuvia. Eläinten oikeuksien puolustamista on usein syytetty tunteellisuudesta, mutta myös kriittinen suhtautuminen perustuu usein tunteisiin. Hyviä esimerkkejä ovat vaikkapa rotta- ja susiviha.
Affektiivisessa empatiassa on kyse resonaatiosta tunnetasolla. Kun näkee toisen kärsivän, kärsii itsekin. Sen sijaan kognitiivisessa empatiassa on kyse vain mielenlukemisen taidosta ja muiden tunnetilojen päättelystä, mikä antaa kyvyn manipuloida ja hallita. Psykopaateilla ja narsisteilla on hyvä kyky kognitiiviseen empatiaan mutta ei affektiiviseen empatiaan.
Affektiivisen empatian pitäisi olla moraalisen toimijuuden kulmakivi. Ihmisen suhtautumisessa muihin eläimiin tämä tuo kuitenkin eteen kolme ongelmaa: resonaatio on hyvin erilaista eri olentojen (esimerkiksi norsu, rotta, käärme, sika) kanssa, tämä vaatii paneutumista sekä harjoittelua ja tarvitaan kontakti eläinten kanssa.
Toisaalta silkka avoimuus voi riittää. Tarvitaan intersubjektiivisuutta. Etologi (eläinten käyttäytymistutkija) Barbara Smuts vietti vuosia paviaanilauman kanssa, jolloin hän kykeni avaamaan mielensä erilaisuudelle.
Eläinten tehotuotanto täyttäisi persoonallisuustestissä kaikki psykopaatin ja narsistin piirteet
Yhteiskunta näyttää käyttäytyvän eläimiä kohtaan psykopaatin ja narsistin tavoin. Persoonallisuustestissä psykopaatin ja narsistin piirteitä ovat manipulaatio, hallinta, välineellistäminen, oman arvon korostaminen, laskelmointi, oman edun havittelu, syyllisyyden puute ja resonaation puute. Teollinen eläintuotanto täyttää kaikki nämä persoonallisuustestin piirteet.
Jacques Derrida onkin 1900-luvulla ollut sitä mieltä, että ”kysymys eläimestä on filosofian tärkein kysymys”. Eläinkäsityksemme on vaikuttanut vahvasti metafysiikkaan, subjekti-objekti -ajatteluun, jossa ihminen on ollut tekevä subjekti ja eläin toiminnan kohteena oleva objekti. Tämä taas on vaikuttanut ympäristöongelmiin ja ihmistenkin eriarvoisuuteen.
Derridan ajattelussa lähtökohtana on darwinismi, jonka mukaan ei ole ihmisiä ja eläimiä vaan valtava kirjo erilaisia eläimiä. Eläimet eivät ole kasvoton massa. On kohdattava eläinten erityisyys.
Hulluuden hetki ja keskeyttävä kohtaaminen
Tärkeää on keskeyttävä kohtaaminen. Haavoittuvaisuuden kohtaaminen pysäyttää ja riisuu yksilön egoismista, jos esimerkiksi kauppareissulla kohtaa maassa makaavan rähjäisen kodittoman ja alkaa oikeasti paneutua hänen tilanteeseensa. On nähtävä myös toiset eikä vain omia asioita. Tässä ollaan aivan etiikan juurilla. Ihmisten ja muiden eläinten jaettu haavoittuvaisuus johtaa moraaliseen huoleen eläimiä kohtaan.
Kun Derrida oli kylpyhuoneessa alastomana kissansa katseen alla, pistävä kissan katse laittoi subjekti-objekti -roolit päälaelleen. Kissan toimijuus säpsäytti ja Derrida koki ”hulluuden hetken”, joka pakenee kieltä.
Tässä voi olla avain länsimaisen eläinsuhteen radikaaliin muuttumiseen. Vain ihminen ei ole toimija, eläimet eivät ole vain resurssi. On pyrittävä arkielämässä välittömiin hulluuden hetkiin. Itse asiassa neurotiede ja psykiatria antavat tulea välittömien, ei-kielellisten asioiden moraaliperusteelle. Tämä johtaa affektiiviseen empatiaan.
Tutkimusten mukaan koira voi olla jopa empaattisempi kuin omistajansa lapsi. Jos omistaja on loukannut polvensa, koira painaa pään polvelle ja osoittaa selvästi huolta. Lapsi voi auttaa hetken, jos huoneessa ei satu olemaan mitään mielenkiintoisempaa.
Turkistarhausta ja muuta lajisortoa
Elisa Aaltolan omat varhaisimmat muistot liittyvät naapureiden sikoihin ja lehmiin. Kun possua oli ruokittu kesän ajan, Elisaa pyydettiin katsomaan tuon sian teurastusta. Elisa ei mennyt, eikä voinut ymmärtää ristiriitaa huolehtimisesta ja tappamisesta.
Lajisorto on saatava loppumaan. Niin kauan, kun lajittelua tehdään, muukin sorto jatkuu, esimerkiksi miesten ja naisten epätasa-arvo. Eläinten oikeudet edistävät myös ihmisten oikeuksia ja tasa-arvoa.
Esimerkiksi turkistarhaus on mainittu useiden Suomen hallitusten hallitusohjelmissa tuottavana elinkeinona, jota on edistettävä. Työllistämisvaikutus on kuitenkin vain 1000-1400 henkeä. Nahkojen myynti tuo silti niin paljon tuloja, että niillä on merkitystä verotuloinakin.
