Tämä on Kouvolan Lyseon lukion ympäristöekologian kurssin blogi.
Koulun viralliset kotisivut löydät tästä linkistä ja opettajan henkilökohtaisen blogin täältä.



keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Outoja kalakuolemia

Riihimäellä Juppalan lammella on tapahtunut outoja kalakuolemia. Riihimäen kaupungin ympäristöyksikkö tutkii asiaa.

"Lampeen tulee avo-oja, joka haiskahtaa lievästi viemäriltä. Lampi on suurimmaksi osaksi jäässä mutta ojan puoleinen ranta on sulana. Lampi yhdistyy Riihiviidanojan kautta Puujokeen ja Vanajaveden vesistöön. Aamupostin mukaan ympäristötarkastaja Riina Tamminen sanoo, että avoimia kysymyksiä on vielä useita. Lammesta on saatu ainakin haukea, särkeä, ahventa ja ruutanaa."

Maarit Piri-Lahti
Yle Häme
http://yle.fi/uutiset/outoja_kalakuolemia_joulukuussa/6967725

Vuoden luontovapaaehtoinen Lapista

Tämän vuoden luontovapaaehtoiseksi on valittu maakotkamies Lapista. Metsähallituksen luontopalvelut haluavat kiittää vapaaehtoisia heidän Suomen luonnon kannalta tärkeästä työstä. Uhanalaisten lajien seuranta on erittäin tärkeä osa lajien suojelua. 48 vapaaehtolaisen voimin Metsähallitus koordinoi Suomen eri haukka kantojen seurantaa ja suojelua

"- Tämä on elämäntapa, ja tuntuu että olen etuoikeutettu, kun pääsen tekemään näitä hommia upeilla alueilla. Jo kevättalvella polttelee päästä hangille hiihtelemään ja kotkanpesiä etsimään. Palkinto on kunnianosoitus kaikille meille vapaaehtoisille pesätarkastajille, sanoo Jarmo Ahtinen."

Raimo Torikka
Yle Lappi
http://yle.fi/uutiset/vuoden_luontovapaaehtoiseksi_maakotkamies_lapista/6967960

600 ihmisen jätevedet vuotaneet järveen!

Lahdessa Joutjärven jätevesivuoto oli odotettua pienempi. Vuodon oletettiin kestävän kolme viikkoa, mutta kestikin vain 2 päivän ajan. Järvestä otetaan vielä bakteeri ja ravinne näyteteitä, jotka kertovat sen nykyisen tilanteen. Joutjärven pienen koon ja pienen valuma alueen takia vesistö on oletettavasti puhdas 4 vuoden kuluessa, kun järven vesi on kokonaan vaihtunut.

"Vesiensuojelupäällikkö Ismo Malin kertoo, että jätevesiputken rikkoutumisen johdosta on Lahden Joutjärveen päässyt arviolta 200–300 kuutiota jätevettä. Vahinko on pelättyä pienempi, sillä aluksi epäiltiin, että vuoto olisi jatkunut jopa kolme viikkoa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että vuoto olisi kestänyt vain pari päivää."

Katariina Luoma
Yle Lahti

http://yle.fi/uutiset/jarveen_vuoti_600_ihmisen_jatevedet_-_vaikutukset_voivat_nakya_viela_pitkaan/6966486

Järvilohien suojelu

Referaatti YLEn nettisivujen uutisesta "Vattenfall käynnistää järvilohen suojeluhankkeen", julkaistu 3.12.2013, kirjoittanut Riikka Heikkilä. Vattenfall lisäsi Koitereesta Ala-Koitajokeen juoksutetun veden määrää patoturvallisuuden takia. Kutujoen ylemmissä koskissa järvilohen kutupesät tuhoutuivat juoksutuksen seurauksena. Vattenfall käynnistää ennaltamis- ja suojeluhankkeen kutupesien turvaamiseksi ja yhteistyötä tehdään viranomaisten ja Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa.

Vattenfall aikoo tutkia ensi kesänä Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa mahdollisuutta rakentaa uusia kutualueita esimerkiksi soraistamalla soveltuvia alueita ja kunnostamalla olemassaolevia alueita. Uusia alueita aiotaan myös etsiä. Muun muassa hankkeeseen liittyy virtaamamallinnusta, kenttätutkimuksia ja erilaisia kalastoselvityksiä, jota toteutetaan yhteistyössä tutkijoiden ja viranomaisten kanssa.

Lue uutinen täältä:http://yle.fi/uutiset/vattenfall_kaynnistaa_jarvilohen_suojeluhankkeen/6966205

Kaikillehan sattuu virheitä ja Vattenfall teki oikean päätöksen ryhtyä järvilohen kannan eheyttämiseen.



Tunturilinnut

Referaatti MTV3:n nettisivujen uutisesta "Pohjois-Euroopan tunturilinnut taantuvat" julkaistu 3.12.2013. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa pohjoisen tuntureilla viihtyvien lintujen kehitys on ollut melko samanlaista. Suomessa tilanne on parhaimmillaan, mutta yleisesti kolme lajia yhdeksästä laantui ja yhden kanta nousi huomattavasti.

