Kouvolan Lyseon lukio, Vuosikertomus 2014-2015

BIOLOGIA 

Jari Kolehmainen

Ympäristöekologian kurssilaiset saivat Helsingin Metsämessuilla 2000 euron palkinnon.

Biologian valinnaiseen ympäristöekologian kurssiin (BI3) kuuluu perinteisesti normaalista tuntityöskentelystä poikkeavia opiskelutapoja. Esimerkiksi marraskuussa teimme opintokäynnit Recticelin vaahtomuovitehtaaseen Kouvolassa ja Luontokeskus Haltiaan Espoon Nuuksiossa. Haltiassa osallistuimme kahdelle tunnin mittaiselle opastuskierrokselle (”Suomen luonto” ja ”Haltia – puuarkkitehtuurin helmi”). Kouluun saimme vierailijaksi Pauliina Klemolan Animaliasta. 

Syyslomalla Kouvolan Anjalassa pidetyille 16-21 -vuotiaiden valtakunnallisille Ympäristötoimintapäiville osallistui kuusi kurssilaistamme, joiden osallistumisen ja majoituksen lukiomme maksoi. Tässä Opetushallituksen tukemassa tapahtumassa esiintyivät kansanedustaja Oras Tynkkynen, Luonto-Liiton toiminnanjohtaja Leo Stranius, Natur och Miljö -järjestön puheenjohtaja Jonas Biström sekä Pohjoismaiden neuvoston luonto- ja ympäristöpalkinnon saanut metsiensuojelija Olli Manninen.

Anniina Tarvainen voitti kurssilla tekemällään kirjoituksella Luonto-Liiton ja Ilmastovanhemmat ry:n kilpailussa valtakunnallisen pääpalkinnon (100 euroa) nuorten sarjassa. Raatiin kuuluivat kirjailija Laura Gustafsson, sarjakuvataitelija Kaisa Leka ja ilmastotutkija Mikko Lensu. Kirjoitus julkaistiin Nuorten Luonto -lehdessä 1/2015 taiteilija Iris Tantun kuvittamana. Lisäksi myös Lauri Jäntin säätiö ja Suomen tietokirjailijat ry palkitsevat Anniinan sadan euron stipendillä.

Lyseon lukio antaa juuret ja siivet. Ympäristöekologian kurssilaiset lensivät Sirius Sport Resortin tuulitunnelissa 18. joulukuuta.

Kurssilaisemme osallistuivat metsäteollisuuden Työ kasvaa puissa -kilpailuun kahdella teoksella, joista toinen sijoittui valtakunnallisesti kolmanneksi. Menestyneen työn tekivät Pinja Bäckman, Janni Hakkarainen, Julia Juntunen, Elina Pesonen, Alisa Rossi ja Aino Saronsalo. Palkinnoksi saamamme 2000 euroa kävimme noutamassa Helsingin metsä- ja maaseutumessujen juhlagaalasta. Rahat käytimme retkellä Pyhtäälle Sirius Sport Resortin tuulitunneliin, jonka vuokrasimme yksityiskäyttöön tunniksi. Lentelyn jälkeen nautimme vielä hampurilaisateriat. Lisäksi jokainen ympäristöekologian ryhmäläinen sai itselleen elokuvalipun.

Pinja Bäckman lentämässä Siriuksessa. Tuulen nopeus 149 km/h.

Vuoden 2002 jälkeen ympäristöekologian kurssimme on saanut valtakunnallisissa kilpailuissa 14 palkintoa, joista puolet on pääpalkintoja. Pohjoismaiden pääpalkinnon voitimme Sään ääri-ilmiöt -tiedekilpailussa. Kurssillamme on myös käynyt vierailijoita, joista tunnetuimpia ovat tietokirjailija Markus Hotakainen, ympäristöasiantuntija Leo Stranius, tietokirjailija Matti Leinonen, climate fiction -kirjailija Risto Isomäki, eläinten oikeuksien puolustaja Eveliina Lundqvist, tiedetoimittaja Pasi Toiviainen, norppakuvaaja Juha Taskinen ja eläineetikko, FT Elisa Aaltola.

Näin Kouvolan Lyseon lukion viimeisenä keväänä onkin ilo kiittää yhteistyökumppaneitamme ja aktiivisia opiskelijoitamme sekä toivottaa menestystä uudelle Kouvolan Yhteislyseolle!

Kouvolan Lyseon lukio biologian ainereaalissa jaetulla 8. sijalla Suomessa

Kuvan © Es75 - Fotolia

Kiitos kaikille tunnollisille opiskelijoillemme ja mahtaville kollegoille, jotka ovat monin tavoin tukeneet myös biologian opiskelua. Kouvolan Lyseon lukio oli kevään 2015 tuloksissa MTV:n vertailun mukaan biologian ainereaalikokeessa koko Suomen listalla jaetulla kahdeksannelle sijalla. Tähän on hyvä lopettaa Kouvolan Lyseon lukion taival ja suunnata avoimin mielin kohti uutta Kouvolan Yhteislyseota.

Lue myös nämä

Kouvolan Lyseon lukion viimeinen lukukausi alkaa: Mitä ympäristöekologian opiskelussa on saatu aikaan?

Kiitos, hyvät opiskelijamme!

Anniina voitti valtakunnallisen pääpalkinnon kirjoituksellaan "Voi kunpa he olisivat tienneet"

Kouvolan Lyseon lukion ympäristöekologian kurssin opiskelija Anniina Tarvainen voitti kurssilla tekemällään kirjoituksella Luonto-Liiton ja Ilmastovanhemmat ry:n kirjoituskilpailussa valtakunnallisen pääpalkinnon (100 euroa) nuorten (14-17 -vuotiaiden) sarjassa. Raatiin kuuluivat kirjailija Laura Gustafsson, sarjakuvataitelija Kaisa Leka ja ilmastotutkija Mikko Lensu. Voittajakirjoitus julkaistaan Nuorten Luonto -lehdessä ammattimaisesti kuvitettuna. Kaikki menestyneet kirjoitukset voitte lukea Ilmastovanhempien nettisivuilta. Tässä Anniinan upea kirjoitus luettavaksenne.

Kuvan © Kamiya Ichiro - Fotolia

Voi kunpa he olisivat tienneet

Mikael pilkkoi omenaa aamupalaksi tyttärelleen Liljalle tämän katsellessa vieressä. ”Onko isi totta, kun ope sanoi, että joskus ihmiset Suomessa ostivat omenoita jostain Espanjasta asti?”, Lilja kysyi ihmetellen. ”Näinhän se meni. Muistan, kuinka mekin lapsuudessani kävimme koko perheen voimin isoissa supermarketeissa, joiden hyllyt pullistelivat tuotteita eri puolilta maailmaa”, Mikael vastasi hieman epäuskoisesti hymähtäen ja ojensi omenan tyttärelleen pörröttäen tämän hiuksia. ”Silloin se oli aivan normaalia arkea.”

Vielä työmatkallaan kuljetuskapselin istuimelle istuutuessaan Liljan aamuinen kysymys pyöri Mikaelin mielessä. ”Kylläpä tämä maailman on muuttunut. Eivät minun vanhempani varmasti osanneet kuvitellakaan meidän 2050-lukulaisten matkustavan töihin tällaisilla aurinkovoimalla toimivilla junakapseleilla, vaan tyytyväisinä köröttelivät niillä turkasen hitailla bensasyöpöillään.”