Turkistarhoista 40 prosentissa on löytynyt tarkastuksissa huomautettavaa puhtaan veden saatavuudessa tai muissa asioissa. Minkille vastasyntyneine pentueineen riittää lain mukaan 0,255 neliömetrin tila, jossa voi siis olla puolenkymmentä eläintä. Monotoninen elinympäristö johtaa stereotyyppisiin käyttäytymismalleihin, esimerkiksi huojutteluun tai kehän kiertämiseen.
Ruotsi on tehnyt parannuksia eläinten oloihin. Suomen hallitus sen sijaan on tehnyt Ruotsille kirjallisia kysymyksiä, joissa toimia on ihmetelty, koska taloutta haittaavien parannusvaatimusten on pelätty leviävän naapurimaihinkin.
Suomen uudessa vuoden 2015 eläinsuojelulaissa talous on yhä mukana pohjakriteerinä. Ei näytä olevan mahdollista tehdä uudistuksia, jotka johtaisivat taloudellisen voiton vähenemiseen. Talous siis määrittää merkittävästi eläinten hyvinvointia.
Kasvihuonekaasuja, angoravillaa ja sikatiloja
Joidenkin laskelmien mukaan maailman kasvihuonekaasupäästöistä jopa 51 prosenttia tulee eläintuotannosta. Esimerkiksi lannasta vapautuu voimakasta metaania. Eläinten tuotanto onkin myös iso ilmastokysymys. Niinpä Tanskassa ja Isossa-Britanniassa onkin ehdotettu lihansyönnin rajoittamista ilmastosyiden takia.
Viimeisimmän viikon aikana tiedotusvälineissä on kohuttu angoravillan tuotannosta. Kansainvälinen eläinoikeusjärjestö PETA on esittänyt salakuvattuja videoita, joissa kiinalaisella tuotantolaitoksella angorakanit sidotaan elävinä kiinni penkkiin etu- ja takajaloistaan ja villa revitään irti eläviltä kaneilta.
Elisa Aaltolan mielestä angorakanien huonosta kohtelusta puhuminen on oikein, mutta huomiota pitäisi kiinnittää myös kotimaisiin ongelmiin. Esimerkiksi sikoja pidetään meillä porsitushäkeissä, joissa ne eivät pääse edes kääntymään. Seurauksena voi olla kroonista masennusta ja ahdistusta.
Aaltola hyväksyy periaatteellisesti sikatilojen tai muiden eläimille vahingollisten olojen esiintuomisen jopa salakuvattujen videoiden avulla. Sen sijaan turkistarhoille suunnattuja minkkien vapautusiskuja hän ei kannata. Vapautetut minkit aiheuttavat luonnossa paljon vahinkoa ja iskut aiheuttavat eläinsuojelulle imagotappioita.
Veganismin ja eläinkokeiden filosofiaa
Olisiko filosofisesti ajatellen sama, tehdäänkö makkara leivän päälle siasta, hevosesta vai koirasta? Vastaus riippuu filosofisesta katsantokannasta. Realationaalisessa etiikassa, jossa tarkastellaan suhdetta itseen, koira on muita mainittuja eläimiä tärkeämpi. Tämä kuitenkin johtaa Aaltolan mielestä vääristyneeseen maailmankuvaan, jossa oma perheenjäsen on muita arvokkaampi ja oma kansa muita kansoja arvokkaampi. Aaltola kannattaa yksilöllistä ajattelua, jolloin on täysin sama, onko makkara tehty siasta, hevosesta vai koirasta.
Aaltola on itse ollut vegaani 13 vuotta ja sitä ennen kasvissyöjä 22 vuotta. Hän kehottaa myös muita arvioimaan kriittisesti eläintuotteiden kulutuksen määrää. Kasvissyöntiä puoltavat sekä eläinetiikka (tärkein perustelu), terveysnäkökohdat, ilmastonmuutoksen estäminen että ihmisoikeudet ja kolmansien maiden kysymys. Eläinrehun tuotanto vaatii suuret pinta-alat, jotka ovat pois ihmisravinnon tuotannosta, mikä kärjistää maapallon nälkäongelmaa. Nautakilon tuottaminen vaatii kymmenen kertaa enemmän pinta-alaa kuin kasvisproteiinikilon tuottaminen.
Vegaanisesta ruokavaliostaan huolimatta - tai sen takia - Aaltola on hyvässä kunnossa ja juoksee maratonin alle neljässä tunnissa. Toinen hyvä esimerkki on Joni Purmonen, Vegan Fitnessiä edustava vegaani voimamieskilpailija. Carl Lewis ja nykyään myös Venus Williams ovat vegaaneja. Williams sanoo vegaanisen ruokavalion antavan enemmän energiaa.
Aaltola on ollut mukana Turun yliopiston eläinkoetoimikunnassa, joka myöntää lupia eläinkokeisiin. Suurin osa (80 %) eläinkokeista on jo markkinoilla olevien tuotteiden rinnakkaistuotteiden valmistusta, jolloin valmistuksen perustana on vain taloudellinen aspekti. Silti uudet tuotteet on testattava eläinkokein. Lääkkeitä kehitetään myös sairauksiin, joita voisi ennaltaehkäistä esimerkiksi elintapojen avulla. Vain pieni prosentti eläinkokeista on oikeasti tärkeitä, ja niihinkin olisi ehkä kehitettävissä vaihtoehtoisia tutkimusmenetelmiä, mitä kuitenkaan ei ole haluttu tehdä. Luonnontieteilijä Andrew Knight sanoo vaihtoehtoja olevan.