Syyksi epäillään ilmastonmuutosta ja lintujen on ennustettu paenneen tuntureita ylöspäin ilman lämmetessä, jolloin kannat pieneneisivät. Tutkimusjakson aikana sadanta oli runsaampaa ja kesälämpötilat noin asteen korkeammat kuin aikaisemmilla vuosikymmenillä.

Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Aleksi Lehikoisen mukaan taantumisen syy olisi pesimäalueilla, sillä voimakkaimmin taantuivat lyhyen matkan muuttajat ja paikkalinnut, mutta pesimässä piipahtaneilla kaukomuuttajilla meni hieman paremmin. Paljakalla ja tunturikoivikossa elävillä lajeilla ei ollut kehityksessä eroja. Heikoimmin meni tuntureiden riekolla, kiirunalla ja kanalinnuilla, joiden kannat putosivat neljännekseen.

Ainutlaatuisessa pohjoismaisessa yhteisprojektissa käytettiin yli 260 paikalta kerättyjä lintutietoja. Kaukaisimmat niistä olivat 1600 kilometrin päässä toisistaan. Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen keskusmuseo oli mukana projektissa joka koordinoi Suomessa lintulaskentoja.

Uutinen nähtävissä:http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/pohjois-euroopan-tunturilinnut-taantuvat/2425954

Pienetkin lämpötilojen vaihtelut saattavat vaikuttaa elinoloihin.

Uusia lajeja löytyi Lapista

Referaatti YLEn nettisivujen uutisesta "Lapin luonnosta löytyi Suomelle ja Euroopalle uusia lajeja", julkaistu 2.12.2013, kirjoittanut Raimo Torikka. Savukosken Törmäojalta on löydetty sienisääskiin kuuluva hyönteislaji, jolla ei ole suomenkielistä nimeä. Boletina hymenophalloides on tavattu aiemmin Japanissa. Törmäojalta on löydetty yli 500 hyönteislajia, joista parikymmentä on Suomelle uusia.

Uusi sammallaji Grimmia alpestris havaittiin tarkastuksessa Urho Kekkosen kansallispuiston lumettomilla kallioilla kevättalvella ja laji varmennettiin syksyllä. Sama laji havaittiin kesällä Oulun yliopiston kasvimuseon kokoelmien vanhasta näytteestä.

Ruostevinokkaisiin (Crepidotus stenocystis) kuuluva sienilaji löydettiin Pallas-Yllästunturilta. Se viihtyy rehevillä puronvarsilla lahopuissa. Laji on Euroopassa todella harvinainen eikä sillä suomenkielistä nimeä. Muissa pohjoismaissa lajista on vain muutama havainto.

Lue uutinen täältä: http://yle.fi/uutiset/lapin_luonnosta_loytyi_suomelle_ja_euroopalle_uusia_lajeja/6964962

Suomenkaan lajistoa ei vielä täysin tunneta.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Jätevesiä valunut Lahden Joutjärveen



Referaatti YLEn nettisivujen uutisesta "Jätevettä valui Lahden Joutjärveen melkein kuukauden" julkaistu 2.12.2013, kirjoittanut Vihtori Koskinen. Yleiselle uimarannalle on valunut jätevettä lähellä olevasta rikkoutuneesta viemariputkesta Lahden Joutjärvellä. Vuotokohta tukittiin heti sen löytymisen jälkeen ja jätevesi ohjattiin erillisiin talteenottosäiliöihin.

Viemärilinjalla kulkee useiden kotien jätevedet, mutta se ei ole mikään päälinja. Lahden terveysvalvonnan johtajan Pekka Patrikan mukaan tuloksia vedestä saadaan jo muutamassa päivässä, mutta koko järven tilan tutkiminen vie useita viikkoja.

Patrikan mukaan Joutjärven pohjoisrannalla on tehty maansiirtotöitä kaivinkoneella samoihin aikoihin putken rikkoutumispaikalla. Kaivinkoneenkuljettaja kiistää rikkoneensa putkea, mutta syy voi olla kivi, joka kaivinkoneen painon avulla on rikkonut putken.

Lue uutinen täältä:http://yle.fi/uutiset/jatevetta_valui_lahden_joutjarveen_melkein_kuukauden/6964449

Putken hajoaminen saattoi olla huonoa tuuria.

Lapin lohijokien poikastuotanto

Referaatti Antti Heikinmatin uutisesta "Lapin lohijokien poikastuotanto ei kasvanut viime kesänä" YLEn nettisivuilla julkaistu 27.11.2013. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan lohenpoikasten määrä on pysynyt edellisvuoden tasolla Tornion- ja Simojoen kutulohimäärien kolminkertaistumisesta huolimatta. Sähkökalastuksen perusteella Tornionjoen kesänvanhojen poikasten määrä on ennallaan, mutta Simojoella määrä on vaihdellut ja jopa laskenut edellisvuodesta.