Mikael työskenteli Kaakkois-Suomen ympäristövalvomon johdossa ja, koska tänään oli kuukauden ensimmäinen maanantai, kuluisi työpäivä tutulla kierroksella Mikaelin vastuulla olevien yksiköiden tarkastuksissa. Ensimmäisenä vuorossa oli tällä kertaa jäte- ja kierrätysvalvomon toimisto ja nyt, kun kodinkoneiden uusiokäytettävien osien lajitteluohjeistusta oltiin uudistamassa, tiesi Mikael toimistossa riittävän kiirettä kerrakseen eikä hän aikonut viipyä pitkään. ”Ei siis ilmeisesti ole sattunut mitään tavanomaisesta poikkeavaa”, Mikael totesi selaillessaan kuukausiraporttihologrammia edessään. Lista koostui muun muassa teini-ikäisten kaduilla tekemistä roskaamisrikkeistä sekä ihmisten yrityksistä kiertää ongelmajäteveroa. ”Ei ehkä tänään mutta odotahan kuukauden päivät niin kodinkonekierrätyksen edistysaskeleet saavat sinunkin laisesi vanhan konkarin hämmästymään!”, raporttia esitellyt assistentti kehaisi silmäänsä iskien. ”Omia suosikkejani ovat vanhoista televisioruutujen laseista valmistetut upeat rakennus- ja sisustuselementit.”

Seuraavaan kohteeseen eli sähkö- ja lämpöjakamoon ei ollut pitkä matka. Siihen Mikael oli tottunutkin, sillä viime vuosikymmenten aikana koko Suomea oli tiivistetty hurjasti. Lähes kaikki asuivat Etelä-Suomessa ja sen ansiosta säästyi matkustamisen aiheuttamien päästöjen lisäksi aikaa. Harvaan asutuilla alueilla voitiin nyt paremmin keskittyä luonnonsuojeluun ja yhä suuremmiksi kasvavat metsäalueet toimivat erinomaisina hiilinieluina. Mikaelista tuntui käsittämättömältä ajatella, kuinka typerästi ihmiset vielä hänen nuoruudessaan tuhosivat esimerkiksi sademetsiä. Tuhoa oli tehty niin paljon, että paluuta entiseen lajikirjoon ei todennäköisesti enää olisi. ”Onni, että ihmisten ahneudelle tuli rajansa ja kelkan suunta on muuttunut”, Mikael ajatteli päätään puistellen.

”Tulit juuri oikeaan aikaan!”, sähkö- ja lämpöjakamon päällikkö huudahti nähdessään Mikaelin. ”Riemuitsimme juuri uudesta ennätyksestä, sillä viime kuussa ennätysmäärä uusia yrityksiä oli osallistunut sähkönsäästötunteihin.” Sähkönsäästötunnit olivat koko ajan suosiotaan kasvattava tapa toimia ekologisemmin. Niitä pidettiin pitkin viikkoa ja niiden aikana ihmiset minimoivat sähkökulutuksen parhaansa mukaan, jopa katkaisivat sen tulon kokonaan. Mikaelkin piti säästötuntien viettämisestä, koska niiden aikana tuli usein tehtyä jotain yhteistä perheen kanssa ilman elektroniikkaa. ”Hienoa! Mitä isommat yritykset tähän lähtevät mukaan, sitä paremmin idea toimii”, Mikael iloitsi. ”Ja mikä parasta, tästä hyötyvät kaikki, niin luonto kuin itse ihmiset sähkölaskun kutistuessa.”

Koska kello lähenteli jo puoltapäivää, päätti Mikael suunnata seuraavaksi lounaalle. Ihmiset söivät lounaansa valtavissa suurravintoloissa, mikä oli ekologisempaa verrattuna siihen, että kaikki ruoka valmistettaisiin pienemmissä keittiöissä pienemmille ihmismäärille. Lisäksi näin lounastauosta muodostui hauska ja rentouttava osa päivää, kun ihmiset lähtivät pois työpaikoiltaan ja tapasivat muillakin kuin omalla alallaan työskenteleviä. Mikaelkin oli juuri viime viikolla lounastanut älypölyinsinöörien kanssa, jotka olivat kertoneet kehittelemiensä hiukkasten mielenkiintoisesta GPS-ominaisuudesta, jota esimerkiksi meteorologit hyödyntävät. Tänään ruokana oli ampiaisentoukka-papupastaa ja porkkanapihvejä sesonginkasviksilla, sillä ruokalistat suunniteltiin aina vuodenajan mukaisesti ja niin, että raaka-aineet saatiin mahdollisimman läheltä. Mikael ei ollut vuosikymmeniin syönyt punaista lihaa, olihan sen tuottaminen laissakin kielletty. ”Joskus kyllä ikävöin äidin lihapullia”, Mikael ajatteli kaihoisasti. ”Silti en ikinä harkitsisikaan meneväni noihin laitakaupungin laittomiin punaista lihaa tarjoaviin pikkukuppiloihin.”

Syötyään Mikael kiinnitti irrotettavat luistelurullat kenkiensä pohjiin ja lähti viilettämään kohti monimuotoisuudensuojelukonttoria. ”Uskon, että nykymaailmassa ihmiset ovat onnellisempia kuin nuoruudessani”, hän ajatteli. ”Ihmiset ovat sopeutuneet hienosti, vaikka esimerkiksi kesän tukalat helteet ovat entistä paahtavampia, useat uimarannat täynnä sinilevää ja keväisin siitepölyongelmat hankalampia. Ihmiset ovat sekä henkisesti että taloudellisesti paljon rikkaampia”, Mikael pohti ja tarkoitti esimerkiksi rahankäytössä tapahtuneita muutoksia. Nykyään ihmiset ostivat vain välttämättömät tuotteet ja lähes kaikki lainattiin valtavista supervuokraamoista ja palautettiin käytön jälkeen. Iso osa ruoasta tuotettiin yhdessä naapuruston kanssa ja vehreät kattopuutarhat kaunistivatkin kaupunkimaisemaa. Raha käytettiin elämyksiin tavaroiden sijasta.

Kun loputkin kohteen oli kierretty, oli työpäivä pulkassa. ”Vaikka kaikki menikin tänään näin hienosti, tiedän, että kaikissa yksiköissä ei ole yhtä helppoa”, Mikael pohti kotimatkallaan. Esimerkiksi pakolaisten vastaanottokeskukset ovat läkähtymäisillään valtavaan työmäärään, kun ilmastopakolaisten määrä kasvaa asuinkelvottomien alueiden lisääntyessä ja vesisotien lisääntyessä. ”Vaikka lahjoitankin rahaa ilmastokummina ja osallistuin juuri tulivuorienergiahankkeeseen avustusrahalla, kasvaa kärsimyksen määrä joissakin paikoissa jatkuvasti.”, Mikael ajatteli ahdistuneena. ”Vaikka meillä päin ilmalaivat kulkevat ja turismi kukoistaa Keski-Euroopan ollessa jo liian kuuma lomakohde, ei ilmastonmuutoksen tuhoja ole helppo katsella.”

”Muistatko, kun aamulla puhuimme niistä omenoista?”, Mikael kysyi illalla Liljalta peitellessään tätä vuoteeseen. ”Juu-u”, Lilja nyökkäsi. ”Tänään voisin kertoa iltasaduksi muistakin asioista, jotka olivat hyvin erilailla minun ollessa sinun ikäisesi”, Mikael ehdotti. ”Olen muistellut tänään vähän yhtä sekä toista”, Mikael aloitti ja niin hän kertoili muistojaan aina lihapullista sademetsähakkuisiin. ”Voi kunpa ne ihmiset olisivat tienneet, miten onnellista erilainen elämä voi olla”, Lilja voihkaisi kuunneltuaan isänsä kertomuksen. ”Niin, sinäpä sen sanoit”, Mikael huokaisi.

Lue myös nämä

Tulevaisuuden terve Suomi vuonna 2080

Ilmastonmuutos ja tulevaisuus: Suomi vuonna 2050

Kouvolan Lyseon lukion viimeinen lukukausi alkaa: Mitä ympäristöekologian opiskelussa on saatu aikaan?

Tulevaisuuden terve Suomi vuonna 2080

"Entä mitä on tapahtunut niille suurille määrille muovijätettä, jota kutsuttiin ihmisen ensimmäiseksi itse tehdyksi mantereeksi?" Kuva: Jari Kolehmainen.

Ympäristöekologian kurssilaisemme ovat kirjoittaneet tekstejä siitä, millainen on tulevaisuuden luontoystävällinen Suomi. Tässä julkaisemme yhden näistä kirjoituksista.