On mietittävä, onko eläinkokeista todellista hyötyä, ja lisäksi on otettava huomioon moraalinen kysymys, eläin yksilönä, jolla on arvoa. Aaltola kannattaa itse maailmankuvaa, jossa yksilö on otettava vakavasti silloinkin, kun sen kärsimys hyödyttäisi muita. Samalla logiikalla on kieltäydytty ihmiskokeistakin. Aaltola kuitenkin myöntää eläinkokeiden olevin haastavin moraalinen kysymys, kun taas ”turkistarhaus ja jopa lihansyönti ovat vailla moraalista perustetta”.
Lisätietoa
Elisa Aaltolan kotisivut
Voima-lehti: Kettutyttöjä, tutkijoita ja opettajien lapsia
Itä-Suomen yliopiston Filosofiakahvila: Eläimet länsimaisessa filosofiassa
Keskisuomalainen: Mansikki ei ole kone
tiistai 26. marraskuuta 2013
Älä osta mitään -päivä ja krääsätön joulu
 |
| Vastamainos. Tehnyt ympäristöekologian ryhmämme opiskelija Vilma V. |
Teemapäivä on saanut myös omat nettisivut: http://www.alaosta.fi/. Sivustolta löytyy mielenkiintoista lisämateriaalia, mm. tarkempaa tietoa päivän taustalla olevasta ajatusmaailmasta sekä ideoita aineettomista lahjoista ja ajanvietteestä ilman kulutushysteriaa. Facebook-naamakirjaankin päivä on löytänyt tiensä.
Tänä vuonna Älä osta mitään -päivän erityisteemana on krääsätön joulu. Kuluttajat haastetaan viettämään kulutusvalveutunutta, kohtuullista joulukuuta, ei ainoastaan yhtä krääsätöntä päivää. Tämän tueksi Älä osta mitään -päivän nettisivuille ja Facebook-sivuille avautuu sarjakuvajoulukalenteri.
Älä osta mitään -päivän aattona, torstaina 28.11.2013 vietetään Älä osta kysymättä jotain -teemapäivää ja kannustetaan ihmisiä hankkimaan tietoa ostamistaan tavaroista. Myyjille voi esittää kysymyksiä: "Anteeksi myyjä, osaisitteko kertoa, missä tämä t-paita on valmistettu? Millaiset työolosuhteet työläisillä on tehtaassa? Entä millaisen elämän tämä possu eli? Mikä älypuhelin kuormittaa ympäristöä vähiten?"
Kulutuskriittisyyden teemaan liittyen kävimme katsomassa ympäristöekologian ryhmän kanssa tänä syksynä elokuvateatterissa tilausnäytöksenä Tavarataivas-elokuvan (mm. tämän näytöksen rahoitimme Sään ääri-ilmiöt -kilpailun voittorahoilla) ja viime vuonna Säilöttyjä unelmia -elokuvan. Suosittelen myös netistä löytyvää Isojen poikien ilmastopelissä -pikadokumenttia, muita nettielokuvia ja blogipostaustani "DDT:tä, kylmiä luokkahuoneita, taskulämmintä maitoa ja tv-ohjelmia kuusia tuntia päivässä" linkkeineen.
Suomen Luonnonsuojeluliitto on jo vuodesta 2000 alkaen valinnut yleisöäänestyksellä turhakkeita, joita ilman pärjää mainiosti. Vuoden turhake 2013 julkaistaan joulukuussa ilmestyvässä Suomen Luonto -lehdessä. Aiempina vuosina turhakkeiksi on valittu lehtipuhallin, vaipankätkijä, ulkomainen pullovesi (itsekin olen pulloveden turhuudesta blogannut), hampurilaisaterian kylkiäiset, juotava jugurtti, citymaasturi, kahdet puhelinluettelot, mönkijä, pantiton pullo, ilotulitteet, turkikset, pöntöstä huuhdeltava vessapaperihylsy ja saippua-automaatti.
Turhakelistaa on jokaisen helppo jatkaa itsekin: banaaninkuljetusrasia, hopeoitu samppanjavispilä, hammaslankateline, keitetyn kananmunan kuorenrikkoja, valmis lettutaikina muovipullossa, popcorn-kone jne. Mieluummin elän ja käyn vaikka teatterissa kuin hukun kaikkeen tavaraan ja samalla huonoon omaantuntoon luonnonvarojen kuluttamisesta.
Hauska aiheeseen liittyvä sivusto on myös http://www.mainoskupla.fi/, josta löytyy ns. vastamainoksia. Ne jäljittelevät oikeita mainoksia, mutta niiden sanoma on täysin erilainen. Lisää hykerryttäviä vastamainoksia löytyy Voima-lehden sivulta http://fifi.voima.fi/blogit/Vastamainokset/5. Näiden vastamainosten parissa voi viettää monta todella riemastuttavaa hetkeä! Suosittelen!
torstai 30. toukokuuta 2013
Kouvolan Lyseon lukio menestyi biologiassa
 |
| (c) glait8888 - Fotolia.com |
MTV3 julkaisi eilisiltana tämän vuoden (2013) ylioppilaskirjoitustulosten perusteella tehdyn ainekohtaisen lukiovertailun. Kouvolan Lyseon lukio oli biologiassa Suomen 17. paras ja maantieteessä 28. paras. Biologiassa meillä oli myös koko Suomen paras yksittäisen kokelaan pistemäärä, 53 pistettä, syksyn 2012 ylioppilaskirjoituksissa.