RTKL:n mukaan poikasten tavanomaista huonommat luonnonolot ja paikoittain tuotantokyvyn ylärajan saavuttaminen ovat syitä poikasten määrän pysymisenä samassa.

Torniojoen merelle vaeltavien poikasten määrä on ennallaan reilussa miljoonassa. Simonjoen määrä 37000 on hieman noussut edellisvuosien keskiarvosta.

Lue juttu tästä http://yle.fi/uutiset/lapin_lohijokien_poikastuotanto_ei_kasvanut_viime_kesana/6956429

Järvien elinolot vaikuttavat suuresti kalojen hyvinvointiin.

Ilmastonmuutosluento

Katsoin Jouni Räisäsen luennon "Ilmastonmuutoksen perusteet" Biologian ja maantieteen sivuilla 3.12.2013 https://sites.google.com/site/biologiajamaantiede/s%C3%A4%C3%A4-ja-ilmasto/ilmastonmuutosvideot. Luento alkoi lyhyellä esittelyllä aiheesta, jonka jälkeen siirryttiin syvempään käsittelyyn. Räisänen pureutui aiheeseen monelta osa-alueelta. Hän aloitti luentonsa selvittämällä mitä ilmastonmuutos ja kasvihuoneilmiö tarkoittavat. Esituksen rakenne oli kaiken puolin hyvä sillä hän selvitti aluksi käsitteet. Tämän jälkeen hän esitteli ongelman ja sen osatekijät. Räisänen huomioi myös osatekijöiden myötävaikutukset ilmastonmuutoksen ehkäisyyn, kuten fossiilisten polttoaineiden hyödyntämisestä syntyvät pienhiukkaspäästöt. Hän toi esille myös sen faktan että ilmaston olosuhteet ovat vaihdelleet miljoonien vuosien aikana useasti riippumatta ihmisten toiminnasta. Lopuksi Räisänen toi esille ratkaisuja joilla ilmastonmuutonmuutosta voitaisiin ehkäistä. Esitystapa sekä puhe oli rauhallista ja mielenkiinto säilyi luennon loppuun saakka. Tilastot ja kuvat havainnollistivat sekä selkeyttivät esitystä. Räisäsen luennosta pystyi päättelemään että ihmisten toiminta kiihdyttää ilmastonmuutosta esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käytöllä. Ekologisemmilla valinnoilla ja toimilla ihminen voi myös hidastaa ilmastonmuutoksen vaikutuksen etenemistä.

Women are from Venus, men are from Mars.

"Onko maapallo lämpenemässä, ja jos on, kuinka paljon? Voiko planeettamme muuttua Venuksen kaltaiseksi kuumaksi pätsiksi? Mitä ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos oikein tarkoittaa maapallolle? Kotimainen dokumenttielokuva Venus-teoria haastattelee maailman johtavia ilmastotutkijoita ja piirtää uusimman tiedon valossa kasvihuoneilmiön kokokuvaa."

Katsoin suomalaisen dokumenttielokuvan nimeltään Venus-teoria (2004), jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Pasi Toiviainen. Tuottajana Toiviaisen lisäksi on toiminut Jarkko Hentula. Venus-teoria on myös palkittu kansainvälisellä dokumenttipalkinnolla Ranskassa samaisena vuonna kun elokuva ilmestyi.

Mielestäni Venus-teoria oli kuvattu hyvin yksinkertaisesti, elokuvaa ymmärtääkseen ei tarvitse olla hurja ydinfyysikko, koska vaikeat termit oli kierretty huomaamattomasti ja kaikki asiat selitettiin yksinkertaisesti kuvia ja animaatioita hyväkikäyttäen.

Elokuvassa puhuttiin paljon niin luonnollisesta kuin ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta ja siitä, voisiko maapallo muuttua Venuksen kaltaiseksi hohkaavan kuumaksi saunaksi.

Jos kiinnostuit, katso noin tunnin mittainen Venus-teoria dokumenttielokuva tästä linkistä klikkaamalla. :)

Arvostelu "Muuttuva ilmasto" -luennosta "Kasvit ja eläimet"

Katsoin syksyn 2013 Studia Generalian luennon, joka käsitteli ilmastonmuutoksen seurauksia kasvi- ja eläinkunnalle. Luennolla puhuivat professori Mar Cabeza, joka keskittyi esityksessään eläinlajiston muuttumiseen, sekä professori Jouko Rikkinen, joka puolestaan keskittyi ilmastonmuutoksen vaikutuksia metsäluontoon.