"On vuosi 2080 ja olen jo 83-vuotias. Katselen ympärilleni hymyillen, sillä näen sen suuren muutoksen ympäristössämme, jonka vuoksi aloimme taistella jo 2000-luvun alussa. Niin minkä vuoksi? Ilmastonmuutoksen. Ihmisten toiminta näytti riistäytyvän käsistä ja tuhoavan meidän elinplaneettamme, mutta sisulla ja tahdolla planeettamme on taas vihreä. Nykyään ihmisten ruokavalio pohjautuu enemmän kasvisruokavalioon, kulkuvälineiden päästöt ovat vähentyneet, ihmisten ensimmäinen 'itse luotu manner' eli suuret määrät muovijätettä on saatu hävitettyä. Mutta miten? Minäpä kerron teille ensin yhden tarinan nuoruudestani, siitä miten tämä kaikki sai edes alkunsa.

Oma lapsuudenperheeni ei välittänyt ympäristöstämme vähääkään. Ilmastonmuutos ei huolettanut heitä, eihän se olisi ajankohtaista heidän elinaikanaan. En itse ollut kiinnittänyt vanhempieni toimintaan huomiota, ennen kuin lukiossa ollessani sain kuulla ilmastonmuutoksen syyt ja sen konkreettiset haitat. Opettajan luetellessa syitä huomasin kaiken tämän tapahtuvan perheessäni ja halusin tehdä siihen muutoksen, mutta vanhempani eivät kuitenkaan ottaneet minua tosissaan. Silti päätin puuttua asiaan ja keräsin kotipaikkakunnaltani kokoon ryhmän, jossa jäsenet olivat samaa mieltä kuin minä. Ilmastonmuutos tulisi pysäyttää. 

Perustimme silloiseen sosiaaliseen mediaan, Facebookiin, kaikille avoimen ryhmän, joka oli ilmastonmuutosta vastaan. Päivä päivältä jäseniä tuli lisää ja lisää, pian myös ulkomailta. Jäsenemme hakivat paikkaa eduskunnan puolueesta, jotta saisimme mielipiteemme vielä vahvemmin esille. Saimme muutaman paikan puolueesta, mutta huomasimme, ettei se ajakaan haluamaamme asiaa niin kuin me olisimme halunneet. Ryhmämme sai kuitenkin tukiryhmältämme tarvittavan tuen, joten lopulta pystyimme perustamaan kokonaan uuden puolueen, joka oli vihreämmän elämän ja maapallon hyvinvoinnin puolesta. Pienin askelin saavuimme kohti parempaa tulevaisuutta, joka on nyt jo nykyhetkeä.

Ennen tulevaisuuden Suomi näytti synkältä ja heikolta. Nyt kuitenkin eläessäni täällä 'tulevaisuuden Suomessa' kenelläkään ei ole syytä huoleen. Voin iloisin mielin nähdä selkeän muutoksen ihmisten toiminnassa, joka on johtanut siihen, että ilmaston lämpeneminen on hallinnassa. Saan nukkua yöni rauhassa, sillä tiedän, että jopa lastenlasteni lastenlapset tulevat näkemään tämän meille omaksi tehdyn maan ja kokemaan sen parhaat puolet. Parikymmentä vuotta sitten tulleet muutokset vaativat oman aikansa sulautuakseen ihmisten arkeen, mutta kukaan ei nykypäivänä edes ajattele niiden olevan muutoksia, pikemminkin vain normaalia arkipäivää, jota kaikkien olisi tullut elää aikaisemmin.

Millaista tämä arkielämä nykyään siis on? Ruokavalio on muuttunut suuresti: ihmisten tietoisuuteen tuli tieto, miten paljon lihantuotanto vaikuttaa ilmastonmuutokseen, joten vaikka ihmiset rakastivat lihaa, olivat he valmiita vähentämään kulutustaan planeettamme tähden. Naudan ja kanojen tuotantoa vähennettiin, mutta kalastusta on lisätty, sillä sen huomattiin olevan ekologinen keino saada eräänlaista liharavintoa. Moni ruoka perustuu siis kasvisruokavalioon, mutta jos kerran viikossa perheet haluavat pitää illallisen, joka sisältää erilaisia lihoja, on se heille sallittua. 

Kuten mainitsin, kulkuvälineiden päästötkin ovat vähentyneet. Tähän erittäin suurena tekijänä on ollut maailmalaajuinen laki, joka vaatii vain yhden auton naapurustoa kohti. Kuulostaa hullulta ja kenties mahdottomalta? Ei suinkaan. Kimppakyydit ja auton vuorottelulistat ovat toimineet paremmin kuin hyvin. Entä mitä on tapahtunut päästöille, jotka ovat tulleet laivoista ja lentokoneista, joilla on kuljetettu markkinatuotteita? Niitä ei enää tarvita muulloin kuin pakon edessä. Kaikista maista on tullut omavaraisempia elintarvikkeiden ja raaka-aineiden suhteen, jolloin ulkomailta ostamiselle ei ole tarvetta. Toki aineet, joita ei yksinkertaisesti Suomessa voida tuottaa, tuodaan meille ulkomailta, mutta nekin mahdollisimman ekologisesti: suuret määrät yhdellä kuljetuskerralla. Näillä keinoilla olemme vähentäneet päästöjämme puoleen! Uskomatonta? Kyllä. Mahdotonta? Ei.

Jokaisella perheellä on oma komposti ja roskien lajittelematta jättäminen ei tulisi enää kuuloonkaan. Katsotpa minne tahansa, näet talojen katoilla aurinkopaneeleja, joista tulee virtaa asuntoihin. Tuotamme sähköä siis koteihimme ainoastaan ekologisin keinon. Myös esimerkiksi tehtaiden toimintaan käytetään pelkästään aurinko-, vesi- ja tuulienergiaa. Vaikka naudanlihan tuotantoa on rajoitettu, on sallittua, että maitoa haluavilla perheillä on oma lehmänsä kotonaan. On kannattavampaa pitää oma lehmä ja lypsää maidot kotona kuin ostaa sitä kaupasta, mihin on käytetty paljon luontomme raaka-aineita.

Entä mitä on tapahtunut niille suurille määrille muovijätettä, jota kutsuttiin ihmisen ensimmäiseksi itse tehdyksi mantereeksi? Yhdessä, päivä päivältä, vältimme parhaamme mukaan muovijätettä, ihmiset tekivät retkiä meressä kelluvan muovilautan luokse ja keräsivät roskia mukaansa. Ne kasattiin hiljalleen muovivuoreksi, joka lopulta poltettiin energiaksi. Vajaassa sadassa vuodessa ihmiskunta sai korjattua melkein kaikki virheet, jotka ihmiskunta oli itse tehnyt vain muutamassa kymmenessä vuodessa.

Kaiken tämän seurauksena saamme elää terveessä Suomessa ja ylipäätään terveessä maailmassa. Pelot jäätiköiden sulamisesta, mannerten peittymisestä veden alle, eläinten kuolemisesta sukupuuttoon ja maapallon kasvamisesta elinkelvottomaksi ovat historiaa. Nyt, vuonna 2080, meillä on puhdas maapallo niin meille kuin tuleville sukupolvillekin. Eikä tämä vaatinut kuin muutaman ihmisen uskalluksen sanoa ei ilmastonmuutokselle."

Elina Hämäläinen

Kouvolan Lyseon lukion viimeinen lukukausi alkaa: Mitä ympäristöekologian opiskelussa on saatu aikaan?

Voittoisat ympäristöekologian kurssilaisemme lentämässä Sirius Sport Resortin tuulitunnelissa joulukuussa 2014.

Tammikuun alussa alkaa Kouvolan Lyseon lukion viimeinen lukukausi. Viime vuonna 110-vuotisjuhliaan viettäneen lukion kevätlukukausi 2015  jää viimeiseksi, sillä 1. elokuuta 2015 Kouvolan Lyseon lukio ja Kouvolan yhteiskoulun lukio yhdistyvät täysin uudeksi Kouvolan Yhteislyseoksi entisiin Kouvolan Lyseon lukion tiloihin. Nimellä Kouvolan yhteislyseo on tunnettu myös nykyisen lukiomme edeltäjäkoulu vuosina 1929-1940 sekä parin vuoden ajan myös vuodesta 1973 alkaen.