Pohjoismaisen tiedekilpailun voittaneen ympäristöekologian ryhmämme opiskelija sijoittui Suomen suurimmassa, Yritys Hyvä -kirjoituskilpailussa jaetulle ensimmäiselle sijalle. Hän kirjoitti kurssin aikana projektityönään kannanoton otsikolla "EE-pisteet - Ekologisuus- ja eettisyysluokitus näkyviin!". Kerhokeskuksen tiedote kertoo näin:
"Yli 600 nuorta käsitteli yrittäjyyttä Suomen suurimpaan kirjoituskilpailuun lähetetyissä
kirjoituksissa ja ryhmätöissä. Tänä vuonna yläkouluille ja toiselle asteelle suunnattuun Yritys
Hyvä kilpailuun lähetettiin 508 kirjoitusta ja 22 ryhmissä toteutettua ryhmätyötä. Töiden
perusteella nuoret näkevät yrittäjyyden mahdollisuutena. Yrittämisessä korostuu myös
vastuullisuus. Voittajakirjoitukset käsittelivät markkinointia, yrittäjyyttä elämänasenteena ja
tulevaisuuden yritystoimintaa. Myös yksi runo palkittiin. Ryhmätöissä menestyivät erilaiset
kouluyhteisöä ja lähiympäristöä vahvistavat projektit.
Kilpailua järjestää Kerhokeskus –koulutyön tuki ry ja Yksityisyrittäjäin säätiö yhteistyössä Äidinkielen opettajain liiton kanssa. Voittajien valintaan osallistuu opetusalan järjestöjä ja yrittäjyyttä edistäviä tahoja.
Yritys Hyvä on ollut käynnissä vuodesta 1985 ja sitä toteutetaan kouluissa ja oppilaitoksissa
eri oppiaineissa, oppiaineiden välisenä yhteistyönä tai erillisten projektien sisältöinä.
500 euron rahapalkinnon saavat kirjoitussarjoista seuraavat opiskelijat (voittajat
aakkosjärjestyksessä):
Sarja 2, lukio
-Yrittänyttä ei laiteta, Minna Juntunen, Puolangan lukio
-Onko mainoksella moraalia? Arttu Kurtelius, Sonkajärven lukio
-7 miljardia mainosta, Tanja Leimala, Naantalin lukio
-EE-pisteet - Ekologisuus- ja eettisyysluokitus näkyviin! Heini Pyysaari, Kouvolan
Lyseon lukio
-Maanitteleva manifesti, Samuel Väänänen, Kuopion Klassillinen lukio"
Kaikki voittajakirjoitukset voi lukea Voittajakirjasta. Nähtävillä on myös kuvia ja tunnelmia palkintojenjakotilaisuudesta. Lisää kuvia löytyy Facebookista.
Lämpimät onnittelut ja aurinkoista kesälomaa kaikille opiskelijoillemme!
lauantai 11. toukokuuta 2013
Ympäristöekologian ryhmällemme pohjoismaisen tiedekilpailun pääpalkinto
Ympäristöekologian ryhmämme on voittanut pääpalkinnon
10 000 Tanskan kruunua, noin 1350 euroa, pohjoismaisessa Sään
ääri-ilmiöt -tiedekilpailussa. Kilpailuun lähetettiin videoita ja
muita tuotoksia Norjasta, Tanskasta, Islannista ja
Suomesta. Pääosin osallistujat olivat koululaisryhmiä. Norjasta
kilpailuun ottivat osaa myös opettajaopiskelijat.
Arviointikriteereinä
olivat sekä opettajan suunnittelemat kurssijärjestelyt että
opiskelijoiden tuotokset. Kilpailutuomaristo kiinnitti erityistä
huomiota seuraaviin seikkoihin: miten aktiivisesti opiskelijat olivat
mukana työskentelyssä koko projektin aikana, ainerajoja ylittävä
työskentely ja yhteistyö ulkoisten tahojen kanssa.
Kilpailun
tuomaristoon kuuluivat Jeppe
Baden Jensen
ja Torben
Ingerslev Roug
Kööpenhaminan yliopistosta, Lea
Houtsonen
ja Mia
Sandvik
Suomen Opetushallituksesta sekä Astrid
Sandås,
Mari
Ugland Andresen
ja Nina
Elisabeth Høgmo
Norjan tiedeopetuskeskuksesta.
Palkintosumma tullaan käyttämään uusiin ympäristöekologisiin
opintoretkiin ensi syksynä.
Kiitokset ja onnittelut aktiivisille ympäristöekologian kurssilaisillemme!
perjantai 3. toukokuuta 2013
Toiviainen livenä Lyskalla!
Suurelle yleisölle erityisesti
dokumentin Venus- teoria (Talent House, 2004)
käsikirjoittaja-ohjaajana sekä kirjan Ilmastonmuutos. Nyt. (Otava,
2007; Seven, 2008) kirjoittajana tutuksi tullut tiedetoimittaja ja
ilmastoasiantuntija Pasi Toiviainen vieraili Kouvolan Lyseon lukiossa
23.4.2013. Liki puolentoista tunnin mittainen luento oli jaettu
Toiviaisen ilmastonmuutoksen perusteita käsittelevälle esitykselle
sekä yleisökysymyksille ja avoimelle keskustelulle.