Ensinnäkin vaikka Mar Cabezan suomen kielen osaaminen ei ollut aivan täydellistä, hänen ajatuksensa ja ne asiat, jotka hän pyrki tuomaan esille, olivat helposti ymmärrettävissä ja sisäistettävissä. Cabeza kertoi kattavasti eri näkökulmista, mitä eliölajeille tapahtuu, jos ilmasto lämpenee esimerkiksi miten niiden levinneisyysalue voi kutistua, siirtyä tai hävitä kokonaan. Hänen esityksessään käyttämänsä erilaiset diagrammit konkretisoivat ja tukivat hyvin hänen selityksiään. Jouko Rikkinen puolestaan elävöitti esitystään oma ottamilla valokuvilla ympäri maailmaa.

Molemmat esitykset olivat perussisällöltään melko samankaltaisia ja ne pyrkivät lähinnä tiedottamaan ja herättämään ajatuksia ilmastonmuutoksen seurauksista, eli ei varsinaisesti pyrkinyt vaikuttamaan ihmisten toimintaan. Kokonaisuudessaan luento oli hyvin rakennettu ja siitä sai paljon uutta ja hyödyllistä tietoa, siitä miten eliöt konkreettisesti kärsivät ilmastonmuutoksesta.

http://video.helsinki.fi/Arkisto/tallenne.php?ID=20235
(Linkki videoon)

Eläinfilosofi Elisa Aaltola: "Yhteiskunta käyttää eläimiä psykopaatin ja narsistin tavoin"

Eläin- ja ympäristöfilosofi, FT Elisa Aaltola vieraili maanantaina 2. joulukuuta Kouvolan Lyseon lukiossa ja Kouvolan maakuntakirjastossa, jossa ympäristöekologian ryhmämme opiskelijat Riina ja Enna haastattelivat häntä. Tämä blogikirjoitus perustuu Elisa Aaltolan pitämään alustukseen sekä hänen haastatteluunsa.


Elisa Aaltola on kirjoittanut kirjan Eläinten moraalinen arvo, joka oli hänen väitöskirjansa (v. 2006) pohjatyötä, ja toimittanut tänä vuonna ilmestyneen Johdatus eläinfilosofiaan -kirjan. Englanniksi on julkaistu Animal Suffering.

Sikojen murhaoikeudenkäynneistä ihmiskeskeiseen maailmankuvaan

Jo Pytagoras (Pythagoras, s. 580 eaa), Teofrastos (Theofrastos, s. 372 eaa) ja Plutarkos (Plutarkhos, s. 46 jaa) loivat pohjaa kasvissyönnille. Plutarkoksen Moralia-teos oli jopa huomattavasti radikaalimpi kuin nykyiset Oikeutta eläimillä -järjestön kirjoitukset. Mikäli eläinten käyttö ei ollut välttämätöntä, siitä tuli luopua. Missä tilanteissa eläinten käyttö siis olisi oikeutettua?

Keskiajalla eläimet nähtiin toisinaan subjekteina ja käytiin jopa oikeudenkäyntejä, joissa sikaa saatettiin syyttää murhasta.

Täysin toista mieltä oli 1600-luvulla elänyt Rene Descartes, joka loi pitkälti pohjan länsimaiselle ajattelulle. Hänen mukaansa eläimillä ei ollut mieltä tai edes kykyä tuntea kipua. Kun kissa rääkäisi kivusta, Descartes oli sitä mieltä, että tämä vastasi vain ruostuneen saranan narinaa. Kaikki eläimet nähtiin samantasoisiksi. Kun ostereilla ei ollut mieltä, ei myöskään norsulla voinut olla mieltä.

Syntyi ihmiskeskeinen maailmankuva. Tämä perustui toisaalta uskontoon, jossa tähdennettiin ihmisen olevan luotu Jumalan kuvaksi. Toisaalta tämä perustui biologian tulkintaan, jossa ihminen nähtiin evoluution huipentumana. Niinpä vain ihmisillä oli arvoa yksilöinä. Eläimet olivat vaistonvaraisia, mekaanisia olentoja, joilla oli vain välinearvo. Näin ajatellaan usein vieläkin. Sian arvo on siinä, että siitä saa kinkkua tai pekonia.

Toisaalta tällaista ajattelua voidaan kritisoida sillä, että ihmisillä ja eläimillä on paljon yhteisiä kykyjä. Koulutetut kädelliset oppivat viittomakieltä. Eläimillä on myös paljon kykyjä, joita ihmisillä ei ole.

Harakka läpäisee itsetietoisuuden testin

Itsetietoisuuden testissä tunnottomassa tilassa olevalle eläimelle maalataan täplä esimerkiksi otsaan. Jos eläin sitten peiliin katsoessaan huomaa täplän ja yrittää poistaa sen tai vähintäänkin koskettaa siihen, eläimen voidaan päätellä olevan tietoinen itsestään. Testin läpäisevät kädelliset, delfiinit, norsut ja jopa harakat.

Kanat ja pulut oppivat abstrakteja käsitteitä jopa nopeammin kuin kädelliset. Sikojen sanotaan yltävän kognitiivisessa älykkyydessä viisivuotiaan lapsen tasolle, korkeammalle kuin koira.