Näin viimeisen lukukauden pian alkaessa lienee sopiva aika tehdä yhteenvetoa siitä, mitä Kouvolan Lyseon lukion ympäristöekologian kurssilla on viime vuosina saatu aikaan. Kun itse tulin Lyseoon biologian ja maantieteen lehtoriksi, lukio oli juuri menossa mukaan valtakunnalliseen LUMA-projektiin, jonka tavoitteena oli kehittää luonnontieteellisten ja matemaattisten aineiden opetusta. Meillä oli esimerkiksi ympäristöekologian kurssi jo silloin, kun sitä ei vielä ollut valtakunnallisissa opetussuunnitelmissa.

Lukiomme on aina ollut Kouvolan suosituimpia ja keskiarvoraja onkin kohonnut melko korkeaksi. Aktiivinen kehitystyö ja erityisesti innostuneet opiskelijat ovat mahdollistaneet menestymisen useissa valtakunnallisissa ja kansainvälisissäkin kilpailuissa. Lukiomme ympäristöekologian ryhmä (biologian valinnainen kurssi) onkin menestynyt esimerkiksi seuraavissa kilpailuissa:

-Nuorten Akatemian postikortti- ja julistekilpailussa ryhmämme oli lukuvuonna 2002-2003 Suomen paras.

-Nuorten Akatemian ja Metsäteollisuus ry:n metsäaiheisessa kilpailussa ryhmämme oli lukuvuonna 2003-2004 Suomen ykkönen.

-Ryhmämme opiskelija sai lisäksi kunniamaininnan Nuorten Akatemian ja Metsäteollisuus ry:n metsäaiheisen kilpailun yksilösarjassa lukuvuonna 2003-2004.

-YleX:n järjestämässä valtakunnallisessa RadiotoimittajaX-kilpailussa kolmen opiskelijamme ryhmätyö, humoristinen jätteiden lajittelua käsittelevä haastattelu, palkittiin kunniakirjalla ja tuotepalkinnoilla lukuvuonna 2004-2005.

-Nuorten Akatemian ja Metsäteollisuus ry:n valtakunnallisessa Puuskabassa lukuvuonna 2004-2005 kahden opiskelijamme työ palkittiin kunniakirjalla, elokuvalipuilla ja paidoilla.

-Lukuvuonna 2005-2006 opiskelijamme saivat Nuorten Akatemian ja Metsäteollisuus ry:n Puuskabassa valtakunnallisen 300 euron pääpalkinnon, joten ryhmämme pokkasi metsäaiheisesta kilpailusta jonkinlaisen palkinnon kolmatta vuotta peräkkäin.

-Lukuvuonna 2006-2007 opiskelijamme palkittiin kunniakirjalla Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry:n, Äidinkielen opettajien liitto ry:n ja EU-rahoitteisen "Ilmastonmuutoksen viestintäohjelman" valtakunnallisessa "Ilmastonmuutos tiedotusvälineiden silmin" -projektissa.

-Opiskelijamme sai pohjoismaisen ilmastopäivän kirjoituskilpailussa valtakunnallisen pääpalkinnon lukuvuonna 2010-2011.

-Kaksi opiskelijaamme sijoittui lukuvuonna 2011-2012 valtakunnallisesti neljän parhaan joukkoon Suomen Ympäristökasvatuksen Seuran ja Nokian ympäristöaiheisessa valokuvauskilpailussa.

-Opiskelijamme voitti "EE-pisteet - Ekologisuus- ja eettisyysluokitus näkyviin" -kirjoituksellaan "Yritys Hyvä" -kirjoituskilpailun (jaettu ensimmäinen sija yhdessä viiden muun kirjoittajan kanssa) lukuvuonna 2012-2013.

-Ryhmämme voitti pääpalkinnon pohjoismaisessa "Sään ääri-ilmiöt" -kilpailussa, johon osallistui eri Pohjoismaista koululaisia, lukiolaisia ja yliopisto-opiskelijoita lukuvuonna 2012-2013.

-Kurssilaistemme tekemä ryhmätyö sijoittui syyslukukaudella 2014 kolmanneksi valtakunnallisessa metsäteollisuuden järjestämässä "Työ kasvaa puissa" -kilpailussa, jonka palkintorahoilla pääsimme kokemaan "Hei, me lennetään!" -elämyksen Pyhtään tuulitunnelissa.

Olemme tehneet lukuisia mielenkiintoisia opintoretkiä: metsämuseo ja metsätietokeskus Lusto, Punkaharjun Metsäntutkimuslaitoksen puulajipuisto, Maretariumin akvaario ja luontokoulu Haili, Hinkismäen maakaasuvoimala, Kouvolan Sanomien toimitus ja paino, Helsinki-Vantaan lentokenttä, Vaisalan tehdas, Kuusanniemen tehdas, Kaukaan tehdas, Recticelin tehdas, Loviisan ydinvoimala, Keltakankaan jätekeskus, Ilmatieteen laitos, Suomen luontokeskus Haltia sekä useita vierailuja Hartwallin tehtaille Lahteen (tuotantolaitoskierrokselle ja kuuntelemaan luentoa laitoksen ympäristövastuusta), kunnes Hartwall syksyllä 2014 valitettavasti lopetti opiskelijaryhmien vastaanottamisen.

Ympäristöekologian kurssillamme on käynyt vierailijoita mehiläisten hoitajasta sähköyhtiön edustajiin, Ilmari-ilmastonmuutoslähettiläisiin, Itämeri-lähettiläisiin ja entisen Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen (nykyisin Kaakkois-Suomen ELY-keskus) tutkijoihin. Valtakunnallisesti tunnetuimpia vierailijoita ovat olleet tietokirjailija Markus Hotakainen, ympäristöasiantuntija Leo Stranius, tietokirjailija Matti Leinonen, kirjailija Risto Isomäki, eläinten oikeuksien puolustaja Eveliina Lundqvist, tiedetoimittaja Pasi Toiviainen, norppakuvaaja Juha Taskinen ja eläineetikko Elisa Aaltola.

Opiskelijamme ovat kirjoittaneet lukuisia kirja-arvosteluja ja -referaatteja sekä käyneet katsomassa teatteriesityksiä. Olemme myös nähneet paikallisessa elokuvateatterissa tilausnäytöksinä monia ympäristöaiheisia elokuvia ja osallistuneet kansainvälisiin blogiteemapäiviin vuosina 2009, 2010 sekä 2011. Yhteistyö Kouvolan maakuntakirjaston ja Mediamajan kanssa on ollut hedelmällistä.

Kouvolan Lyseon lukio oli keskeisesti mukana joulukuussa 2013 päättyneessä valtakunnallisessa TULUVAT-ilmastohankkeessa (TVT-ratkaisut tutkimusyhteisön ja lukioiden vuorovaikutuksen tukena: tapaus ilmastonmuutos), jonka tuotoksia on esitelty Ilmasto-oppaassa. Uutena maakunnallisen yhteistyön muotona on nyt perustettu Kymenlaakson ympäristökasvatusverkosto KYY, jossa edustan Kouvolan lukioita. Verkosto lisää maakunnan lasten ja nuorten ympäristökasvatusta hyödyntäen alueen toimijoiden yhteistyötä. KYY:n toimintaa koordinoi Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Verkoston perustajatahoja ovat Kymenlaakson kuntien varhaiskasvatusyksiköt, opetustoimet ja nuorisotoimet sekä luonto- ja ympäristökoulut, Kymenlaakson oppilaitokset, Kymenlaakson liitto, alueen energiayhtiöt, vesiyhtiöt sekä Kymenlaakson Jäte Oy. Myöhemmin verkosto laajenee myös järjestöihin.