Luento lähtee liikkeelle Toiviaisen
omasta henkilöhistoriasta: alansa vakiintuneita käytäntöjä
vastaan kapinoivan arkkitehdin opinnot ja työskentely ekologiseen
suunnitteluun erikoistuneessa toimistossa, ura televisiossa
Ympäristöuutisten toimittajana ja myöhemmin myös Ylen
tiedetoimituksessa. Sitä ennen jo 1980-luvun lopulta jatkunut huoli
maailman ja sitä suureksi osaksi säätelevän ilmastojärjestelmän
tilasta, omin sanoin kuvailtu ”ekoahdistus”. Kirjailija,
toimittaja, dokumentaristi – mitä hän haluaa sanoa
auditoriolliselle pääosin nuoria lukiolaisia?
Toiviainen kertoo aloittaneensa
koulunkäyntinsä 1970-luvulla kansainvälisessä koulussa
Tansaniassa ja oppineensa lukemaan ja kirjoittamaan englanniksi, mikä
on myöhemmin edesauttanut mm. vaativien tieteellisten tekstien
lukemisen niiden alkuperäiskielellä, mikä on puolestaan
helpottanut tiedon hyödyntämistä sekä asiantuntijatyössä että
ilmastokeskustelussa. Luennon ensimmäisen osan päätteeksi
Toiviainen kuitenkin toteaa: ’’Se minusta, mennään asiaan’’.
Tässä vaiheessa yleisölle esitetään
suora kysymys; kuinka moni huomasi ilmastotutkijoilta vuotaneista
sähköposteista alkaneen ns. climategate – jutun uutisoinnin
vuonna 2009, ja kuinka moni toisaalta taas huomasi skandaalin
oikaisun vähän myöhemmin? Kysymysten välillä nousevat kädet
eivät korreloi toistensa kanssa. Toiviainen haluaakin nostaa esiin
ja muistuttaa median puolueellisuuden, kun skandaali rakennetaan
uutisesta, jota ei enää myöhemmin oikaista. Osa saattaa menettää
kiinnostuksensa, mutta globaalille ilmastoliikkeelle aiheutunutta
haittaa saattaa olla myöhemmin hankala korjata, kun suurelle
yleisölle syötetään ilmastovastaisia tietoja.
Toiviainen oikaisee myös niitä,
joiden taipumuksena on käyttää lyhyen ajan säänmuutoksia
todisteena ilmastonlämpenemistä vastaan. Parin viime talven, ja
erityisesti tämän vuoden, ennätyslumisuus nähdäänkin kansan
parissa usein merkkinä entisajan talvisäiden paluusta, vaikka
muistelijoiden ikä on maailmanlaajuisen ilmastohistorian
näkökulmasta mikroskooppisen pieni aika, jotta johtopäätöksiä
nykyhetkeen voisi vetää. Toiviainen muistuttaakin nykyisen kylmän
talvisään johtuvan pohjoisnavalle kylmää ilmaa eristäneen
pohjoisen napapyörteen hajoamisesta ja kylmän ilman siirtymisestä
Pohjois-Amerikan ja Euroopan yläpuolelle – globaalissa
mittakaavassa maapallo siis lämpenee yhä.
Itse ilmastonmuutosta sääteleviä
mekanismeja käsittelevä osio alkaa takaisinkytkentämenetelmien,
erilaisten hiilinielujen, perinpohjaisella esittelemisellä.
Perinteisesti lukiokursseilla mainittujen merien, metsän ja maaperän
lisäksi Toiviainen nostaa esiin mm. pilvien heijastus- ja
eristysvaikutukset, samoin kuin lumen ja jään heijastavuuden. Oman
lisänsä soppaan tuo pohjoisen pysyvän merijään sekä Grönlannin
mannerjään pinnan sulaminen tutkijoiden ennusteita nopeammin, sillä
kun valkoinen lumi- ja jääpeite korvautuu tummalla meri- ja
maa-alueella, auringon lämpösäteilystä heijastuu yhä pienempiä
osia takaisin avaruuteen, mikä kasvihuonekaasujen määrän
kasvaessa lämmittää maapalloa entistä enemmän.
Merialueiden monimutkaista
merkityssuhdetta ilmastonmuutokseen ei voidakaan tarpeeksi
alleviivata. Esimerkiksi planktonien sitoman hiilidioksidin määrää
tai ilmaston lämpenemisen aiheuttamaa vaikutusta merivirtoihin ja
hiilidioksidin sitoutumisesta aiheutuvaa happamoitumista ei pystytä
vielä täysin arvioimaan. Toiviainen kuitenkin täsmentää, että
jo 40 vuoden päästä esimerkiksi trooppisten koralliriuttojen,
herkkien ja ainutlaatuisten ekosysteemien, pohjassa näyttää täysin
kuolleelta. Myös kasvihuonekaasuina toimivien metaanihydraattien
vapautumisnopeutta sedimentistä ei voida kunnolla ennustaa, vaikka
tutkijat ovat jo tässä vaiheessa havainneet alati kiihtyvää
aktiivisuutta merenpohjassa.