David Hume tähdensi 1700-luvulla empirismiä ja korosti eläinten mieltä. Eläimet olivat ajattelevia ja järkeileviä olentoja. Humen mukaan ”vain kaikkein tyhmimmät ja juroimmat ihmiset eivät sitä käsitä”. Humen mielestä rationaalisuustesteistä oli tehty niin vaativia, etteivät ihmisistäkään lapset ja vammaiset läpäise niitä. Vaativimmissa testeissä vain taitavat filosofit täyttävät kriteerit.

Jeremy Bentham ja John Stuart Mill edustivat 1700-1800-luvuilla utilitarismia. Oleellista oli olennon kyky kärsiä ja tuntea onnea tai muita tunteita. Benthamin mukaan ”oleellista ei ole, voivatko ne järkeillä tai voivatko ne puhua, vaan voivatko ne tuntea”. Tuntoisuus, kyky tuntea ja kokea, nousi keskiöön.

Eläinten hyväksikäyttö ja eläinetiikan synty

Ihmiskeskeisyys on ollut dominoiva ajatusmalli. Kritisoidussa antropomorfiassa eläimiä inhimillistetään ja koiraa voidaan kohdella pienenä ihmisenä, mutta paljon yleisempää on mekanomorfia, jossa eläimiä pidetään mekaanisina ja vaistonvaraisina. Eläinten hyvinvoinnin ajattelemista on pidetty tunteenomaisena, lapsellisena tai naisellisena.

Tämä on johtanut eläinten laajaan hyväksikäyttöön. Maailmassa käytetään vuodessa ruoaksi vähintäänkin 50 miljardia ja Suomessa 60 miljoonaa eläintä, eikä lukuihin edes ole laskettu mukaan esimerkiksi kaloja ja muita luonnoneläimiä. Vuoteen 2050 mennessä käytön ennustetaan kaksinkertaistuvan.

Eläinetiikka syntyi 1970-luvulla, kun yhteiskunnalliset liikkeet alkoivat puolustaa myös vähemmistöjen oikeuksia. Dominoivia ajattelutapoja alettiin kyseenalaistaa. Itse asiassa pohjaa tälle loi jo 1700-1800-luvun humanitarismi. Alettiin pohtia sekä vankien, naisten, lapsien että eläinten asemaa.

Toinen eläinetiikan syntyyn 1970-luvulla vaikuttanut tekijä oli tuotannon tehostaminen, joka oli johtanut räikeisiin hyvinvointirikkomuksiin. Lähtökohdan eläinetiikalle loi jo vuonna 1964 julkaistu Ruth Harrisonin kirja Animal Machines. Se oli eräänlainen paljastuskirja, jossa eläinten kerrottiin olevan tehotuotannossa kuin koneita. Tämä oli lähtölaukauksena kritiikille, joka johti lainsäädännön muutoksiin Isossa-Britanniassa.

Eläinfilosofian ensimmäinen sukupolvi

Eläinfilosofien ensimmäinen sukupolvi korosti rationaalisuutta. Eläintietoisuuden nousuun vaikutti vahvasti Peter Singerin kirja Animal Liberation (suom. Oikeutta eläimille), jossa korostui utilitarismi. Sen mukaan hyvä teko on sellainen, joka tuottaa hyötyä mahdollisimman monelle. Esimerkiksi varastaminen on oikeutettua, jos se hyödyttää mahdollisimman monia.

Singer oli 1900-luvun merkittävimpiä filosofeja. Hyötyä ei enää määrittänyt nautinto (Bentham) tai onnellisuus (Mill), jotka Singerin mukaan ovat hyvin subjektiivisia. Hyödyn määritti intressien tyydyttyminen, joka Singerin mielestä oli neutraalimpaa ja objektiivisempaa. Piti saada tyydytettyä mahdollisimman monen yksilön mahdollisimman monta intressiä. Intressit, esimerkiksi ravinnon saanti ja sosiaalisuus, taas johtavat hyvinvointiin.

Kaikki olennot, joilla on intressejä, otettiin moraalisessa päätöksenteossa huomioon. Intressien perustana oli kyky kokea. Olento itse kykenee siis kokemaan hyvinvointinsa toteutumisen. Sen sijaan biologialla, älykkyyden tasolla tai sosiaalisella statuksella ei ollut relevanssia.

Ihmisten kohdalla sukupuoli, ihonväri, älykkyys tai varallisuus eivät ole moraalisia perusteita. Niinpä myöskään eläimen kohdalla laji, älykkyys tai status tuotantoeläimenä eivät ole syitä huomiotta jättämiselle. Otetaanhan pienet lapset ja dementoituneet vanhuksetkin huomioon. Lemmikkieläintä ja tuotantoeläintä on kohdeltava yhtä hyvin.