Kaikkein tärkeintä on se, että opiskelijat ovat motivoituneet biologian opiskeluun ja menestyneet hyvin biologian ainereaalikokeessa. Lukuvuonna 2012-2013 opiskelijallamme oli biologian ainereaalikokeessa koko Suomen paras pistemäärä. Useat opiskelijamme ovat jatkaneet yliopistoon opiskelemaan biologiaa, lääketiedettä tai ympäristönsuojelua. Opiskelijamme on edennyt jopa tohtoriksi asti uusia hiilidioksidin talteenottomenetelmiä käsittelevällä väitöskirjallaan.

Vastaavaa menestystä Kouvolan Lyseon lukio on saavuttanut monissa muissakin oppiaineissa. Esimerkiksi englanninkielisen debatoinnin Suomen mestaruus on tullut monia kertoja Kouvolaan. Voimme siis odottaa mielenkiinnolla kahden Kouvolan keskustalukion elokuussa tapahtuvaa yhdistymistä, jolloin saamme käyttöömme kahden menestyneen lukion vahvuudet. Enää käytösohjeissa ei varmaankaan puhuta hattivateista. Tervetuloa, uusi Kouvolan Yhteislyseo!

Kiitos kaikille opiskelijoillemme ja yhteistyökumppaneillemme kuluneista vuosista, hyvää uutta vuotta 2015 ja menestystä jatkossakin!

Kouvolan Lyseon lukio antaa juuret ja siivet: Ympäristöekologian kurssilaiset lensivät tuulitunnelissa

Kouvolan Lyseon lukion ympäristöekologian kurssilaiset osallistuivat metsäteollisuuden Metsä puhuu (Mahdollisuuksien metsä) -kampanjan järjestämään Työ kasvaa puissa -kilpailuun kahdella kilpailutyöllä, joista toinen työ sijoittui valtakunnallisesti kolmanneksi. Palkinnoksi opiskelijat saivat 2000 euroa, jonka käytimme tänään 18. joulukuuta retkellä Pyhtäälle Sirius Sport Resortin tuulitunneliin. Vuokrasimme tuulitunnelin yksityiskäyttöön tunniksi. Lentäminen sopiikin erityisen hyvin koulumme mottoon, jonka mukaan tavoitteena on antaa opiskelijoille juuret ja siivet. Lennon jälkeen nautimme vielä hampurilaisateriat. Lisäksi jokainen ympäristöekologian ryhmän opiskelija sai itselleen elokuvalipun. Kiitos aktiivisille opiskelijoillemme!

Katso kaikki retken valokuvat erillisestä kuvagalleriasta.

Ilmastonmuutos ja tulevaisuus: Suomi vuonna 2050

 Hyvät vanhat ajat

Hei kaikki rakkaat Lukijani,

Sunnuntai on minulle aina pohdiskelun aikaa, jolloin mietin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Olin sopinut päivälle kahvihetken hyvän ystäväni kanssa. Oli ihanaa vaihtaa taas pitkästä aikaa kuulumisia ja pohtia maailman menoa. Meillä on tapana keskustella kaikesta ja tänään aloimme muistella vanhoja hyviä aikoja lapsuudestamme. Kerroin, että esimerkiksi talvisin minulla oli tapana tehdä oma hiihtolatu takapihan pellolle siskoni kanssa ja hiihtää siellä menemään päivät pitkät. Pihalla saattoi olla helposti -20 pakkasta, mutta ulos oli päästävä ja sehän oli vain pukeutumiskysymys tarkeneeko siellä vai ei. Muistelen noita aikoja kultaisin mielin.

Kun saavuin kotiin kahvittelu hetkeltäni, niin aloin kaivaa vanhoja kuvia siinä toivossa, että löytäisin jotain vanhoja talviurheilukuvia lapsuudestani. Ja kyllä ne sieltä arkistoista lopulta löytyivät. Albumit täynnä punaposkisia lapsia.

Voi kuinka lapsuudesta onkaan niin kauan aikaa. Nyt eletään jo vuotta 2050 ja olen jo lähes 70-vuotias mummo, joka voi enää vaan muistella Suomen talvipakkasia. Sitä kuinka Suomessa oli neljä selkeää vuoden aikaa. Oli kesä, syksy, talvi ja kevät. Kaapista löytyi sekä kesä- että talvivaatetta. Jouluna joulusaunasta sai pujahtaa pihalle lumihankeen tai laskettelureissun päätteeksi mentiin avantoon. Kesäisin syötiin mansikoita, sekä itikat olivat ainut haitta ulkona. Metsissä kasvoi paljon eri lajeja marjoja. Sieltä löytyi muun muassa mustikoita, karpaloita, puolukoita ja monia muita metsämarjoja.

Mutta nyt kaikki tuo kuuluu ainoastaan minun muistoihini ja muistikuviini. Sillä esimerkiksi minun lapsenlapseni eivät ole koskaan edes nähneet lunta omien jalkojensa alla. He eivät käy saunassa laskettelureissujen jälkeen, sillä sellainen ei enää täällä onnistu. Jaa niin miksi? No, koska eihän tänne ole satanut lunta viimeiseen kymmeneen vuoteen. Tai jos on, niin se on pysynyt maassa enintään kaksi päivää. Syys- ja kevättulvat eivät olekaan enää satunnaisia tapahtumia mitä ne olivat minun nuoruusvuosinani, vaan ne ovat aivan arkipäivää siihen aikaan vuodesta.

Toinen asia jota pohdin paljon oli se, että minun mummoni kasvatti kasvimaallaan perunoita, porkkanoita, herneitä sekä vadelmia. Kun taas minun puutarhassani kasvaa ananaksia, kookoksia ja mandariineja. Ja kun ennen vanhaan niitäkin sai ainoastaan kaupan hedelmäosastolta tai ulkomaan matkoilta, siellä ollessani. Nykyään myös perhematkat suunnataan joko Sveitsiin tai Alaskaan, jossa on lunta ja pakkasta. Kun ennen lähdettiin kylmää pakoon.

Suomi joka oli ennen neljän vuoden ajan maa, niin nykyään täällä on joko kesä tai sadekausi. Milloin tämä kaikki tapahtui ja olisiko asialle voitu tehdä jotain? Mielestäni olisi ja voidaan tehdä vieläkin, jotta voisimme estää ainakin sen, ettei kohta Suomi ole vain autiomaa täynnä hiekkaa ja kaktuksia.

Toivon siis, että jokainen joka tämän lukee, niin miettii vähän asiaa. Mitä jos en menisikään omalla helikopterilla harjoituksiin, vaan suosisin rullaluistimia tai polkupyörää. Voisitko myös kenties vähentää omaa hiilijalanjälkeäsi ravintomuutoksilla tai muilla pienillä elämäntapamuutoksilla. Sillä pienet muutokset kokoavat yhden ison muutoksen. Uskon ja toivon, että maapallo on vielä pelastettavissa ja että minun lapsenlapseni voivat kertoa tarinoitaan vielä heidänkin lapsenlapsilleen.

Näihin mietteliäsiin tunnelmiin on hyvä lopettaa tämän päivän löpinät. Toivottavasti teillä oli hyvä päivä ja tehdään yhdessä huomisesta vieläkin parempi! 

Hyvää yötä ♥ 

Kyseessä on biologian 3 kurssin projektityö. Tekstissä on otettu kantaa ilmastonmuutokseen ja tulevaisuuteen blogimaisen tekstin kautta. 

Retki Suomen luontokeskus Haltiaan

Perjantaina 28.11 bilsan ympäristöekologia-kurssin oppilaat suuntasivat Nuuksiossa, Espoon erämaa-alueella, sijaitsevaan luontokeskus Haltiaan, jonka on suunnitellut Rainer Mahlamäki. Parin tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme perille Suomen ensimmäiseen kellaritiloja lukuunottamatta kokonaan puusta rakennettuun julkiseen rakennukseen. 

Avarassa sisääntuloaulassa meidät jaettiin kahteen ryhmään, jotka lähtivät oppaan mukana tutustumaan keskukseen ja sen näyttelyihin. 