Toiviainen tuokin esiin nimenomaan
kaikenlaisten tieteellisten mallinnuksien epävarmuuden, sillä
esimerkiksi lämpenemistä on eri käyrissä verrattu eri vuosien
lämpötiloihin, eikä esimerkiksi takaisinkytkentämekanismeja ole
otettu huomioon kaikissa tieteellisissä mallinnuksissa. Jotakin
arviota skenaariot tulevaan kuitenkin antavat, vaikkei yli neljän
asteen vaikutuksia olekaan vielä arvioitu. Toiviainen kuitenkin
palaa Grönlannin tilanteeseen käyttäessään saarta esimerkkinä
maapalloa uhkaavasta lämpenemisestä. Keskilämpötilan noustessa
neljällä asteella Grönlanti sulaa varmasti kokonaan, mikä taas
vaikuttaa nouseviin merenpintoihin, mitä puolestaan merien
lämpölaajeneminen voimistaa. Pahimmillaan seitsemän metriä
nouseva rantaviiva vaikuttaisi monien suurkaupunkien, mukaan lukien
Helsinki, ja metropolialueiden maantieteeseen.
Vaikka maapallon keskilämpötilan
kohoaminen on suurin ihmiskuntaa koskeva uhkakuva, varsinaiseksi
ongelmaksi Toiviainen haluaa kuitenkin nimetä sen primaarisyyn eli
hiilidioksidipitoisuuksien kasvun ilmakehässä. Talouslamalla oli
omalta osaltaan pienen ajan kasvua heikentävä vaikutus, mutta
markkinoiden eheytyessä on skenaarioissakin palattu takaisin
entiseen malliin. Toiviainen esitteleekin 90 prosentin
vähennystavoitteen nykyisestä mahdollisuudeksi päästä kestävälle
tasoitteelle. Realistista ilmastosopimusta on tavoiteltu esimerkiksi
Kööpenhaminan ilmastokokouksessa vuonna 2009, jolloin pääosin
Suomessa uutisoimaton toivorikas ilmapiiri ei kuitenkaan pystynyt
muuttamaan kehnoa lopputulosta ja politiikan puuroutumista.
Toiviaisen varsinainen luento-osuus
päättyy tiivistelmään ja kokoelmaan ratkaisuehdotuksista –
jollei ilmastonmuutoksen kokonaisvaltaiseen pysäyttämiseen, niin
ainakin sen kaikkein vaarallisimpien vaikutuksien torjumiseen.
Erääksi avaintekijäksi Toiviainen mainitseekin energiajärjestelmän
perustavanlaatuisen muutoksen uusiutuviin energiamuotoihin: aurinko-,
vesi- ja tuulienergiaan, joiden lisäksi esimerkiksi uudet
merivoimalat tarjoavat vaihtoehdon jo perinteisiksi muodostuneille
aurinkopaneeleille ja tuulivoimaloille. Lisäksi joukkoliikenteen,
erityisesti raideliikenteen, kehittäminen ja autojen sähköistäminen
auttavat hiilidioksidipäästöjen karsimisessa, vaikka sähkön
tuottamisen muoto onkin jo pitkään ollut ilmastoaktivistien
kiistelyn alla.
Puun polttamisen vastustajana
Toiviainen haluaakin keskittää toivonsa mahdollisen
massiivipuurakentamisen uuteen tulemiseen, mikä toimisi myös
keinotekoisena hiilinieluna rakennuksen varastoidessa puun sitoman
hiilen koko sen olemassaoloajan. Myöskään ruoan ja ruokavalintojen
osuutta ilmastokriisin ratkaisuun ei tulisi vähätellä, sillä ne
tuottavat noin neljäsosan ihmisten hiilidioksidipäästöistä,
jolloin tulisi keskittyä luomu-, lähi- ja kasvisruoan vaalimiseen
ruokavaliossamme. Lopuksi Toiviainen kuitenkin tiivistää, ettei
maapallo pelastu pelkillä teknologiamuutoksilla, vaan niiden tueksi
tarvitaan koko kansan kattavia asennemuutoksia ja tavoitteiden
realisoimista.
Viime joulukuussa
Ilmastotoimintapäivillä kuultuun luentoon verrattuna Toiviainen
osaa kokeneen esiintyjän tavoin muuttaa vakiintuneen esityksensä
tyyliä ja fokusta kohdeyleisönsä mukaan. Yhteistä molemmille
luentokokemuksille on pääesiintyjän vapaamuotoinen esiintyminen ja
toive yleisön suuresta osallistumisesta, oman uransa tiivistäminen
sekä ilmastonmuutoksen tunnetuimpien todisteiden, seurauksien ja
ratkaisumallien tiivis esitteleminen. Toiviainen osaakin tuoda
maapallon ilmastojärjestelmää säätelevien tekijöiden
monimutkaiset syy-seuraussuhteet esille lukiolaistason kuulijoita
vastaavalla tavalla pitäen kuitenkin yleisönsä mielenkiinnon ja
huomion ihmisläheisessä esiintymistyylissään.
tiistai 19. helmikuuta 2013
Vastarannankiiski
 |
| © Kletr - Fotolia.com |
Isäni pelkää minun valmistuvan yliopistosta puunhalaajaksi. Tulen lohkaisemaan arvioidulla kuuden vuoden ympäristöalan opinnoillani tuntuvan palan hyvinvointivaltion sosiaalietuuksista, enkä kasvata Suomen valtion kassabudjettia juuri lainkaan, edes tulevaisuudessa. ’’Eihän sieltä saa kunnon ammattiakaan!’’