Ihmisen ja koiran koevoluutio on kestänyt 10 000 – 100 000 vuotta. Koira on vaikuttanut myös ihmiseen siten, että ihmisen empatiakyky on kasvanut. Toisaalta koirakeskeisessä kulttuurissa empatia keskittyy nimenomaan koiriin. Koiraa arvostetaan siis sikaa enemmän vain kulttuurisista syistä, mikä ei ole Singerin katsantokannan mukaan oikein.

Raymond Frey ja Michael W. Fox yrittivät 20 vuoden ajan kumota Singerin hypoteesin – onnistumatta! Jos hyväksytään utilitarismi, myös eläinten vapautuksen filosofia on siis hyväksyttävä. Tätä on moraalisesti vaikea kumota.

Tom Regan edustaa deontologiaa eli velvollisuusoppia, tarkemmin sanottuna oikeusteoriaa. Oleellista on pohtia, millaisella olennolla on yksilöarvoa ja miten sitä suojellaan. Ajatusmalli perustuu ihmisoikeusajattelulle, jonka mukaan yksilöllä on itseisarvo ja siis myös oikeuksia.

Itseisarvon perustana on kyky olla oman elämänsä subjekti, kyky kokea oma elämä. Ihmisten kohdalla on selvää, että biologia, älykkyystaso ja sosiaalinen status ovat vailla relevanssia. Siksi myös eläimillä on oltava oikeudet, eläinoikeudet. Koko eläinoikeuskäsite perustuukin Reganin teoriaan.

Eläinoikeudet ovat hyvinvointioikeuksia, eivät vapausoikeuksia. Eläimillä ei ole oikeutta äänestää, vaan oikeudet keskittyvät eläinten elämän ja hyvinvoinnin suojeluun. Eläinoikeudet ovat jatkumoa ihmisoikeuksille.

Eläinfilosofian toinen sukupolvi

Eläinfilosofien toinen sukupolvi nosti esille tunteet, kulttuurin ja maailmankuvan. Mary Midgleyn mielestä filosofia keskittyi liiaksi rationaalisuuteen ja sivuutti tunteiden roolin moraalissa. Esiin nousi sentimentalismi. Tunteiden kohdalla käydään merkityskamppailua. Pyrkimyksenä on päästä irti negatiivisista konnotaatioista. Humanitarismin aikaan sentimentaalisuus oli jo ollut jopa ihmisyyden mitta, mutta 1900-luvulla se oli saanut negatiivisen leiman.

Uuden teorian mukaan tunteet ovat jälleen tärkeässä roolissa. Tutkimusten mukaan moraaliset päätökset ovat 90-prosenttisesti intuitiivisia. Intuitiot taas perustuvat tunnereaktioihin ja kulttuurisiin stereotypioihin. Päätöksistä vain kymmenen prosenttia on rationaalisia. Vaikutusta on sekä positiivisilla (huoli, empatia, rakkaus) että negatiivisilla (inho, viha, ylpeys) tunteilla.

Päätökset eivät siis usein olekaan rationaalisia vaan tunteisiin perustuvia. Eläinten oikeuksien puolustamista on usein syytetty tunteellisuudesta, mutta myös kriittinen suhtautuminen perustuu usein tunteisiin. Hyviä esimerkkejä ovat vaikkapa rotta- ja susiviha.

Affektiivisessa empatiassa on kyse resonaatiosta tunnetasolla. Kun näkee toisen kärsivän, kärsii itsekin. Sen sijaan kognitiivisessa empatiassa on kyse vain mielenlukemisen taidosta ja muiden tunnetilojen päättelystä, mikä antaa kyvyn manipuloida ja hallita. Psykopaateilla ja narsisteilla on hyvä kyky kognitiiviseen empatiaan mutta ei affektiiviseen empatiaan.

Affektiivisen empatian pitäisi olla moraalisen toimijuuden kulmakivi. Ihmisen suhtautumisessa muihin eläimiin tämä tuo kuitenkin eteen kolme ongelmaa: resonaatio on hyvin erilaista eri olentojen (esimerkiksi norsu, rotta, käärme, sika) kanssa, tämä vaatii paneutumista sekä harjoittelua ja tarvitaan kontakti eläinten kanssa.

Toisaalta silkka avoimuus voi riittää. Tarvitaan intersubjektiivisuutta. Etologi (eläinten käyttäytymistutkija) Barbara Smuts vietti vuosia paviaanilauman kanssa, jolloin hän kykeni avaamaan mielensä erilaisuudelle.

Eläinten tehotuotanto täyttäisi persoonallisuustestissä kaikki psykopaatin ja narsistin piirteet

Yhteiskunta näyttää käyttäytyvän eläimiä kohtaan psykopaatin ja narsistin tavoin. Persoonallisuustestissä psykopaatin ja narsistin piirteitä ovat manipulaatio, hallinta, välineellistäminen, oman arvon korostaminen, laskelmointi, oman edun havittelu, syyllisyyden puute ja resonaation puute. Teollinen eläintuotanto täyttää kaikki nämä persoonallisuustestin piirteet.