Lumikanjoni

Ulkomaalaisille on usein suuri mysteeri, miten Suomen luonto

selviää talvesta, ja lumikanjoni onkin tehty havainnollistamaan metsän eläinten selviytymiskeinoja.

Lumikanjonia pitkin saavuimme päänäyttelyyn. Keskellä olevan interaktiivisen kartan tarkoituksena on tutustuttaa kävijä erilaisiin luontokohteisiin, mutta valitettavasti kartta ei ollut toiminnassa. Viereisessä yöretki-näyttelyssä kuuntelimme öisen luonnon ääniä, ja takana olevassa panorama-maisemassa vuodenajat vaihtuivat keväästä talveen. Kaiken kaikkiaan päänäyttely oli hyvin tyylikkäästi toteutettu, vaikka itselleni uutta tietoa ei paljon tullutkaan.

Markus Wikarin suunnittelema Sotkanmuna on koko näyttelyn sydän. Se on rakennettu kaarevasta muodostaan huolimatta suorista mäntypalkeista tietokonetekniikkaa apuna käyttäen. Kalevala on vahvasti läsnä koko rakennuksen arkkitehtuurissa, ja esimerkiksi rakennuksen näköalatorni kuvastaa sotkan kaulaa.

Sotkanmunan katto

Kuoren sisällä sijaitseva Osmo Rauhalan "Peliteoria" kuvaa luonnon ennalta-arvaamattomuutta.

Näyttelyistä ehdoton suosikkini oli Hannu Hautalan elämäntyötä esittelevä Metsän poika. Päänäyttelyn ja tämän valokuvanäyttelyn lisäksi keskuksessa on vielä Viherkehänäyttely, jossa tutustutaan pääkaupunkiseudun luontokohteisiin.

                                

Ravintola Haltia

Haltian rakentamisen tavoitteena on mahdollisimman pieni hiilijalanjälki ja ympäristöyställisyys on otettu huomioon myös keskuksen toiminnassa. Puu on ekologinen materiaali, sillä hiilijalanjälki on jo rakennettaessa pienempi kuin betonirakentamisessa. Lisäksi puurakentaminen poistaa hiilidioksidia ilmasta. Luontokeskuksen runkoratkaisu on toteutettu CLT-elementtijärjestelmän avulla. Nämä massiivipuuelementit on tehty itävaltalaisesta kuusesta, ja ominaisuuksiltaan ne ovat mm. kantavia ja sisäilman kosteutta tasaavia. Haltian tilat ovat myös käyttömahdollisuuksiltaa monipuolisia ja ne sopivat niin yritysten yksityistilaisuuksiin kuin koululaistenkin tarpeisiin.

Kaiken kaikkiaan Haltia-rakennuksesta jäi itselleni erittäin positiivinen kuva. Tilat olivat avaria ja valoisia. Vaalea puu miellytti silmää, ja käsitykseni puurakentamisesta muuttui entistä parempaan suuntaan. Haltiassa modernit ratkaisut ja ympäristöystävällisyys yhdistyvät, ja luontokeskuksen tavoitteena onkin toimia puurakentamisen lippulaivana.

Lähteet: http://www.haltia.com/haltia-suomen-luontokeskus/ ja opaskierros,

kuvat itse otettuja

Älä osta mitään -päivä ja krääsätön joulu 2014

Vastamainoksen tehnyt ympäristöekologian kurssimme opiskelija Miko Katajainen.

Voisiko ajanvietettä olla ilman kulutushysteriaa?

Perjantaina 28.11.2014 vietetään kansainvälistä "Älä osta mitään" -teemapäivää, jonka ideana on saada meidät kuluttajat edes päivän ajaksi miettimään kulutustottumuksiaan. Olisiko mahdollista olla yksi päivä ostamatta mitään aineellista tuotetta?

Teemapäivä on saanut myös omat nettisivut: http://www.alaosta.fi/. Sivustolta löytyy mielenkiintoista lisämateriaalia, mm. tarkempaa tietoa päivän taustalla olevasta ajatusmaailmasta sekä ideoita aineettomista lahjoista ja ajanvietteestä ilman kulutushysteriaa. Facebook-naamakirjaankin päivä on löytänyt tiensä.

Krääsätön joulu ja musta perjantai

Tänä vuonna Älä osta mitään -päivän erityisteemana on viime vuoden tapaan krääsätön joulu. Kuluttajat haastetaan viettämään kulutusvalveutunutta, kohtuullista joulukuuta, ei ainoastaan yhtä krääsätöntä päivää.

Älä osta mitään -päivän ajankohta (vuosittain marraskuun viimeinen perjantai) onkin osuvasti valittu. Se on Yhdysvalloissa kiitospäivän (Thanksgiving Day, marraskuun neljäs torstai) jälkeinen perjantai, josta käytetään myös nimeä Black Friday eli musta perjantai, kauppojen kiireisimmän joulusesongin alku. Yhdysvalloissa tämä on kaupoille vuoden suurin yksittäinen myyntipäivä ja usein suurten alennusmyyntikampanjoiden päivä, jolloin ihmisille kaupataan "kaikkea mahdollista krääsää". Itse nimi Black Friday viittaa päivään, jolloin kauppojen vuoden kirjanpidossa päästään tappiota osoittavasta punaisesta väristä voittoa osoittavaan mustaan väriin. Kauppojen väitetään tekevän tappiota suurimman osan vuotta ja nappaavan voittonsa hyvän joulumyynnin ansiosta.

Vastamainoksen tehnyt ympäristöekologian kurssimme opiskelija Anton Laine.

Turhakkeita hajustetusta roskapussista maitopurkin muovikorkkiin ja muoviseen banaaninkuljetusrasiaan

Suomen Luonnonsuojeluliitto on jo vuodesta 2000 alkaen valinnut yleisöäänestyksellä turhakkeita, joita ilman pärjää mainiosti. Vuoden 2014 turhake julkaistaan 12. joulukuuta ilmestyvässä Suomen Luonto -lehdessä. Melkoinen turhake on esimerkiksi maitotölkkien muovikorkki.

Aiempina vuosina turhakkeiksi on valittu lehtipuhallin, vaipankätkijä, ulkomainen pullovesi (itsekin olen pulloveden turhuudesta blogannut), hampurilaisaterian kylkiäiset, juotava jugurtti, citymaasturi, kahdet puhelinluettelot, mönkijä, pantiton pullo, ilotulitteet, turkikset, pöntöstä huuhdeltava vessapaperihylsy, saippua-automaatti ja hajustettu roskapussi.

Turhakelistaa on jokaisen helppo jatkaa itsekin: banaaninkuljetusrasia, hopeoitu samppanjavispilä, hammaslankateline, keitetyn kananmunan kuorenrikkoja, valmis lettutaikina muovipullossa jne. Mieluummin elän ja käyn vaikka teatterissa kuin hukun kaikkeen tavaraan ja samalla huonoon omaantuntoon luonnonvarojen kuluttamisesta.

Grillinpuhdistuskoneen harjojen puhdistuskone?

Juuri pari päivää sitten katselin osin kauhulla ja osin huvittuneena suuren elektroniikkaketjun mainosta, jossa kaupattiin mm. hotdog-konetta, automaattisesti pyörivää kauhaa, grillinpuhdistusrobottia, popcorn-konetta, hattarakonetta, jäähilejuomamukia sekä kaikkea muuta omituista. Grilli siis pitäisi puhdistaa grillinpuhdistuskoneella, jonka harjat sitten pitää puhdistaa vaikkapa astianpesukoneessa. Varmaan kohta keksitään erillinen grillinpuhdistuskoneen harjojen puhdistuskone.

Ilmeisesti samaa kuvastoa on selaillut Kouvolan Sanomien toimittaja Katariina Hakaniemi, joka eilen kirjoitti Kouvolan Sanomiin erinomaisen kolumnin otsikolla "Turhuuden joulumarkkinat". Kaikille näille koneille tarvitsemme sitten lisää lämmintä tilaa (isommat keittiöt), lisää sähköä, lisää kaikkea...

Vanhat tupakkamainokset ja monet nykymainoksetkin ovat surullisen hauskoja!