Oman elämäntapani puolustajana olen usein törmännyt siihen, ettei ympäristökysymyksiin tai omiin mahdollisuuksiin vaikuttajina juuri uskota. Useimmilta kuluttajilta kuitenkin löytyvät tarpeelliset tiedot ja taidot, siis pää, kaksi kättä ja jalkaa, jotta moraalisten ongelmien tiedostaminen ja niihin konkreettisesti puuttuminen onnistuisi. Kuitenkin jotain puuttuu, jolloin vasta jäädään jonnekin sinne välille. Ympäristöongelmat saatetaan kyllä tiedostaa, mutta niihin puuttuminen vyörytetään valtiomiehien ja poliitikkojen vastuulle. Vaikka me kaikki jätämme jälkeemme erisuuruisia ekologisia jalanjälkiä, jätämme vastuun marginaalisen ryhmän kannettavaksi. Kuinka yhteiskunta oikein on huijannut meidät luulemaan, ettei yksittäisellä kuluttajalla ja kansalaisella ole lainkaan vaikutusvaltaa maailman tapahtumiin?
Myönnän, että yhtenä yksilönä seitsemästä
miljardista voi joskus tuntua hyödyttömältä valita se parempi vaihtoehto
kaupassa tai portaat hissin sijaan. Pieni valot sammuttamaan kehottava lappu
koulun vessassa voi kuitenkin muuttaa satojen oppilaiden rutiinin myös
opiskelupaikan ulkopuolella, ja samalla säästää satojen eurojen edestä sähköä.
Yksi kadulla jaettu lentolehtinen tai bussipysäkille kiinnitetty juliste voi
levittää tietoa eteenpäin sadoille ihmisille, jotka voivat osallistua
Ympäristötoimintapäivien kaltaisiin tapahtumiin ja oppia taas lisää. Vaikka
meillä kaikilla on hyvät ja huonot päivämme, on kuitenkin täysin varmaa, että
vastuu kuuluu meille kaikille, ei yksistään päättäjille. He ehkä läsnäolollaan
tekevät kokouksen tai seminaarin, mutta me vaikutamme sen lopputulokseen!
Nykymaailmassa kuluttajasta on tullut kuningas. Mikäli emme pidä puoliamme ja näytä, mihin suuntaan tahdomme maailman kehittyvän, ei mikään asia tule muuttumaan. Voi olla, että kansan valitsemat edustajat yrittävät parhaansa mukaan ja mahdollisimman oikeellisesti tehdä ratkaisuja meidän kaikkien ja ennen kaikkea puhtaan ja terveellisen elinympäristön puolesta. Mikäli kuitenkin vaivumme passiivisuuteen, emmekä omalla kulutuskäyttäytymisellämme sekä aktiivisella kyselemisellä ja kyseenalaistamisella näytä, mitä mieltä olemme ja mitä haluamme heidän tekevän, on yhteiskuntamme vaarassa ajautua päätöksiin, jotka ovat hyväksi vain pienelle joukolle ihmisiä, eivätkä koko kansalle tai planeetallemme.
Ja ihminen todellakin jättää jälkensä elinympäristöönsä. Emme kuitenkaan ole ainoita vaikuttajia; myös eläimet muokkaavat ympäristöään ja kuluttavat luonnonvaroja selviytyäkseen. Erona ihmisen ja muiden eliöiden välillä on kuitenkin, että niiden vaikutus rajautuu hyvin pienelle alueelle. Sen sijaan ihmiselle maailmasta on tullut puutarha, josta voi rajattomiin ammentaa uusia kulutushyödykkeitä. Lisäksi luonnonvaroja kaivetaan yhä syvemmältä ja niukemmista lähteistä, lentokoneilla lennetään yhä kauemmas eksoottisempiin kohteisiin, tekniikkalaitteet päivitetään uudempiin versioihin yhä useammin.
Onko ylenpalttisella kasvulla ja kulutuksella kuitenkaan pelkästään hyviä seurauksia? Materian tasolla mitattuna länsimaat korkealla elintasollaan antaa esimerkkiä myös muulle maailmalle. Siihen, mihin esimerkiksi jo 1950-luvulla tuhansilla amerikkalaisilla oli varaa, on nyt tullut miljoonille yhä kehittyvien maiden ihmisille haluttu tapa elää. Vanhat arvot ja ihanteet on paikka paikoin heitetty roskiin ja korvattu länsimaisella kulutushuumalla. Silti samaan aikaan, kun muu maailma yrittää ottaa entisiä teollisuusmaita kehityksessä kiinni, on länsimaissa jatkettu kuun tavoittelua taivaalta. Mutta mitä korkeamman tornin me rakennamme, sitä kauemmaksi kuu ja tähdet ulottuviltamme siirtyvät. Suuremman tornin perustuksiin vaaditaan yhä suurempia uhrauksia vaadittavaksi muilta ihmisiltä ja luonnolta.
Voimmekin kysyä itseltämme, olemmeko valmiita tuhlaamaan koko planeettamme ja lastemme tulevaisuuden saadaksemme jotain sellaista tälle hetkelle, joka ei kuitenkaan koskaan tule tyydyttämään nälkäämme. Samaan aikaan on kuitenkin nähtävissä myös täysin päinvastaista kehitystä. On alettu huomata, ettei rahan yltiöpäinen ansaitseminen ja sen mukainen kuluttaminen tuokaan onnea ja ikuista elämää. Vapaa-ajasta ja omien kiinnostustenkohteiden toteuttamisesta on tulossa uusi se uusi euforia, joka määrää yhteiskunnan suunnan. Samaan aikaan on alettu arvostaa ihmissuhteiden hoitamista ja vapaaehtoistyötä, oman aikansa lahjoittamista yhteisten asioiden hoitoon. Eläin- tai ihmisoikeustyön tukeminen, lastenhoito tai paikallisessa seurassa toimiminen voi antaa paljon enemmän kuin stressaavan kertakulutuselämän jatkaminen. Joskus luopuminen onkin hyvästä. Asioiden ei myöskään tarvitse olla suuria: usein pelkkä hymy tai ystävällinen sana voi osoittaa, että välität.