Jacques Derrida onkin 1900-luvulla ollut sitä mieltä, että ”kysymys eläimestä on filosofian tärkein kysymys”. Eläinkäsityksemme on vaikuttanut vahvasti metafysiikkaan, subjekti-objekti -ajatteluun, jossa ihminen on ollut tekevä subjekti ja eläin toiminnan kohteena oleva objekti. Tämä taas on vaikuttanut ympäristöongelmiin ja ihmistenkin eriarvoisuuteen.

Derridan ajattelussa lähtökohtana on darwinismi, jonka mukaan ei ole ihmisiä ja eläimiä vaan valtava kirjo erilaisia eläimiä. Eläimet eivät ole kasvoton massa. On kohdattava eläinten erityisyys.

Hulluuden hetki ja keskeyttävä kohtaaminen

Tärkeää on keskeyttävä kohtaaminen. Haavoittuvaisuuden kohtaaminen pysäyttää ja riisuu yksilön egoismista, jos esimerkiksi kauppareissulla kohtaa maassa makaavan rähjäisen kodittoman ja alkaa oikeasti paneutua hänen tilanteeseensa. On nähtävä myös toiset eikä vain omia asioita. Tässä ollaan aivan etiikan juurilla. Ihmisten ja muiden eläinten jaettu haavoittuvaisuus johtaa moraaliseen huoleen eläimiä kohtaan.

Kun Derrida oli kylpyhuoneessa alastomana kissansa katseen alla, pistävä kissan katse laittoi subjekti-objekti -roolit päälaelleen. Kissan toimijuus säpsäytti ja Derrida koki ”hulluuden hetken”, joka pakenee kieltä.

Tässä voi olla avain länsimaisen eläinsuhteen radikaaliin muuttumiseen. Vain ihminen ei ole toimija, eläimet eivät ole vain resurssi. On pyrittävä arkielämässä välittömiin hulluuden hetkiin. Itse asiassa neurotiede ja psykiatria antavat tulea välittömien, ei-kielellisten asioiden moraaliperusteelle. Tämä johtaa affektiiviseen empatiaan.

Tutkimusten mukaan koira voi olla jopa empaattisempi kuin omistajansa lapsi. Jos omistaja on loukannut polvensa, koira painaa pään polvelle ja osoittaa selvästi huolta. Lapsi voi auttaa hetken, jos huoneessa ei satu olemaan mitään mielenkiintoisempaa.

Turkistarhausta ja muuta lajisortoa

Elisa Aaltolan omat varhaisimmat muistot liittyvät naapureiden sikoihin ja lehmiin. Kun possua oli ruokittu kesän ajan, Elisaa pyydettiin katsomaan tuon sian teurastusta. Elisa ei mennyt, eikä voinut ymmärtää ristiriitaa huolehtimisesta ja tappamisesta.

Lajisorto on saatava loppumaan. Niin kauan, kun lajittelua tehdään, muukin sorto jatkuu, esimerkiksi miesten ja naisten epätasa-arvo. Eläinten oikeudet edistävät myös ihmisten oikeuksia ja tasa-arvoa.

Esimerkiksi turkistarhaus on mainittu useiden Suomen hallitusten hallitusohjelmissa tuottavana elinkeinona, jota on edistettävä. Työllistämisvaikutus on kuitenkin vain 1000-1400 henkeä. Nahkojen myynti tuo silti niin paljon tuloja, että niillä on merkitystä verotuloinakin.

Turkistarhoista 40 prosentissa on löytynyt tarkastuksissa huomautettavaa puhtaan veden saatavuudessa tai muissa asioissa. Minkille vastasyntyneine pentueineen riittää lain mukaan 0,255 neliömetrin tila, jossa voi siis olla puolenkymmentä eläintä. Monotoninen elinympäristö johtaa stereotyyppisiin käyttäytymismalleihin, esimerkiksi huojutteluun tai kehän kiertämiseen.

Ruotsi on tehnyt parannuksia eläinten oloihin. Suomen hallitus sen sijaan on tehnyt Ruotsille kirjallisia kysymyksiä, joissa toimia on ihmetelty, koska taloutta haittaavien parannusvaatimusten on pelätty leviävän naapurimaihinkin.

Suomen uudessa vuoden 2015 eläinsuojelulaissa talous on yhä mukana pohjakriteerinä. Ei näytä olevan mahdollista tehdä uudistuksia, jotka johtaisivat taloudellisen voiton vähenemiseen. Talous siis määrittää merkittävästi eläinten hyvinvointia.

Kasvihuonekaasuja, angoravillaa ja sikatiloja

Joidenkin laskelmien mukaan maailman kasvihuonekaasupäästöistä jopa 51 prosenttia tulee eläintuotannosta. Esimerkiksi lannasta vapautuu voimakasta metaania. Eläinten tuotanto onkin myös iso ilmastokysymys. Niinpä Tanskassa ja Isossa-Britanniassa onkin ehdotettu lihansyönnin rajoittamista ilmastosyiden takia.