Hauska aiheeseen liittyvä sivusto on http://www.mainoskupla.fi/, josta löytyy ns. vastamainoksia. Ne jäljittelevät oikeita mainoksia, mutta niiden sanoma on täysin erilainen. Lisää hykerryttäviä vastamainoksia löytyy Voima-lehden sivulta http://fifi.voima.fi/blogit/Vastamainokset/5. Näiden vastamainosten parissa voi viettää monta todella riemastuttavaa hetkeä! Suosittelen!

Naurammekohan muutaman vuosikymmenen kuluttua yhtä paljon nykyisille kulutushysteriaa ihannoiville mainoksille ja rasvaisia sekä sokerisia ruokia ylistäville mainoksille kuin vanhoille tupakkamainoksille. Nämä vanhat tupakkamainokset, joissa lääkärit suosittelevat tupakointia terveyden edistämiseksi lihottavien karkkien syönnin sijaan, ovat surullisen hauskoja!

Luonnonvarojen käyttö ryöstäytynyt käsistä viimeisimmän sukupolven aikana: pariskunnan yhteisistä tekohampaista siirrytty kulutushysteriaan

Ihmiskunta kulutti tänä vuonna alle kahdeksassa kuukaudessa kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Vielä vuonna 1961 maapallon ihmiset käyttivät vuodessa vain 3/4 maapallolla vuoden aikana syntyvistä resursseista. Nykyisellä luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin yli 1,5 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat. Ennen tämän vuosisadan puoliväliä tarvitaan jo kolme maapalloa.

Vielä 1960-1970 -luvuilla oli helppoa olla huomaamattaankin ekologinen, kun maito oli taskulämmintä, televisio-ohjelmia tuli 1-2 kanavalta vain kuusi tuntia päivässä ja pariskunnalla oli yhteiset tekohampaat. Tosin silloin käytettiin surutta ympäristömyrkky DDT:tä ja vesistöt olivat monin paikoin nykyistä likaisempia.

Ekologisen elämän ei tarvitse olla paluuta vanhaan ja kaikesta kivasta luopumista. Olisi varmaankin mahdollista löytää jonkinlainen kompromissi puutteessa elämisen (eikä 1970-luvullakaan mitään pula-aikaa eletty!) ja kulutushysterian väliltä.

Miksi kaikilla on niin kamala kiire? Olisiko syytä hieman hidastaa ja käyttää aikaa rahan sekä materian hankkimisen sijaan lähimmäisiimme? Älä osta mitään -päivän ja Krääsättömän joulun kampanjakoordinaattori Suvi-Anne Kinnunen toteaakin näin: "Näyttää siltä, että tavaran arvostus on vähentynyt. Ajan arvo taas tuntuu kasvaneen. Minä ainakin olisin positiivisesti yllättynyt, jos joku haluaisi lahjoittaa minulle kodinhoitoapua tai vaikka jostain osaamastaan taidosta hyödyllisen oppitunnin!"

Me jokainen voisimme ehkä edes hieman miettiä päivittäisiä kulutusvalintojamme. Jos luonnonvarojen käyttöä ja luonnon saatuttamista olisi mahdollista vähän rajoittaa, voisimme elää nyt ihmiskunnan historian parasta aikaa. Tähän Älä osta mitään -päivä herättelee hyvin.

Ajatuksia Älä osta mitään -päiväksi

Olen kerännyt tähän joitakin sitaatteja, joiden toivon herättävän ajatuksia. Kannattaa tutustua myös lähteenä käytettyihin laajempiin kirjoituksiin.

"Liite on pullollaan lähinnä Pelle Pelottoman keksinnöiltä kuulostavia turhakkeita. On popcorn- ja hot dog -konetta, pizzauunia, herätysvaloa, hierovaa tyynyä ja jäähilejuomamukia. Kaikkea sellaista maapalloa kiihtyvällä vauhdilla tuhoavaa roinaa, joka muutaman vuoden kuluttua siirtyy jäteasemalle prässättäväksi. -- Mutta jos tervekätisenä ihmisenä joskus toivon joulupukilta grillinputsausrobottia, minulla on todennäköisesti aivan liikaa kaikkea — paitsi suhteellisuudentajua." Lähde: Katariina Hakaniemi, Kouvolan Sanomien kolumni

"Ostoksillekin menimme kävellen, emmekä hypänneet 300-hevosvoimaiseen autoon aina kun piti mennä parin korttelin päähän lähikauppaan.Me pidimme lihaskuntoa yllä työnteolla, emmekä kuntosalin sähköisillä juoksumatoilla. Mutta kassa oli ihan oikeassa, emme me mitään vihreitä ajatuksia miettineet." Lähde: Markku Leiwo, Ilkan kolumni

"Nyt keskiluokka määrittelee itseään kokonaisen elektroniikka- ja laitevuoren avulla. -- Katsotaanpa ensin olohuoneeseen. Sieltä löytyy luonnollisesti vähintään 42-tuumainen litteä televisio, mieluiten Sony tai Samsung. Sen alla on pelikonsoli, johon on liitetty sekä karaokemikit että liiketunnistin. Kaiuttimet ovat kotimaiset Genelecit tai Amphionit, äänenlaatuun vähemmän vakavasti suhtautuneilla ne ovat Boset. -- Keittiöt ovat aiempaa suurempia yksinkertaisesti siksi, että kaikki laitteet tarvitsevat omat tasonsa. Mehupuristin, SodaStream, Juran pavut jauhava espressokone ja jotain Kitchen Aidin erikoiskoneita. Vieressä induktioliesi ja Smegin jääkaappi, jossa on jääpalakone. -- Ajotiellä on navigaattorilla, kaistavahdilla, peruutuskameralla, langattomalla bluetooth-yhteydellä, sadesensoreilla ja vireystilavahdilla varustettu saksalainen auto. Ruohon leikkaa kesällä ruohonleikkuurobotti ja talvella lumi poistetaan mönkijällä." Lähde: Pekka Pekkala, Helsingin Sanomien kolumni

"Luokkahuoneen ilman edullisin lämpömäärä on 16-18 C. -- Tässä lämpötilassa kykenee tavallisiin vaatteisiin puettu, koulutyössä oleva terve oppilas vaikeudetta ylläpitämään ruumiinsa lämpötilan normaalisena +37 C. -- Mutta toiselta puolen, kuten edellä jo huomautettiin, luokkahuoneen ilma ei saisi nousta paljon normaalimäärää korkeammallekaan (ei yli 20 C). -- Kouluhallituksen kiertokirjeessä heinäkuun 23 p:ltä 1913 määrätään, että kouluhuoneita ei saa lämmittää yli 18 lämpöasteen Celciusta." Lähde: Kouluhygienia-kirja vuodelta 1945

"Pesukone ja jääkaappi ja nauhuri ovat tietysti asioita, jotka ovat vain pienen kansanosan ulottuvilla, niiden hyvinvoivien." Lähde: Apu-lehti 19/1971 (14.5.1971)

"Avun Katseluviikko 16.5.-22.5.1971 -osuudesta selviää, että televisio-ohjelmia lähetettiin kahdella kanavalla, pääosin mustavalkoisena ja vain reilut kuusi tuntia vuorokaudessa. Uutiset ja Urheiluruutu tulivat varmuuden vuoksi samanaikaisesti kummaltakin kanavalta, ettei kukaan katsellut niiden aikaan mitään muuta. MTV sai muutaman tunnin päivässä lähetysaikaa Ylen kanavilta. Lauantai-iltana kakkoskanavalla nähtiin vain kaksi ohjelmaa, nimittäin kotimainen elokuva ja uutiset." Lähde: Jarin blogi

"Alison muovimaassa: Noin 6,5 kilometrin päässä Malediivien pääkaupunki Malésta sijaitsevalle Thilafushi-jätesaarelle viedään noin 330 000 kg jätettä päivittäin. Suuri osa tästä tulee turismista, joka on alueen pääelinkeino. Malediiveilla vierailee vuosittain yli 750 000 turistia, mikä on kaksinkertaisesti valtion oman väkiluvun verran. Jokainen turisti tuottaa noin 3,5 kg jätettä päivässä." Lähde: Jarin blogi