Aktivismia on osuvasti sanottu vuokraksi, jota maksamme tällä planeetalla elämisestä. Kysymys ei ole pelkästään humanistisesta idealismista, vaan jokapäiväiselle tasolle yhdistetystä toiminnasta. Me omilla valinnoillamme muodostamme sen maailmanlaajuisen palapelin, josta rakentuu tulevaisuus omille lapsillemme ja lastenlapsillemme. Mitä sinä voit tehdä paremman tulevaisuuden puolesta?
Nykymaailmassa kuluttajasta on tullut kuningas. Mikäli emme pidä puoliamme ja näytä, mihin suuntaan tahdomme maailman kehittyvän, ei mikään asia tule muuttumaan. Voi olla, että kansan valitsemat edustajat yrittävät parhaansa mukaan ja mahdollisimman oikeellisesti tehdä ratkaisuja meidän kaikkien ja ennen kaikkea puhtaan ja terveellisen elinympäristön puolesta. Mikäli kuitenkin vaivumme passiivisuuteen, emmekä omalla kulutuskäyttäytymisellämme sekä aktiivisella kyselemisellä ja kyseenalaistamisella näytä, mitä mieltä olemme ja mitä haluamme heidän tekevän, on yhteiskuntamme vaarassa ajautua päätöksiin, jotka ovat hyväksi vain pienelle joukolle ihmisiä, eivätkä koko kansalle tai planeetallemme.
Ja ihminen todellakin jättää jälkensä elinympäristöönsä. Emme kuitenkaan ole ainoita vaikuttajia; myös eläimet muokkaavat ympäristöään ja kuluttavat luonnonvaroja selviytyäkseen. Erona ihmisen ja muiden eliöiden välillä on kuitenkin, että niiden vaikutus rajautuu hyvin pienelle alueelle. Sen sijaan ihmiselle maailmasta on tullut puutarha, josta voi rajattomiin ammentaa uusia kulutushyödykkeitä. Lisäksi luonnonvaroja kaivetaan yhä syvemmältä ja niukemmista lähteistä, lentokoneilla lennetään yhä kauemmas eksoottisempiin kohteisiin, tekniikkalaitteet päivitetään uudempiin versioihin yhä useammin.
Onko ylenpalttisella kasvulla ja kulutuksella kuitenkaan pelkästään hyviä seurauksia? Materian tasolla mitattuna länsimaat korkealla elintasollaan antaa esimerkkiä myös muulle maailmalle. Siihen, mihin esimerkiksi jo 1950-luvulla tuhansilla amerikkalaisilla oli varaa, on nyt tullut miljoonille yhä kehittyvien maiden ihmisille haluttu tapa elää. Vanhat arvot ja ihanteet on paikka paikoin heitetty roskiin ja korvattu länsimaisella kulutushuumalla. Silti samaan aikaan, kun muu maailma yrittää ottaa entisiä teollisuusmaita kehityksessä kiinni, on länsimaissa jatkettu kuun tavoittelua taivaalta. Mutta mitä korkeamman tornin me rakennamme, sitä kauemmaksi kuu ja tähdet ulottuviltamme siirtyvät. Suuremman tornin perustuksiin vaaditaan yhä suurempia uhrauksia vaadittavaksi muilta ihmisiltä ja luonnolta.
Voimmekin kysyä itseltämme, olemmeko valmiita tuhlaamaan koko planeettamme ja lastemme tulevaisuuden saadaksemme jotain sellaista tälle hetkelle, joka ei kuitenkaan koskaan tule tyydyttämään nälkäämme. Samaan aikaan on kuitenkin nähtävissä myös täysin päinvastaista kehitystä. On alettu huomata, ettei rahan yltiöpäinen ansaitseminen ja sen mukainen kuluttaminen tuokaan onnea ja ikuista elämää. Vapaa-ajasta ja omien kiinnostustenkohteiden toteuttamisesta on tulossa uusi se uusi euforia, joka määrää yhteiskunnan suunnan. Samaan aikaan on alettu arvostaa ihmissuhteiden hoitamista ja vapaaehtoistyötä, oman aikansa lahjoittamista yhteisten asioiden hoitoon. Eläin- tai ihmisoikeustyön tukeminen, lastenhoito tai paikallisessa seurassa toimiminen voi antaa paljon enemmän kuin stressaavan kertakulutuselämän jatkaminen. Joskus luopuminen onkin hyvästä. Asioiden ei myöskään tarvitse olla suuria: usein pelkkä hymy tai ystävällinen sana voi osoittaa, että välität.
Aktivismia on osuvasti sanottu vuokraksi, jota maksamme tällä planeetalla elämisestä. Kysymys ei ole pelkästään humanistisesta idealismista, vaan jokapäiväiselle tasolle yhdistetystä toiminnasta. Me omilla valinnoillamme muodostamme sen maailmanlaajuisen palapelin, josta rakentuu tulevaisuus omille lapsillemme ja lastenlapsillemme. Mitä sinä voit tehdä paremman tulevaisuuden puolesta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)