Viimeisimmän viikon aikana tiedotusvälineissä on kohuttu angoravillan tuotannosta. Kansainvälinen eläinoikeusjärjestö PETA on esittänyt salakuvattuja videoita, joissa kiinalaisella tuotantolaitoksella angorakanit sidotaan elävinä kiinni penkkiin etu- ja takajaloistaan ja villa revitään irti eläviltä kaneilta.

Elisa Aaltolan mielestä angorakanien huonosta kohtelusta puhuminen on oikein, mutta huomiota pitäisi kiinnittää myös kotimaisiin ongelmiin. Esimerkiksi sikoja pidetään meillä porsitushäkeissä, joissa ne eivät pääse edes kääntymään. Seurauksena voi olla kroonista masennusta ja ahdistusta.

Aaltola hyväksyy periaatteellisesti sikatilojen tai muiden eläimille vahingollisten olojen esiintuomisen jopa salakuvattujen videoiden avulla. Sen sijaan turkistarhoille suunnattuja minkkien vapautusiskuja hän ei kannata. Vapautetut minkit aiheuttavat luonnossa paljon vahinkoa ja iskut aiheuttavat eläinsuojelulle imagotappioita.

Veganismin ja eläinkokeiden filosofiaa

Olisiko filosofisesti ajatellen sama, tehdäänkö makkara leivän päälle siasta, hevosesta vai koirasta? Vastaus riippuu filosofisesta katsantokannasta. Realationaalisessa etiikassa, jossa tarkastellaan suhdetta itseen, koira on muita mainittuja eläimiä tärkeämpi. Tämä kuitenkin johtaa Aaltolan mielestä vääristyneeseen maailmankuvaan, jossa oma perheenjäsen on muita arvokkaampi ja oma kansa muita kansoja arvokkaampi. Aaltola kannattaa yksilöllistä ajattelua, jolloin on täysin sama, onko makkara tehty siasta, hevosesta vai koirasta.

Aaltola on itse ollut vegaani 13 vuotta ja sitä ennen kasvissyöjä 22 vuotta. Hän kehottaa myös muita arvioimaan kriittisesti eläintuotteiden kulutuksen määrää. Kasvissyöntiä puoltavat sekä eläinetiikka (tärkein perustelu), terveysnäkökohdat, ilmastonmuutoksen estäminen että ihmisoikeudet ja kolmansien maiden kysymys. Eläinrehun tuotanto vaatii suuret pinta-alat, jotka ovat pois ihmisravinnon tuotannosta, mikä kärjistää maapallon nälkäongelmaa. Nautakilon tuottaminen vaatii kymmenen kertaa enemmän pinta-alaa kuin kasvisproteiinikilon tuottaminen.

Vegaanisesta ruokavaliostaan huolimatta - tai sen takia - Aaltola on hyvässä kunnossa ja juoksee maratonin alle neljässä tunnissa. Toinen hyvä esimerkki on Joni Purmonen, Vegan Fitnessiä edustava vegaani voimamieskilpailija. Carl Lewis ja nykyään myös Venus Williams ovat vegaaneja. Williams sanoo vegaanisen ruokavalion antavan enemmän energiaa.

Aaltola on ollut mukana Turun yliopiston eläinkoetoimikunnassa, joka myöntää lupia eläinkokeisiin. Suurin osa (80 %) eläinkokeista on jo markkinoilla olevien tuotteiden rinnakkaistuotteiden valmistusta, jolloin valmistuksen perustana on vain taloudellinen aspekti. Silti uudet tuotteet on testattava eläinkokein. Lääkkeitä kehitetään myös sairauksiin, joita voisi ennaltaehkäistä esimerkiksi elintapojen avulla. Vain pieni prosentti eläinkokeista on oikeasti tärkeitä, ja niihinkin olisi ehkä kehitettävissä vaihtoehtoisia tutkimusmenetelmiä, mitä kuitenkaan ei ole haluttu tehdä. Luonnontieteilijä Andrew Knight sanoo vaihtoehtoja olevan.

On mietittävä, onko eläinkokeista todellista hyötyä, ja lisäksi on otettava huomioon moraalinen kysymys, eläin yksilönä, jolla on arvoa. Aaltola kannattaa itse maailmankuvaa, jossa yksilö on otettava vakavasti silloinkin, kun sen kärsimys hyödyttäisi muita. Samalla logiikalla on kieltäydytty ihmiskokeistakin. Aaltola kuitenkin myöntää eläinkokeiden olevin haastavin moraalinen kysymys, kun taas ”turkistarhaus ja jopa lihansyönti ovat vailla moraalista perustetta”.

Lisätietoa

Elisa Aaltolan kotisivut

Voima-lehti: Kettutyttöjä, tutkijoita ja opettajien lapsia

Itä-Suomen yliopiston Filosofiakahvila: Eläimet länsimaisessa filosofiassa

Keskisuomalainen: Mansikki ei ole kone