"Ihmisten elintaso perustuu monilla alueilla toisten alueiden luonnonvarojen riistämiseen. Jos koko maapallon ihmisillä olisi qatarilaisten kulutustottumukset, tarvittaisiin peräti 4,8 maapalloa näiden luonnonvarojen tuottamiseen! Tanskalaisten elintasolla maapalloja tarvittaisiin 4,3, yhdysvaltalaisten elintasolla 3,9, suomalaisten elintasolla 3,1 ja thaimaalaistenkin elintasolla 1,3. Sen sijaan tansanialaisten elintasolla riittäisi 0,7 maapalloa ja nepalilaisten elintasolla 0,5 maapalloa." Lähde: Jarin blogi

"Jos oletetaan epärealistisesti, että kaikki (Suomen) maito ja piimä juodaan korkillisista yhden litran tölkeistä, korkkien aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt hiilidioksidiekvivalentteina ovat 3 861 304 355 grammaa. Vuonna 2013 Suomessa myytyjen henkilöautojen hiilidioksidipäästöt olivat keskimäärin vajaat 139 grammaa kilometrillä. Siten maitotuotteiden korkkien hiilidioksidipäästöt vastaavat noin 27 779 168 kilometrin autoilua.Kun suomalainen autoilija autoilee keskimäärin 16 000 kilometriä vuodessa, maitotuotteiden korkit vastaavat siis noin 1736 suomalaisen henkilöauton koko vuoden kasvihuonekaasupäästöjä." Lähde: Jarin blogi

Ajatuksia herättävää Älä osta mitään -päivää!

On metsäteollisuus elinkeinona arvokkaampaa kuin kulta

Kouvolan Lyseon lukion opiskelijat osallistuivat Työ kasvaa puissa -kilpailuun useammallakin työllä. Tässä julkaisemme toisen kilpailutyön.

Ympäristöekologian opiskelijamme mukana Työ kasvaa puissa -kilpailun finaalissa

Kouvolan Lyseon lukion ympäristöekologian kurssilaisten kilpailutyö pääsi valtakunnallisesti kymmenen parhaan joukkoon ja on mukana kaikille avoimessa verkkoäänestyksessä. Lyseolaisten kilpailutyö on näyttävästi maalattu A2-kokoinen juliste.

 

Valtakunnallisessa Työ kasvaa puissa -kilpailussa tehtävänä oli kuvitella ja kuvata oma luokka metsäalan töissä vuonna 2024. Kilpailuun osallistui 71 työtä. Metsäteollisuusyritysten edustajista koostunut raati valitsi näistä 10 parasta netissä tapahtuvaan kaikille avoimeen verkkoäänestykseen.

 

Äänestys on avoinna osoitteessa http://www.metsapuhuu.fi/index/191. Äänestysaika päättyy keskiviikkona 29.10.2014. 

Kouvolan Lyseon lukion ympäristöekologian kurssin opiskelijan vetoomus kansanedustajille

"Hyvät kansanedustajat,

asiani koskee ilmastonmuutosta ja sen merkitystä suomalaisille ja etenkin suomalaisille nuorille. Vaikka mielestäni Suomessa on ryhdytty sopiviin toimenpiteisiin, aina on tietysti mahdollisuus parempaan. Mitä maapallolle tapahtuu, sitä meistä kukaan ei voi etukäteen ennustaa. Mielestäni on hyvä, että asia otetaan vakavasti, mutta asiaa tulisi vielä hioa.
 
Ilmastonmuutoksesta on paljon tietoa, mutta olen sitä mieltä, ettei se kuitenkaan ole tarpeeksi esillä. Siksi ehdotankin, että te, hyvät kansanedustajat, alkaisitte ajaa ilmastonmuutokseen liittyviä asioita entistä enemmän. Mielestäni asian mainostaminen on tärkeää. Mainosten ja muunkin materiaalin tulisi olla pysäyttävämpää ja huomiota herättävämpää kuin aiemmin. 
 
Ilmastonmuutos koskee meitä kaikkia. Kaikki varmasti ovat tietoisia siitä, mutta ottavatko ihmiset sitä tarpeeksi vakavasti? Siitä voi olla montaa mieltä. Uskon kuitenkin, että siihen liittyvien tapahtumien ja mainostuksen avulla suomalaisia - etenkin suomalaisia nuoria - olisi helpompi koskettaa ja saada heidät ajattelemaan. Nuoret eivät välttämättä aina koe ympäristöön liittyviä asioita kovinkaan kiinnostavina. Siksi olisikin tärkeää saada nuoret kiinnostumaan ilmastonmuutoksesta jollakin keinolla, mistä tapahtumat voisivat olla hyvänä esimerkkinä. Olen sitä mieltä, että tapahtumien ei tarvitsisi olla välttämättä niin asiallisia ja virallisia vaan ennemminkin rentoja, mutta ajatus tulisi kuitenkin kaikille selväksi.
 
Jos mietitään suomalaisia yleisesti, ei pelkästään nuoria, uskon, että monet ovat kiinnostuneita hidastamaan kasvihuoneilmiön voimistumista. Toivoisin teiltä kansanedustajilta sitä, että asiasta tiedotettaisiin enemmän ja kansaa rohkaistaisiin osallistumaan. Tietoa toki löytyy, mutta jaksavatko tai osaavatko ihmiset todella hakea tietoa? Toivoisin, että osallistumisesta tehtäisiin helpompaa, mikä varmasti kannustaisi yhä useampia osallistumaan ilmastonmuutoksen hidastamiseen. 

Toivon teille onnea matkaan, osoittautukaa kansalaisten luottamuksen arvoisiksi!"

Julia Laurila

Puurakentaminen Kouvolassa: Myllykosken päiväkoti

Kävin tutustumassa Myllykosken uudelleen rakennettuun päiväkotiin. Päiväkoti on rakennettu suurimmaksi osaksi puusta, joka on mielestäni hieno asia. Puurakentamista on nimittäin melko niukasti näinä päivinä. Johtuuko asia sitten, ettei uskalleta rakentaa puusta vaiko mistä, mutta kun tieto ja positiiviset kokemukset puurakentamista kohtaan nousevat, niin varmasti myös puu rakennusmateriaalina lisääntyy huomattavasti. Minulle jäi ainakin hyvä ja lämmin fiilis kyseisestä rakennuksesta. Puuta oli käytetty nimittäin myös sisäpintoihin, jolloin sisällä oli hyvin vastaanottava, ei niinkään teollinen tuntu. 

Myös sisällä pystyi näkemään konkreettisesti, että puuta oli pyritty käyttämään moneen asiaan mm. keittiön kalustus, ovet, hyllyt, katto ym.

Toki käytännöllisyyden nimissä aivan kaikki ei voida puustakaan valmistaa ( palo-ovet, keittiö ja vessojen kaakelit ym.)

Päiväkodin ulkoseinät on maalattu kauttaaltaan eri väreillä. Tästä huomaa, että puun saa muutettua melkeinpä väriin kuin väriin ja se näyttää siltikin hyvältä. Materiaali on siis muuntautumis kelpoinen ja se taas luo paljon mahdollisuuksia erilaisiin lopputuloksiin.

Puusta voidaan myös tehdä paljon erilaisia yksityiskohtia jotka miellyttävät varmasti niin aikuisen kuin lapsenkin silmää.

Rakennus on myös näyttävä ulkoapäin katsottaessa. Väriltään punertavan ruskea, paljon ikkunoita, sekä leikittelyä korkeuksien ja puupintojen/ lautojen asettelujen kanssa on mielestäni erittäin kekseliästä.

Kaiken kaikkiaan rakennus näyttää erittäin vankalta ja vahvalta, siltä että siinä se tulee seisomaan vielä monia monia vuosia.

Lähteet: Yle uutiset Kymenlaakso , Kouvolan Sanomat
(kaikki kuvat ovat oma ottamia)